Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten kanssa työskentelevät, paljastakaa pahimmat kohtalot
25.08.2014 |
Haluaisin että puhuttaisiin kerrankin suoraan siitä miten vanhuksia kohdellaan. Noita huonoja kokemuksia täytyy olla paljon. Siskoni lopetti lähihoitajan opinnot kesken koska toiminta mitä häneltä harjoitteluissa vaadittiin oli hänen mukaansa epäinhimillistä, esim. Vanhuksia ei ehditty syöttää. Eräs iso mies oli hoitajien mukaan liian painava käsitellä, joten hänelle annettiin ruokaa vain vähän ja lukittiin sen jälkeen illaksi huoneeseen, jossa hän kaiket illat kerjäsi edes leipäpalaa. Kuin joku vanki, koko ikänsä rehellistä työtä tehnyt vanha mies.
En usko että te kaikki hoitajat haluatte tällaisia käytäntöjä. Kertokaa ne omat tilanteet missä tuntuu että työ ei mene niin kuin sen pitäisi.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:26"]
Vanhuksille syötetään huonoa ruokaa.
[/quote]
Hoitajat syövät siä samaa ruokaa :)
riippuu tietysti hoitolaitoksesta, mutta harvoin se huonoa on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni lähisukulainen asui toisessa kaupungissa kuin me. Hän joutui akuutin kuolion vuoksi sairaalaan leikkaukseen. crp oli todella korkea. Leikkaus sujui hyvin, mutta oli kotiutuspäivänä todella sekava. Ei ymmärtänyt mistään mitään. Sanomme hoitajalle, sosiaalityöntekijälle ja lääkärille, että ei ole kotiutuskelpoinen. Asuu yksin. Kyselivät kaupunginsairaalasta ja hoivakodeista. Ei tilaa. Sanoivat, että uusia leikattavia tulee, pakko vaan lähteä kotiin. Me omaiset sanoimme, että joudumme lähtemään tänään takaisin omalle paikkakunnalle kauas.
Kunnan kotihoitoon (johon ei ollut koskaan käyttänyt) soitimme heti, kun päästiin vahuksen kotiin. Sanoivat, että eka tutustumiskäyntiaika on kahden viikon päähän. Tuli sitten yllättäen peruutusaika samalle illalle. Heidän sairaanhoitajansa sanoi, ettei tuo vanhus selviä edes yön yli yksin. Edelleenkään ei sairaaloihin mahtunut. Erään erikoiskikan avulla päästiin toisen kunnan sairaalaan ja siellä crp huippukorkealla. Heti antibioottitippa päälle. Tulehdus oli uusinut rajuna.
Jos meitä omaisia ei olisi ollut, olisi vanhus jätetty kuolemaan kotiinsa heitteille. Ei ymmärtänyt todellakaan yhtään mitään mistään johtuen rajusta tulehduksesta.
Olen työskennellyt monissa hoitokodeissa,palvelutaloissa ja kotihoidossa.
Perushoito on ollut kaikkialla hyvää. Yksi epäkohta on vaippojen säännöstely, eli yleensä vanhus saa korkeintaan 5 ilmaista vaippaa/vrk (kuntien päätös). Tätä kuitenkin kierretään eli kyllä se vaippa vaihdetaan useammin jos tarve vaatii (eli otetaan toisen vanhuksen vaippoja, yleensä kaikki vaipat tulevat samasta tukusta ja niitä tilataan maksimi määrät jotta niitä on).
Itse koen riittämättömyyttä hoitajana. Kaikki, mitä ei voi kirjata ylös ei periaatteessa ole pakollista mutta tulee kuitenkin automaattisesti työvuoroon. Hoitajilla on ollut kaikissa paikoissa aikaa pestä, syöttää, pukea jne mutta sitten se vanhuksen kanssa seurustelu, kädestä pitäminen jne jää aina viimeiseksi.
Olen saanut olla kohta puoli vuotta töissävanhainkodissa, jossa vanhukset hoidetaan todella hyvin. Henkilökunta on osaavaa ja huolehtivaista.
Paljon on varmaan kiinni henkilökunnasta. Ja työpaikan ilmapiiristä. Joissakin paikoissa varmaan kytätään toisten tekemisiä, etsitään vikoja ja tapellaan. Toisissa ei.
Esim. mun työpaikallani pomo on vissiin onnistunut vakituisten työntekijöiden palkkaamisessa aika hyvin. Kaikki tekee työtä tunnolisesti ja auttaa toisiaan. Ei kyräilyä ja turhaa negatiiivista juoruilua. Tämä taitaa vaikuttaa oleellisesti myös työssä jaksamiseen ja siihen, miten niitä vanhuksiakin sitten kohdellaan.
Totta kuitenkin on, että vaikka kuinka hyvin kohtelisit vanhuksia, niin aina löytyy niitä, joilla sairauden vuoksi ajatukset ei enää toimi. Eli tulee näitä äkäsiä vanhoja mummoja, jotka valittaa ja huutaa. Eikä muista, että on vasta saanut ruokaa ja väittää, että ei ole saanut.
Näihin pitää vain suhtautua rauhallisesti. Samoin niihin omaisiin, jotka ei tajua, että vanhuuteen vaan nyt kuuluu kunnon heikkeneminen ja välillä yllättävä kohentuminenkin. Sellaista se vanheneminen on. Luopumista.
Tsekatkaapa huviksenne, mitä aivoille tapahtuu esim. Alzheimerin taudissa... Ei ihme, ettei ajatus enää kulje normaalisti ja toimintakyky heikkenee:
Perushoito on ollut joka hoivakodissa, jossa olen ollut töissä, todella hyvää, vaikka kiireistä on ollut. Hoitajat ovat empaattisia, kertaakaan en ole nähnyt tai kuullut että vanhukselle huudettaisiin, lukittaisiin huoneeseensa tai jätettäisiin syöttämättä. Ainoa ongelma on se, että virikkeitä ei ole riittävästi. Tässä omaisista tai vapaaehtoisista olisi paljon apua. Tai siitä, että palkattaisiin yksityisiinkin hoivakoteihin sosiaaliohjaajia tms.
Myöskään jatkuvasti aggressiivisiin asukkaisiin en ole törmännyt, etenkään niissä paikoissa, joissa on riittävästi tekemistä vanhuksille. Muisti- tai muiden sairauksien aiheuttamaa ahdistusta pitääkin lääkitä, mutta mitään turhaa lääkitystä harvemmin enää tapahtuu. Pikemminkin trendi on, että lääkityksiä yritetään purkaa.
Nämä ovat mun kokemuksia. Yksittäisiä kauhutapauksia on joka alalla. Ja ikävä kyllä aina kuullaan vain se omaisen puoli tarinasta vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Aina niiden omaistenkaan kanssa ei ole helppo tulla toimeen, onneksi suurimman osan kanssa on.