Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja miehen alkoholiongelma?
07.08.2021 |
Mitä tekisitte minun kengissäni? Lapsi on odotettu ja haluttu. Mies aina ollut aika alkoholiin menevä, nuorempana ajatteli että se kuuluu sen hetkiseen elämänvaiheeseen.
Ongelma on siinä, ettei osaa ottaa kohtuudella. Eilen lähtien kaupungille kaverin kanssa lasilliselle, tuli kotiin joskus 2 aikaan. Menin aamulla 7.30 töihin, oli vielä hereillä ja putki päällä. Oli siis yksin ollessaan kotiin tultuaan juonut vielä 1,5 pulloa viiniä, vähintään. Hän ei näe tässä ongelmaa.
Juo usein yksin ollessaan tietokoneella perjantaina helposti pullon viskiä ja pari pulloa olutta. Arkisin saattaa herkutella erikoisoluilla silloin tällöin, silloin jää pariin pulloon.
Riitaa tulee usein, kun ollaan yhdessä juhlissa ja etukäteen sovittu että lähdetään yhdessä ajoissa... Niin ei koskaan käy. Jos on alkoholia tarjolla hän on siellä tappiin asti, ihan sama onko kavereitakaan enää paikalla. Löytää kyllä kännissä uusia.
Pitäisikö nyt jo alkaa miettimään lapsen kasvattamista eri katon alla?
Kommentit (104)
En haluaisi takertua määriin, koska alkoholismia ei määritä juodun alkoholin määrä, vaan alkoholistin käytös - kykenemättömyys lopettaa, valehtelu ja salailu, juominen siitä huolimatta että siitä aiheutuu haittaa esim parisuhteelle, ongelman kieltäminen aivan totaalisesti... Mutta määristä voi päätellä kuitenkin jotain. Tuo viskipullo ja pari kaljaa on n 20 annosta alkoholia. Joku voi juoda viikossa tuota enemmän, sanotaan vaikka kolme kaljaa joka ilta, 21 annosta. Tämä tissuttelija ei välttämättä ole alkoholisti. Sen sijaan miehesi joka juo kerran viikossa 20 annosta kerralla on suurella todennäköisyydellä alkoholisti, vaikka se on "alle riskirajan" viikkotasolla.
20 annosta kerralla (ja vielä tiukkaa - en tiedä lantraako vaikka kokikseen mutta jos juo raakana niin siitä humaltuu nopeammin kuin jos juo laimeampana alkoholina saman annosmäärän) on sellainen määrä että heikompaa hirvittää. Jos tuollaisen määrän jälkeen on vielä hereillä, ei ole oksentanut tai paskonut alleen, niin on lähes varmuudella alkoholisti.
Olen vakuuttunut että AP:n mies on alkoholisti. En jäisi odottamaan sitä että se spontaanisti raitistuu vauvan takia, vaan pyytäisin sitä tekemään niin heti, ja ilmoittaisin että se olisi nyt valinnan paikka: mies voi pitää sinut tai alkoholin, mutta ei molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kertoa yhden hyvän puolen siinä, että lasten isä on alkoholisti? Se tulee tässä.
Ei ole vaaraa, että lapset venyvät kotona vielä aikuisina peräkamaripoikina ja -tyttöinä. Lapsista pääsee eroon heti, kun pääsevät peruskoulusta. He pakenevat kotoa heti kun se on mahdollista, eli hankkivat opiskelupaikan niin kaukana kotoa, että saavat asua muualla. Ehkä jo ennen sitä, huostaanotettuna.
Huomauttaisin vielä, että ei alkoholismi ole miehen ongelma vaan aloittajan. Miehen ongelma on se, että ei saa juoda tarpeeksi, jos aloittaja esittää kovia vaatimuksia raitistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi takertua määriin, koska alkoholismia ei määritä juodun alkoholin määrä, vaan alkoholistin käytös - kykenemättömyys lopettaa, valehtelu ja salailu, juominen siitä huolimatta että siitä aiheutuu haittaa esim parisuhteelle, ongelman kieltäminen aivan totaalisesti... Mutta määristä voi päätellä kuitenkin jotain. Tuo viskipullo ja pari kaljaa on n 20 annosta alkoholia. Joku voi juoda viikossa tuota enemmän, sanotaan vaikka kolme kaljaa joka ilta, 21 annosta. Tämä tissuttelija ei välttämättä ole alkoholisti. Sen sijaan miehesi joka juo kerran viikossa 20 annosta kerralla on suurella todennäköisyydellä alkoholisti, vaikka se on "alle riskirajan" viikkotasolla.
20 annosta kerralla (ja vielä tiukkaa - en tiedä lantraako vaikka kokikseen mutta jos juo raakana niin siitä humaltuu nopeammin kuin jos juo laimeampana alkoholina saman annosmäärän) on sellainen määrä että heikompaa hirvittää. Jos tuollaisen määrän jälkeen on vielä hereillä, ei ole oksentanut tai paskonut alleen, niin on lähes varmuudella alkoholisti.
Olen vakuuttunut että AP:n mies on alkoholisti. En jäisi odottamaan sitä että se spontaanisti raitistuu vauvan takia, vaan pyytäisin sitä tekemään niin heti, ja ilmoittaisin että se olisi nyt valinnan paikka: mies voi pitää sinut tai alkoholin, mutta ei molempia.
Tuskin aloittaja uskaltaa sitä tehdä. Hän tietää aivan hyvin, kumman mies valitsee.
Vierailija kirjoitti:
.Sen ei tarvitse riehua ja räyhätä lapselle kännissä. Alkoholisti on vanhempana tunnetasolla etäinen, epäjohdonmukainen, epäluotettava, ja lapsi oppii hyvin harvoin kierotuneita tapoja saada vanhemmalta huomiota, tapoja vältellä ailahtelevan juopon vääränlaista vihaista huomiota, tai sitten sen että huomiota ei saa tai ei voi olla varma, että sitä saa. Alkoholisti ei ole turvallinen lapselle ja lapsi kehittää suojamekanismeja sairaaseen suhteeseen, jotka suojaavat lasta alkoholistilla mutta ovat täydellisen myrkyllisiä myöhemmässä elämässä.
Tuonne eksyi autocorrect-virhe. Lapsi oppii siis hyvin VARHAIN kieroutuneita tapoja saada huomiota. Alkoholisti voi tosiaan olla työssäkäyvä mutta lapselle ennakoitavuus, luotettavuus ja johdonmukaisuus varhaisessa lapsuudessa on todella tärkeää - että lapsi voi luottaa siihen että vanhempi on olemassa häntä varten ja hänen käytettävissään, kun hänellä on tarpeita. Myöhemmin kun lapsi on vanhempi, hän alkaa helposti kokea alemmuutta siitä, että hän ei ole tarpeeksi hyvä tai tärkeä jotta vanhempi esim pitäisi lupauksensa, tai sitten hän alkaa suorittaa pakonomaisesti koska yrittää kelvata emotionaalisesti etäiselle vanhemmalle. Tai sitten oppii ettei hän voi luottaa keneenkään.
Lisäksi jos mies on alkoholisti, se juominen pahenee. Jos alkoholisti ei raitistu, vaan jatkaa juomista, se menee pahempaan suuntaan. Jossain vaiheessa voi odottaa että se esim alkaa olla jo aggressiivinen, tai alkaa ryypätä enemmän viikolla ja menettää työnsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin itse juomisen raskausaikana. Olin selvästi alkoholisti, mutta lopetin yksin isyyden motivoimana. Korkki pysyikin siitä plussatikusta asti kiinni, mutta sitten annoin kyllä lapsen synnyttyä itselleni luvan vähän juoda - olinhan onnistunut lopettamaan itse (eli en ollut ehkä koskaan alkoholisti ollutkaan), ja annoin itselleni raskaiden työviikkojen ja vauva-arjen vastapainoksi luvan juoda. Joskus illalla yksi tai kaksi olutta, viikonloppuisin sitten välillä ulkona enemmän, mutta en ryypännyt rankasti kotona.
Kun tuntui siltä että tuo kohtuukäyttö alkoi sujumaan, niin nopeasti aloin venyttämään sen kohtuuden rajoja. Joka kerta kun otin, ja pystyin toteamaan, että "hei, join vain kaksi kaljaa, eikä mitään pahaa tapahtunut" tai baarireissu ei ollut mikään katastrofi, niin rohkaistuin siitä: "voin ottaa myös huomenna kaksi olutta illalla, voin lähteä ensi viikonloppuna myös viihteelle". Kahdesta oluesta tuli kolme, perjantain juomisesta tuli pian koko viikonlopun putki, ja ei mennyt aikaakaan kun keksin keskellä iltaa että unohdin ostaa kaupasta jotain, tai tuli sipsinhimo. Matkalla kaupasta kotiin sitten puolen litran bisse huikalla huiviin. Vaimo huomasi kyllä äkkiä.
En ollut koskaan hoitanut alkoholismiani, ja kun annoin sille pirulle taas pikkusormen, se vei koko käden. Lapsi oli 8kk kun vaimo laittoi avioeropaperit ja muutti pois. Jatkoin ryyppäämistä vuoden, ja menin sitten hoitoon.
Nykyään osallistun lapseni elämään ja olen raitis. En sano, että miehesi välttämättä toimii kuten minä toimin. Mutta jos miehesi on alkoholisti, ja uskon että voi hyvinkin olla, niin jos sen juurisyitä ei hoida, se puhkeaa helposti uudestaan. Lopetin juomisen lapsen takia, mutta en hoitanut alkoholismiani, ja se puhkesi äkkiä taas vauvan synnyttyä.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Onnea tämän kirjoittajalle raitistumisesta.
Mielestäni tästä kannattaa poimia yksi asia: että niin ikävältä kuin se kuulostaakin, jos AP:n mies ei lopeta juomista vaan ainoastaan vähentää sitä - vaikka sitten miten tuntuvasti ja AP:lle riittävällä tavalla - niin jos mies on alkoholisti, on todennäköistä että jos ei raitistu kokonaan niin se vähentäminen on pysyvää.
Onhan se ihan mahdollista että juomisesta tulee oikeasti pysyvästi varsin kohtuullista. Mutta itse en uskaltaisi lähteä ottamaan selvää. Jos se on alkoholisti (ja sehän on, come on) niin se on epätodennäköistä että kohtuukäyttö kestää kauhean kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin itse juomisen raskausaikana. Olin selvästi alkoholisti, mutta lopetin yksin isyyden motivoimana. Korkki pysyikin siitä plussatikusta asti kiinni, mutta sitten annoin kyllä lapsen synnyttyä itselleni luvan vähän juoda - olinhan onnistunut lopettamaan itse (eli en ollut ehkä koskaan alkoholisti ollutkaan), ja annoin itselleni raskaiden työviikkojen ja vauva-arjen vastapainoksi luvan juoda. Joskus illalla yksi tai kaksi olutta, viikonloppuisin sitten välillä ulkona enemmän, mutta en ryypännyt rankasti kotona.
Kun tuntui siltä että tuo kohtuukäyttö alkoi sujumaan, niin nopeasti aloin venyttämään sen kohtuuden rajoja. Joka kerta kun otin, ja pystyin toteamaan, että "hei, join vain kaksi kaljaa, eikä mitään pahaa tapahtunut" tai baarireissu ei ollut mikään katastrofi, niin rohkaistuin siitä: "voin ottaa myös huomenna kaksi olutta illalla, voin lähteä ensi viikonloppuna myös viihteelle". Kahdesta oluesta tuli kolme, perjantain juomisesta tuli pian koko viikonlopun putki, ja ei mennyt aikaakaan kun keksin keskellä iltaa että unohdin ostaa kaupasta jotain, tai tuli sipsinhimo. Matkalla kaupasta kotiin sitten puolen litran bisse huikalla huiviin. Vaimo huomasi kyllä äkkiä.
En ollut koskaan hoitanut alkoholismiani, ja kun annoin sille pirulle taas pikkusormen, se vei koko käden. Lapsi oli 8kk kun vaimo laittoi avioeropaperit ja muutti pois. Jatkoin ryyppäämistä vuoden, ja menin sitten hoitoon.
Nykyään osallistun lapseni elämään ja olen raitis. En sano, että miehesi välttämättä toimii kuten minä toimin. Mutta jos miehesi on alkoholisti, ja uskon että voi hyvinkin olla, niin jos sen juurisyitä ei hoida, se puhkeaa helposti uudestaan. Lopetin juomisen lapsen takia, mutta en hoitanut alkoholismiani, ja se puhkesi äkkiä taas vauvan synnyttyä.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Onnea tämän kirjoittajalle raitistumisesta.
Mielestäni tästä kannattaa poimia yksi asia: että niin ikävältä kuin se kuulostaakin, jos AP:n mies ei lopeta juomista vaan ainoastaan vähentää sitä - vaikka sitten miten tuntuvasti ja AP:lle riittävällä tavalla - niin jos mies on alkoholisti, on todennäköistä että jos ei raitistu kokonaan niin se vähentäminen on pysyvää.
Äh. Siis epätodennäköistä, tietenkin.
-sama
Kaverisi on alkoholisti. Haluatko jakaa elämäsi ja altistaa lapsen tuollaiselle käytökselle? Saattaa jopa käydä niin, että mies ymmärtää tilanteen, kun laitat hänet selkä seinää vasten. En katselisi tuollaista menoa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota voi kukaan ennakkoon tietää. Tuttuni, todella ongelmainen alkoholisti raitistui täysin kun lapsi syntyi eikä ole pulloon koskenut sen jälkeen. On hyvä isä. Tiedän muutaman muunkin joilla on alkoholi jäänyt kun perheeseen on tullut ensimmäinen lapsi. Valitettavasti myös sellaisen jolla se ei jäänyt lapsen myötä. Emme voi ennustaa, keskustele vakavasti miehen kanssa.
Ei niin. Tiedän taas yhden, jolla ei loppunut juomiset ja erohan siitä tuli sitten.
Minä taas tiedän yhden joka oli niin alkoholisoitunut että menetti ison osan kavereistaankin juopottelun ja kännitoilailujen takia. Juomisen määrä oli ihan älytöntä. Luulin jo että kaveri on hautaa kohti menossa. Vaan löysi naisen, sai lapsen ja pisaraakaan ei ole ottanut enää vuosiin.
Joskus käy näin, mutta uskoisin onnellisten loppujen olevan harvinaisempia.
Alkoholismin prognoosi on melko huono. Jos riippuvuussairaus on pitkälle edennyt, niin jopa laadukkaan päihdehoidon käyneistä raitistumisprosentti on varmaan alle puolet. Lähipiirissä on yksi raitistunut alkoholisti ja kertoo, että vaikka jotkut hoidot mainostaa 90% onnistumisprosenttia niin tuo on paskapuhetta ja 50% optimismia.
Alkoholisti joka juo hyvin todennäköisesti kuolee ennenaikaisesti suoraan tai välillisesti alkoholismin seurauksena.
Jos alkoholistit ei edes hoidon kautta läheskään kaikki raitistu, niin mä en luottaisi siihen isyyden tuomaan motivaatioon kovin pitkälle alkoholistin spontaanissa raitistumisessa. En tiedä statistiikkaa mutta suurella osalla alkoholisteista on tietenkin lapsia. Mies hoitoon tai lusikat jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin on AV:lla ollut näin yksimielisen tiukkaa näkemystä. Alkoholismi ei ole kauhean harvinaista, Suomessa alkoholisteja on 400 000 - 500 000 ja se näyttää juuri tuolta mitä AP kuvasi.
Moni on myös alkoholistin (ex)puoliso tai aikuinen lapsi, ja melko yksimielistä settiä on ollut - hoitoon tai JSS. Tää ei oo AP leikin asia, tällä voi olla todella vakavia ja kauaskantoisia seurauksia lapsesi elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin itse juomisen raskausaikana. Olin selvästi alkoholisti, mutta lopetin yksin isyyden motivoimana. Korkki pysyikin siitä plussatikusta asti kiinni, mutta sitten annoin kyllä lapsen synnyttyä itselleni luvan vähän juoda - olinhan onnistunut lopettamaan itse (eli en ollut ehkä koskaan alkoholisti ollutkaan), ja annoin itselleni raskaiden työviikkojen ja vauva-arjen vastapainoksi luvan juoda. Joskus illalla yksi tai kaksi olutta, viikonloppuisin sitten välillä ulkona enemmän, mutta en ryypännyt rankasti kotona.
Kun tuntui siltä että tuo kohtuukäyttö alkoi sujumaan, niin nopeasti aloin venyttämään sen kohtuuden rajoja. Joka kerta kun otin, ja pystyin toteamaan, että "hei, join vain kaksi kaljaa, eikä mitään pahaa tapahtunut" tai baarireissu ei ollut mikään katastrofi, niin rohkaistuin siitä: "voin ottaa myös huomenna kaksi olutta illalla, voin lähteä ensi viikonloppuna myös viihteelle". Kahdesta oluesta tuli kolme, perjantain juomisesta tuli pian koko viikonlopun putki, ja ei mennyt aikaakaan kun keksin keskellä iltaa että unohdin ostaa kaupasta jotain, tai tuli sipsinhimo. Matkalla kaupasta kotiin sitten puolen litran bisse huikalla huiviin. Vaimo huomasi kyllä äkkiä.
En ollut koskaan hoitanut alkoholismiani, ja kun annoin sille pirulle taas pikkusormen, se vei koko käden. Lapsi oli 8kk kun vaimo laittoi avioeropaperit ja muutti pois. Jatkoin ryyppäämistä vuoden, ja menin sitten hoitoon.
Nykyään osallistun lapseni elämään ja olen raitis. En sano, että miehesi välttämättä toimii kuten minä toimin. Mutta jos miehesi on alkoholisti, ja uskon että voi hyvinkin olla, niin jos sen juurisyitä ei hoida, se puhkeaa helposti uudestaan. Lopetin juomisen lapsen takia, mutta en hoitanut alkoholismiani, ja se puhkesi äkkiä taas vauvan synnyttyä.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Täällä saman kirjoittaja, jatkan vielä.
Olen itse asiassa kiitollinen ex-vaimolleni siitä, että lähti. Saman lopputuloksen olisi saattanut saavuttaa vain uhkaamalla erota jos en lähde hoitoon, mutta ymmärrän että hänellä oli paitsi mitta täynnä mun juomiseen, aito ja perusteltu huoli lapsesta, kun aloin taas juoda.
Se ei ollut minulle vielä riittävä pohjakosketus. Uhriuduin siitä että vaimo jätti, ja kun ketään ei ollut kotona vahtimassa, join itseltäni avioliiton lisäksi työpaikan alle vuodessa. Viimeiset kuukaudet olin työtön juoppo ja vihdoin menin hoitoon.
Meillä on nykyään viikko/viikko-systeemi ja hyvin nopeasti raitistuttuani aloin huolehtia lapsesta joinain päivinä. Jos ex-vaimo ei olisi jättänyt niin olisin jatkanut juomista paljon pidempään. Ennen pitkää olisi kuitenkin luultavasti tullut ero ja potkut töistä. Mutta sitä ennen olisin ehtinyt olla vuositolkulla huono isä. Nyt ehdin olla sitä vain lyhyen aikaa, eikä lapsi tule niitä aikoja muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli aika tyhjentävä ketju mun mielestä, ei mitään lisättävää. JSS jos ei mee hoitoon.
t. alkoholistin läheinen
No just oli uutisis et Sanna Marinin alkkis faija on delannu ja ihan ok tais käydä sillekin mimmille, ainaki se saa perkeleesti enemmän liksaa mitä meikäläinen, ni onks se sit nii yksiselitteist et se vahingoittaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oon jotain AV:lta oppinut niin sen etten koskaan ota tai kattele alkoholisoitunutta miestä. Mitä helvetin uittuu jos pitäs valita oonko parisuhtees alkoholistin vai narsistin kans ni tekisin itsarin.
Korkean riskin raja miehellä on 24 annosta viikossa. Jos mies juo perjantaina sen viskipullon ja pari kaljaa ja jonain muuna päivinä naatiskelee pari erikoisolutta niin eihän siitä tule edes tuota 24. Mieshän on kohtuukäyttäjä. Täysin normaaleja määriä.
AV-mammojen mielestä kaikki on alkoholismia paitsi viinin tissuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Korkean riskin raja miehellä on 24 annosta viikossa. Jos mies juo perjantaina sen viskipullon ja pari kaljaa ja jonain muuna päivinä naatiskelee pari erikoisolutta niin eihän siitä tule edes tuota 24. Mieshän on kohtuukäyttäjä. Täysin normaaleja määriä.
AV-mammojen mielestä kaikki on alkoholismia paitsi viinin tissuttelu.
Sanoo piiloalkoholisti. Mene sinäkin joko AA:han tai hoitoon, tulee elämään jotain rotia. Päivä kerrallaan ja et ota sitä ekaa huikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Korkean riskin raja miehellä on 24 annosta viikossa. Jos mies juo perjantaina sen viskipullon ja pari kaljaa ja jonain muuna päivinä naatiskelee pari erikoisolutta niin eihän siitä tule edes tuota 24. Mieshän on kohtuukäyttäjä. Täysin normaaleja määriä.
AV-mammojen mielestä kaikki on alkoholismia paitsi viinin tissuttelu.
Kohtuukäyttäjä 😄
Tykkään nautiskella punkkupullon kaikessa rauhassa silloin tällöin mutta en pysyisi edes hereillä tai hengissä jos yrittäisin juoda illan aikana tuon määrän alkoholia.....Vaatii jos erityiskokemusta tai myös painoa reilusti yli 100kg että onnistuisi.
M