HUHTIHIPPUSET 05 uuteen viikkoon!

Hoito oli mennyt hyvin pojilla =) Pojat olivat tykänneet hoitajasta, olivat käyneet ulkona ja tehneet kaikkea kivaa =)



Mutta nyt ruokaa laittamaan,



Mareila+Anton

Jotenkin tervehdyttävää lukea viestejänne, joista raskainakin päivinä kuultaa läpi positiivinen suhtautuminen elämään. En tiedä, osaisiko sitä itse olla niin vahva, jos perhepiirissä olisi vakavaa sairautta. Voimia...



Helvin nukuttaminen on saapunut vaiheeseen, jossa iltaisin istun pinnasängyn vieressä lattialla (en siis enää sängyssä) ja annan Helvin tarvittaessa silitellä kättäni ennen nukahtamista. Ajattelin, että tämä saattaisi myöhemmin muuttua äidiksi, joka pinnasängyn vieressä tekee tietokoneella hommia.



Palasin ovensuusta sängyn viereen, kun luin Keltinkangas-Järvisen kirjan tempperamentista. Siellä taas muistuteltiin, että lapset ovat syntyjään erilaisia ja mm nukahtaminen ja eroahdistus riippuvat lapsen omasta, luontaisesta tempperamentista, joka olisi hyvä ymmärtää ja tukea sitä oikealla tavalla. Enpä siis enää pidä niin suurta kiirettä Helvin uneen vaipumisen itsenäistämisellä, kun oivalsin, että ei se ehkä olekaan minun " vikani" , että Helvi ei " vielä" osaa nukkua itsekseen - vaan hänen luonteensa on sellainen, että hän kaipaa vielä äidin hellittelyä ennen nukahtamista. Tai näin siis tällä hetkellä järkeilen =)



Päivän ilouutinen on, että minulla on uusi puhelin. Siinä on värinäyttö ja kamera ja vaikka mitä! Olen pomppinut ihan onneni kukkuloilla, kun hain sen (edellinen puhelin palvelikin minua 11 vuotta). Tosin nyt olen vähän maassa, kun mies tuli laskujen maksamisen jälkeen koneelta ja oli kuin maansa myynyt - tilillä ei ole enää yhtään rahaa... Heti tuli syyllinen olo, vaikka en mitään olekaan ostanut aikoihin (kännykkäkin tulee 30e/kk maksusysteemillä maksettua ajan myötä - ei siis voi olla syynä kadonneisiin rahoihimme!). Kuka kumma on nekin rahat käyttänyt? Hmmm.

Mareilalle ja Vaakamomille voimia!



Mugskab: Juuri hain kirjastosta sen Keltikangas-Järvisen kirjan! Olen sitä silmäillyt aikaisemminkin, mutta kaverini suosittelemana ajattelin lukea sen nyt ihan kokonaankin.



Samalla kirjastoreissulla tajusin, että hei mehän voidaan alkaa Lauran kanssa käydä ihan säännöllisesti kirjastossa! Mentiin pyörällä (eli ilman rattaita), ja yllätyksekseni Laura tepasteli sisällä aika rauhallisesti ja antoi jopa pitää kädestä kiinni! Ja istui tyytyväisenä lastenosaston pikku pöydän ääreen selaamaan Maisaa. Jes! Uusi aluevaltaus arkipäiviemme iloksi siis.



Laura tykkää nykyisin tosi paljon lukea kirjoja, sekä yksin että yhdessä minun tai isin kanssa. On tosi liikkistä, kun löydän sen päivittäin meidän sohvalta kirjaa lukemasta.



Lyle; olen ollut ihan samoissa ajatuksissa tuon nukuttamisen kanssa. Siis että eikö sitä voisi tosiaan ottaa omanakin rauhoittumisena ja muutenkin ihan normaalina ja asiaankuuluvana juttuna!? (viitaten itseeni ja siihen, että koen helposti melkein kaikki nukkumiseen liittyvät takaiskut ja -pakit ongelmina). Tätä on mietitty nyt ihan urakalla. Lauran päikkärit ovat menneet nyt pääosin tosi kivasti, ja huomaan sen meidän molempien mielentilassa. Hyvä uni, parempi mieli.



Nyt taidan siirtyä sohvalle selaamaan sitä kirjaa ja lehtiä joita lainasin.

Mukavaa päivää kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.



PS. Täällä on muuten menkat jo kolmatta päivää myöhässä... Mieheni ei halua vielä testata (ettei tehtäis sitä liian aikaisin??), mutta ehkä hänkin viikonlopun mittaan lämpenee ajatukselle. Hui!

Olen Lylen ja MugSkabin kanssa samaa mieltä noista nukutusjutuista. Tuntuu että kun meillä nämä nukkumiset ja nukahtamiset ovat aina olleet vähän kädenvääntöä niin jos keksin konstin jolla lapset nukahtaa ja nukkuu suht hyvin niin sitä käytän =)



Ompunäiti, voi miten jännää (siis nuo menkat myöhässä)!! Tämä on ihan kauheeta kun on taas vauvakuume. Eikä sitä kyllä voi järjellä tajuta...



Tänne ei mitään uutta kuulu, taaskaan. Samaa rataa pyörii arki, tosin positiivista on että keskimmäisellä on päiväkodissa mennyt tosi hyvin tämä viikko kun on ollut vain puolipäviäväisenä.



Nyt pitää pikapikaa viedä Amanda päiväunille kun parin tunnin päästä pitää lähteä viemään esikoista sählyyn.



Mukavia perjantaitunnelmia kaikille! kent



Ps. minulla on hyllyssä Keltinkangas-Järvisen Aggressiivinen lapsi -opus ja se oli muistaakseni hyvä. Luin sen joskus vuosia sitten kun ajattelin hakea lastentarhanopettajaksi.

Ihan pikaisesti tulen piipahtamaan.



Ompunäiti: Toivottavasti olisi positiivinen testi =)



Vauvakuumeesta: juu löytyy (krooninen varmaan) mutta järki sanoo ei nyt ole kolmosen aika. Sitten joskus taas...



Uniasioissa olen aikas samalla linjalla teidän muiden kanssa, esikoisen kanssa nukuttaminen ja nukahtaminen oli helppoa, Anton taas on toista maata (historiaa on, että A itsekseen nukahtaisi) sitä on käänneetty ja väännetty, välillä hyvin ja välillä huonoin tuloksin. Niinä iltoina kun saan istua pinnisken vieressä ja paijata pientä väsynyttä poikaa, nautin nukuttamisesta. Taas niin iltoina, kun Anton tappelee unta vastaan, se on kurjempaa. Päiväunille meno on ollut tuskaa taas vaihteeksi, Anton hyppää sen sata kertaa ulos ja alkaa jutella minulle ja itkee ja raivoaa, no josko se tästä taas.



Nyt taas hommiin, ennenkuin Anton herää



Mareila+Anton

Moi pitkasta aikaa,



Olen kaynyt joka paiva tunnollisesti lukemassa kaikkien viestit, mutta taa meen netti on niiin arsyttava kun pitaa maksaa per minuutti ja joka minuutti on aika kallis.



Olipa ikavaa luettavaa Mareilan ja Vaakamomin isista -koittakaa jaksaa. Toi on varmaan lahes kaikkien painajainen ja pahinta kun ei voi tehda mitaan ku odottaa. Mulle tulee ihan lapsellinen reaktio enka vaan suostu siihen etta vanhemmat vanhenee, tulee ihan katkera olo kun ei voi kontrolloida sita asiaa. Mietin usein etta sitten joskus kun ei ole vanhempia niin kenelle sita soittaa kun on huippuhyvia tai oikein surullisia uutisia - nyt on aiti aina langan paassa. Ja kuka pitaa omia puolia niin taysin ku omat vanhemmat ja kenen kanssa sita voi itekin olla valilla viela " lapsi" . Ahdistaa! Mun isalla oli kanssa vahan aika sitten kaynyt niin etta kun ajeli Porissa missa on koko ikansa asunut - niin yhtakkia ei tiennyt missa on eika osannut kotiin. Ei tieda itekaan kuinka kauan harhaili kunnes vihdoin palasi tahan maailmaan - aika pelottavaa, varsinkin kun meidan isa on oikeen super isa ja aina kaikki onnistuu. Toivottavasti leikkaukset on pian ja tulokset hyvia. Miehen isalta leikattiin tosi vaikeasta paikasta kontti pois paasta ja selvisi hyvin. Nyt kylla oikea kasi ja jalka vahan laahaa kun hermot eivat ihan kunnossa - mutta kun ajattelee etta ei saanut mitaan toivoa...



Ja ilosempiin aiheisiin, ihanaa etta Mallulla tiuku kasvaa mahassa! Mitenhan Helmi suhtautuu tulokkaaseen? Onk ollut vasyttavaa hoitaa taaperoa raskausvasymyksessa? Onko Helmi viela pikkanen, Anna painaa edelleen vaan 9kg ja on tosi siro, vahan vaikea loytaa tarpeeksi kapeita vaatteita.



Meilla on muuttokuorma suomeen varattu lokakuun lopulle ja nyt myyn taalla tata vahaa tavaraa kun meilla on. Meita kumpaakin pelottaa ja stressaa muutto alyttomasti. Eika meilla ole suomessa mitaan, ei edes kattiloita!!! Haikeana ajattelen tata vauva-arkea taalla, vaikka arki tavallaan on tosi raskasta niin taas tassa kaupungissa tapaa ihania ihmisia ja joka paiva on erilainen, tuntee olevansa elossa koko ajan.



Mulla myos menkat myohassa eika yleensa ole, paitsi viime kuussakin oli. Ei ole yhtaan sellanen olo etta oisin raskaana eli en testiakaan ole edes miettinyt. Mutta Ompunaidille onnea jos nayttaa plussaa. Toivottavasti Laura nukkuu paremmin. Annaa saa edelleen nukuttaa 30min-1h ja sitte nukkuu max 1h mutta taitaa olla vahauninen ku ei ole kiukkunen tolla unella. Oon niin pehmo etta jo pelottaa ku suomessa pitas Anna totuttaa omaan sankyyn, nyt se ihana tuhisee meidan vieressa joka yo. Yksikin yo herasi ja kyseli Iskaa, naytin etta isa nukkuu vieressa niin tarrautu isan paitaan kiinni ja silmat kiinni sano " ikka" ja nukahti. Anna myos imee ja oppii asioita kuin sieni, koko ajan pitaa sanoa sanoja ja oppii ne kerrasta. Kirjoista tietaa jo lahes kaikkien kuvien nimet. Ihanaa kun toinen osaa jo pyytaa ulos ja ruokaa ja juomaa yms.



No nyt loppuu tama blogi. Hauskaa viikonloppua kaikille.



Korelia ja Anna melki 17kk

1) Onko hipulla viela tutti (jos on ollut)

2) Juoko viela pullosta?

3) Nukahtaako itsellaan?

4) Nukkuuko omassa huoneessa?

5) Syoko itse lusikalla/haarukalla?



Vastaukset:



1) Nukkumaan mennessa

2) Nukkumaan mennessa illalla

3) ei tod

4) ei

5) osan ruuasta

Huhuu, meillä siis kummittelee! Sain miehenkin suostumaan testaamiseen, ja apteekin omalla testillä saatiin siis tulokseksi haaleanhaaleanvaalea haamuviiva. Täytynee uusia parin päivän kuluttua. Jännittää ja tuntuu yhtä ihmeelliseltä kuin silloin Lauraakin odotellessa! Tosin - muutamaa kokemusta rikkaampana täytyy sanoa, että tällä kertaa on mukana myös kauhunsekaisia fiiliksiä...



(Tällaisia terveisiä siis tutuille ja sukulaisille, jos olette tänne osuneet lukemaan kuulumisiamme! : ) Tavallaan " hullua" kuuluttaa kaikesta täällä, mutta toisaalta kiva että o n tämä foorumi ja että teille voi kertoa kaikenlaisista jutuista)



Oli kiva kuulla Koreliasta! Toivottavasti muuttonne onnistuu hyvillä mielin, vaikka rankkaahan se takuulla on. Ja toivottavasti pääsemme syksyn ja talven mittaan tapaamaan Annaakin!





1) Onko hipulla viela tutti (jos on ollut)

Ei. Ei ole juurikaan käyttänyt eikä huolinut tuttia koskaan.



2) Juoko viela pullosta?

Ei.



3) Nukahtaako itsellaan?

Samoin kuin Anna, ei tod.



4) Nukkuuko omassa huoneessa?

Ei; pinniksessä vanhempien sängyn vieressä



5) Syoko itse lusikalla/haarukalla?

Syö itse, mutta lusikan lisäksi myös sormin.





Hyvää ja rauhallista yötä toivotellen,

Ompunäiti ja Laura 9.4. sekä Haamu Haamuskainen

Voimia Mareilalle ja Vaakamomille. Iteki tosiaan vähän kauhulla seuraa omien vanhempien vanhenemista.



Ja kiitos vielä kaikille yömatkustusta kommentoineille! Mareilan vinkki vauvakaukalon käytöstä oli hyvä, otettiin sitte Ivalon matkalle mukaan sekä " päivä" - että " yöistuimet" , niin oli paljon parempi asento Ninnillä nukkua. Sekä mennessä että tullessa neiti heräs pari kertaa itkemään, mutta tilanne rauhottu sillä, että pysähyttiin huoltsikalle ja päästettiin Ninni hetkeksi vapaaksi autossa kattoon rekkoja, niin jo oli paremmalla mielellä ja nukahti taas liikkeelle lähettyä uuelleen. Ei tuo reilu 11 tunnin matka ois päiväsaikaan millään onnistunu, mutta kylläpä ite olinki tajuttoman väsyny koko perilläoloajan ja tulomatkalla en enää ees yrittäny osallistua ajamiseen.



Mummolassa oli taas aivan ihanaa ja rentouttavaa. Ninni näki pihalla hirviä ja pupuja ja kävelymatkan päässä oli lehmiä pellolla. Käytiin Inarijärvellä veneilemässä ja syötiin eväitä saaressa. Ylipäänsä se normaali kotona oleminen on ihanaa siellä, ku Mammalla ja Papalla on aikaa ja kiinnostusta touhuta Ninnin kanssa, eikä sen tarvi itkeä tylsistymistään, niinku Äitin kans kotona. Jouluksi mennään sitte seuraavan kerran.



Meillä on Mallu muuten vaan noin viikko eroa lasketuissa ajoissa:) Tosin jouvun vielä jännittään viikon verran ultraan asti, ennenku tiiän, onko tuolla ketään, ku syänäänet ei kuulunu ekalla neuvolakäynnillä. Tää väsymys on kyllä inhottavaa, ku Ninni joutuu niin paljon itekseen touhuamaan. Ja sitte se on pahalla päällä ja iteki tulee tiuskittua, ku toinen ekee pahojaan. Mutta kyllähän tää parin kuukauen päästä helpottaa, jos vanhat merkit pitää paikkansa.



Ja mitäs olikaan Korelian gallupissa, musitinkohan oikein?

- tutti jäi pois 3,5 kk iässä

- ei pulloa

- nukahtaa onneksi ite, jos ollaan kotona

- ei syö itte, saattaa hetken yrittää ja sitte otan lusikan pois, ku menee leikkimiseksi (, eli Äitin syytä, ku ei anna ees yrittää)

Ninni ei nuku omassa huoneessa, ku sellasta ei koko talossa ole, eli ollaan vähän ihmeissään, miten nukkumisjärjestelyt sitte kakkosen mahd. synnyttyä hoituu... Mies ja Ninni takkahuoneeseen alakertaan ja mie vauvan kans makkariin yläkertaan???



Ompunäitille onnea kummitusten keskelle!

Koko tämä viikko on mennyt muuttaessa,tavarat kyllä edelleen sikinsokin..

Nyt Heinikin sit sai vihdoinkin oman huoneen,joka on täysin keskeneräinen..Edes verhoja en ole saaanut ikkunaan,mies ei anna mun enää kiipeillä..

No,tänään mies töissä kokoäivän,joten ehkä mä uhmaan hänen " käskyään" ja laitan ainakin osan verhoista paikoilleen..

Heini on tottunut yllättävän hyvin nukkumaan omassa huoneessa.

Olin aivan varma,että ensimmäiset illat olis yhtä tappelua,mutta neitipä on nukahtanut aivan yhtä helposti kun ennekin..Joten sinäänsä positiivista..

Nyt alkaa elämä pikkuhiljaa palailemaan uomiinsa..Toivotaan,ettei tarvii pitkään aikaan muuttaa,on se senverran kamalaa..Lapsetkin stressaa,samoin koirat..

Eilen kävi jo muutaman tunnin mielessä,että pitääkö lähteä Jorviin,senverran hyvin supisteli..Parhaimmillaan ihan 3min välein..Ja sitä kesti kokoillan..No,onneks ne rauhottu yöksi..Mutta tätä menoa me ei selvitä sinne 11päivään vaan " Rusina" tulee enne sitä..

Saan nähdä miten Heini suhtautuu tulokkaaseen,onko miten mustis..

Varsinkin kun hänellä on nyt menossa äidissä riippumis kausi,toivotaan että se vaihtuisi pian isissä riippumis kaudeksi..Helpottas varmaan muakin Rusinan syntymän jälkeen..



Miten muilla Hipuilla,vieläkö kaikki nukkuu pinniksessä vaijoko olette vaihtaneet tavallliseen lastensänkyyn?



Heini ois tarkoitus siirtää nukkumaan lastensänkyyn heti kun on tottunut kunnolla uuteen huoneeseen ja nukkumaan siellä..

Sänkykin on jo valmiiksi koottu..



Jotain muutakin mulla oli,mutta näin lahopäänä en muista mitä..

Joten aamuhommat kutsuu...



Terkuin: Kuningascobra rv37+2 ja Heini-neiti

Vitsi ihanaa Ompunäiti, toivottavasti se haamuskainen muuttuu oikein vahvaksi viivaksi =)



Kuningaskobralle tsemppiä loppuun =) Sano miehelle, että ripustaa ne verhot, jos ei sun anna sitä tehdä ;)



Uididi: kiva kun vinkki toimi, meillä on myös aina toiminut vauvakaukalo nukkumispaikkana.



Korelia. Tervetuloa Suomeen =) Minulla on samanlaisia ajatuksia omista vanhemmistani, HE EIVÄT VOI VANHETA, koska sitten minulla ei ole ketään kellä soittaa, jos jotain tarvitsen. Meidän auto ei mennyt katsastuksesta läpi ja minä itkeä pillitin, kun ei ole ketään kelle soittaa, kun isä on sairaalassa...sitten tajusin, että kas soitan äidille ja asia saatiin järjestettyä, saimme heidän autonsa lainaksi. Mutta hassuja tunteita nämä asiat herättävät.



Ja G:



1. Ei ole tuttia ollutkaan

2.Ei ole pullosta juonut

3. Joskus nukahtaa itsekseen, joskus pitää paijata

4.Nukkuu omassa huoneessa (veljen kanssa yhteinen)

5. Syö osittain itse, äiti auttaa vieressä



Kuningaskobra kyseli sängyistä, eli meillä Anton nukkuu pinnasängyssä varmaan aika pitkään vielä, en ole oikein asiaa pohtinut, tavallisesta sängystä karkaisi varmasti, niin en jaksa vielä sitä rumba aloittaa.



Mutta nyt siivoamaan, eli mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Korelia, kiva kun tulit ilmottautumaan!



Kuningaskobralle tsemppiä loppuodotukseen!



Ompunäiti, voi apua miten ihanaa! Vaikka kaksi viivaa ei vielä olekaan mikään tae vauvasta ja vaaroja on matkalla niin on se jotenkin aina niin voimakas tunne. Mä olen ainakin niin hölmö että rupean heti ajattelemaan miltä vauva näyttäisi, minkälainen luonne hänellä olisi jne. Tuntuu vaan mahtavalta että sisällä kasvaa ihka oikea uusi ihminen!



Gallupvastaukset:



1) Onko hipulla viela tutti (jos on ollut) Ei ole ollut koskaan.

2) Juoko viela pullosta? Ei, samaten ei pullo ole kuunaan kelvannut

3) Nukahtaako itsellaan? Ei nukahda. Olen vieressä pötköttelemässä, joskus tosin sitten itse kiipeää omaan sivuvaunuunsa kun on saanut halia tarpeeksi, ja nukahtaa sinne itse.

4) Nukkuuko omassa huoneessa? Ei, nukkuu siis siinä sivuvaunussa (ikean pinnis josta toisen puolen pinnat pois)

5) Syoko itse lusikalla/haarukalla? syö



Käytiin tänään ostamassa uusi varastorakennus pihalle, tosin se tuodaan vasta kahden viikon päästä. Sitä ennen pitää repiä vanha rakennus pois. Meillä on suunnitelma että kellariin (jossa nyt vain pesutupa, iso sellainen tosin) rakennettaisi sauna ja kylpyhuone ja siksi halutaan nyt vähän parempi ja isompi varasto että saadaan kellarirojuja sinne.



Amanda on ihan oma itsensä =) Ei siis mitään uutta.

En tiedä muistatteko mua, mutta teidän nimimerkit muistan.



Jos joku muistaa niin olen Mikaela (Mikaeela kirjautumisongelmien vuoksi) ja huhtihippuseni syntyi etuajassa helmikuun lopulla 05 vkolla 32+4-.Jotenkin aika on mennyt liian äkkiä ja maanantaina ois töihinpaluu.. onneks isi jää puoleks vuodeks hoitamaan tyttöä.



Meillä meidän kullanmurumme on aivan ihana tättähäärä. Kävelee ja

höpöttää jo 4 sanaisia lauseita. Pituutta on kertynyt 40 cmstä 76,5 cmiin ja painoa 1665gm:sta 10.1kg:aan. Joten syntymäpainosta ja pituudesta ollaan tultu hurjasti eteenpäin.



t.Mikaela

Mä sain viikon ajan kolme haamua ennen kuin selkeni viivaksi. Viiva mikä viiva!

Olen voinut ihan hyvin, mitä nyt pahoinvointia oli alkuun. Väsymystä ei ole ollut niin kuin esikoista odottaessa. Ei munkaan ajatukset tulevasta pelkkiä ruusunpunaisia ole. Rankkaa tulee taatusti olemaan kahden pienen kanssa, mutta onhan tosta selvinneet muutkin, miksen siis minäkin. Saataisi vaan muutettua valmiiseen taloon ennen kuin kakkonen tulee.

Udidi: Taisin bongatakin sut tuolta maaliskuisten pinosta odotuspuolelta. Ei mullakaan ekassa neuvolassa sydänäänet kuuluneet, mutta ultrassa kyllä näkyi.



Ettei nyt ihan eksyttäisi aiheesta, niin galluppiin:

1. Tutti jäi pois 9 kuisena (siis äiti jätti)

2. Pullottelu lopetetiin vuoden iässä (äiti päätti että vauvahommat saa jäädä

3. Ei nukahda itsekseen

4. Nukkuu osan yöstä sivuvaunussa ja osan isin jä äidin välissä, ei siis omassa huoneessa.



Omaan huoneeseen olisi tarkoitus siirtyä sitten kun muutetaan. Jo tämä suunnitelma käy mun sydämen päälle, mutta pakko tehdä uudelleen järjestelyjä kun uusi vauva tulee. Mun mielestä on kanssa ihanaa kun tyttö tuhisee meidän välissä. Toisaalta mun ja miehen unen laatu voisi parantua kun ei tarvitsisi väistellä pieniä levottomia jalkoja jne.



Sisko tyttärineen muutti omaan kotiin eilen. Meillä siis rauhallisempaa ja vähemmän sekaista kun ei joka paikka pursua tavaraa jolle ei ole omaa paikkaa. Ei siis siistiä, muttei ihan kaaosta kuitenkaan.



Kivaa syyskuun alkua kaikille! Mun mielestä ainakin viileämmät ilmat on ihan tervetulleita.



mallu, neiti H ja masuasukki rv 11+

..onnitteluista ja muista toivotuksista! Tänään tuli vähän selkeempi viiva ja niin Mallun tavoin sanoivat apteekissakin, että viiva mikä viiva, raskaana ollaan! Olo onkin sen verran ällö, että tällä hetkellä ei ole epäilystäkään asiasta. Mutta aika varauksellisesti suhtaudun tähän vielä, toivoen vaan että kaikki menee jatkossa hyvin. Lähipiirissämme on ollut aika paljon lapsettomuutta ja keskenmenoja, joten tuntuukin ihan ihmeelliseltä, että me saisimme jopa toisen tuollaisen touhupakkauksen omaksemme (tai no, lainaksi vain, kuten sanotaan). Kiitollinen pitää olla.



(yritän muistaa edellisen erityisesti sitten, jos mulla todella on ensi keväänä ja kesällä uhmis-Laura, pieni pikkukakkonen sekä tämä sama pieni mutta täysi huusholli hoidettavanani!!)



Mikaeela, kiva kun kirjoitit! Itse taisin aktivoitua täällä enemmän vasta Lauran synnyttyä, mutta muistan kyllä, että yksi hippusista otti reippaan varaslähdön ja syntyi jo aikaisin talvella. Tsemppiä töihin!



Udidi; Ivalo on mullekin tuttu paikka lapsuudesta saakka, sillä serkkumme asuivat siellä vuosia. Vanhempani ovat aivan Lapinhulluja, ja lapsena kävimme varmaan joka kesä serkkujen luona tai sitten muuten telttailemassa pitkin Lappia ja Pohjois-Norjaa. Nyt vanhemmillani on ollut muutamia vuosia mökki Kaamasessa, mutta Lauran kanssa emme ole sinne saakka vielä päässeet. Mieli tekisi! Kaipaan ihan hirveästi tuntureille patikoimaan.



Kuningascobralle vielä tsemppiä muuton jälkimaininkeihin!



Meillä on ollut kiva ja rauhallinen viikonloppu. Ollaan lähinnä siivoiltu ja ulkoiltu. Eilen käytiin Haltialan kotieläintilalla, joka olikin ihan hauska paikka. Laura tosin kiinnostui aluksi lähinnä keräilemään kiviä pihamaalta, mutta kanat saivat hänetkin sitten ihan täpinöimään. Tänään meinataan vielä mennä katsomaan sorsia tuohon lähipurolle.



Nyt juuri mieheni on Lauran ja koiramme kanssa lenkillä, ja mun oli tarkoitus jäädä tänne vähän järjestelemään paikkoja. Nyt pitääkin äkkiä yrittää saada jotain aikaiseksi! : )



Ompunäiti

Oon jo monta kertaa istunu koneelle,että nyt jotain kirjottelen, mutta aina on joku tullut häiritsemään:(



Korelian Gallup:



1.Nukkumaan mennessä on Miialla tutti, muulloin ei oo, jospa niitä sanoja alkais näin tulemaan.

2.Ei oikeestaan juo enää pullosta mitään,muutaman kerran on nokkamuki jäänyt mummolaan, niin silloin ollaan pullosta maidot annettu, kun normaalista lasista läikyttelee aika runsaasti.

3.Ei nukahda itsestään,pitää olla vieressä köllöttämässä.

4.Miialla ei oo omaa huonetta vaan samassa meidän kans nukkuu.

5.On muutamia kertoja ihan itse syönyt, aika haroen kyllä, mutta menee osa suuhunkin.



Ompunäiti; Miia tykkää kans lukea kirjoja, mutta ihan satuja ei jaksa kovin pitkään kuunnella. Onnea sinulle plussasta! Oon ihan kateudesta vihreänä kaikille odottajille..



Miia ei nuku enää pinniksessä,siitä taisi joku kysyä..Tytsi nukkuu patjalla lattialla,kun alkoi pinniksessä pomppia ja jatkuvasti tiputti sen pohjan..Ollaan ajatetu hälle ihan isojen sänky ostaa, ja sijoittaa se sit meidän sängyn ja seinän väliin,ettei tipu lattialle unissaan heiluessaan.



Kiva ku Mikaela tulit ilmoittautumaan, mukavasti on tyttönnekin kasvanut:)



Juu, pitää taas mies päästää koneelle, ja lähteä itse ruuan laittoon..



Voimia kaikille kenen lähipiirissä suru-uutisia sairauksien kanssa!



Onnea vielä kovasti plussanneille!! Kumpa miekin voisin sit jooskus täällä tuulettaa hyviä uutisia..

Niin ja tsemppiä Kuningaskobralle loppumetreille!



-Milenna ja Miia 27.4.05-

Mikaeela, tosi kiva kun tulit pinoutumaan!!



Milenna, ai Miia nukkuu jo " ei-pinniksessä" . Pysyykö hän siinä patjallaan ihan hyvin, tarkotan ettei karkaile pois kun on nukkuma-aika? Meillä odotttaa yksi kerrossänky käyttäjiään, eli keskimmäisen olisi tarkotus saada yläpeti ja Amandan sitten alapeti. Luulen kyllä että saa odottaa vielä hetken, koska keskimmäien ei oikeen uskaltaisi tulla alas ylhäältä ja muutenkin taitaa 3-vuotias olla vielä vähän liian pieni yläsänkyyn. Ei tiedä, Amandasta, minulla on vähän sellanen tunne että ei malttaisi yhtään pysyä omassa sängyssään...



Tänään on ollut siivouspäivä, sain tehtyä ns tavallisen koko talon siivouksen, sen lisäksi keittiön kuurasin läpikotasin, etikkaliuoksella kaikki kaakeliseinät ja kodinkoneet ja työtasot jne. Tuntu että oli jo korkea-aika.



Mies toi meidän terassetelkkarin ja dvd:n ylös meidän makuuhuoneeseen ja poraili vähän reikiä seiniin että saatiin johdot vedettyä alas. Nyt tuntuu että täälläkin alkaa tuo " terassikausi" vähän loppumaan eikä enää tuu istuttua iltaa ulkosalla.



No joo, nyt toi tuossa hoputtaa että on hänen vuoronsa =) Pirteää viikonalkua kaikille!

nimittäin galluppiin se 5. kohta: H syö tosi hienosti lusikalla itse aina silloin kun viitsii. Ehkä noin puolet päivän aterioista syö itse. Nyt on se raivostuttava lusikan heittelykin (koputtaa puuta) jäänyt pois.



Meillä on myös jo käytössä jatkettava lasten sänky. neitihän ei nukahda itse, joten siinä mielessä tota pysyvyysongelmaa ei ole. Yöllä kömpii viereen, mutta aiemmin minä nostin (ai miten niin opetettu tapa?).



Korelia kyselit siitä H:n koosta. En ihan tarkkaan tiedä nykyisiä mittoja. Veikkaisin painoksi jotain 11 kg, joten ihan ikäisensä painoinen taitaa olla. 1-v.neuvolassa painoi vajaan 10 kiloa.



Mikaeela: minäkin muistan hippusesi aikaisen syntymän. Kiva kuulla että kaikki on mennyt hyvin.



Öitä!

ja erityisesti Mareila,



miten Mareila siellä jaksat? Teillä on varmasti tosi raskasta. Nyt täytyy vain uskoa ja toivoa, että leikkaus on pian ja että se onnistuu. Kauheaa, kun on tällaisia asioita, jotka teidänkin pitää vain jotenkin kestää ilman että voisitte niihin itse vaikuttaa. Voimia!



t. Ompunäiti ja Laura