Olenko sairastumassa psyykkisesti vai mitä tämä puhe on?

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Phosphatidylserine syo tuota 3 paivaa 3x600 mg, niin oot taas normaali

Rajatilapsykoosi. Mulla on myös.

Aivonpuoliskot ne vaan juttelevat keskenään - ilman filtteröintiä.

Mä saatan sanoa yhtäkkiä ääneen itselleni että vittu mä vihaan sua, tapa ittes idiootti ynnä muuta kivaa. Todella noloa jos teen sitä kun mies on paikalla, mutta se ei ole tainnut koskaan kuulla. Mulla on masennustausta ja epäiltiin epävakaata persoonallisuutta. Opin että mulla on oikeasti ns. Sairas ja terve mieli, ja että se sairas mieli syöttää mulle tollasia ajatuksia. Olen ihan onnellinen mutta silti tulee ajatuksia että voisinpa viiltää kurkkuni auki. Oon tottunut niihin ja nykyään saatan sanoa sille äänelle että oo nyt jo hiljaa ja mä en kuuntele sua. Sen jälkeen kun tajusin että voin jättää sen äänen huomiotta, se on hiljentynyt ja vähentynyt huomattavasti. Kuten joku tossa edellä sanoikin, se on aika hyvä stressimittari. Kun vaan rauhoittuu ja rauhoittelee itseään niin siitä pääsee kyllä yli. Olen sinut sen kanssa että mulla nyt vaan on tollainen oire, ja sekös sitä "peikkoa" harmittaa. Sitä ei vaan saa ruokkia.

Eiköhän kaikilla ole joskus jotain tuollaista, ei syytä huoleen.

Veikkaan että se johtuu tukahdetuista tunteista. Paljonko kaipaat muutosta elämääsi tai apua kotitöihin? Onko sinulla omaa aikaa? Hetkiä nauttia kiireettömyydestä? Passaatko muita paljon? Entä teetkö kaiken kotityön? Saatko sanotuksi tunteesi? Välitetäänkö niistä?

Kyse on pakkoajatuksista, jotka liittyvät ahdistukseen, jota tunnet jonkun asian tai tilanteen vuoksi, mutta et ole vielä välttämättä edes tunnistanut. Mulla on ollut tuollaisia ajatuksia myös nuorempana, mutta ne menivät ohitse iän karttuessa (olen nyt 42).

Älä ainakaan ota heti annettuna masennuslääkkeitä, niillä on sivuvaikutuksensa, vaan vaadi, että asia selvitetään kunnolla jos haet apua.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 04:09"]Veikkaan että se johtuu tukahdetuista tunteista. Paljonko kaipaat muutosta elämääsi tai apua kotitöihin? Onko sinulla omaa aikaa? Hetkiä nauttia kiireettömyydestä? Passaatko muita paljon? Entä teetkö kaiken kotityön? Saatko sanotuksi tunteesi? Välitetäänkö niistä?

[/quote]

Ei ole yhtään omaa aikaa, päivät menee pieniä lapsia passatessa. Sehän tässä pelottaakin kun noita lapsiakin on, että jos mielenterveys alkaa rakoilla.

Ap

Miettisin kahteen kertaan menenkö lääkäriin puhumaan, että päässä kuuluu tuhma ääni, jos sulla on lapsia. Se on lasu ovella.