Raskaana ja miehen alkoholiongelma?

Täällä joku sanoi, että reilusti ryypänneetkin tuttavamiehet ovat rauhoittuneet ja jopa raitistuneet (tai sitten vetävät edelleen juodessaan perseet, mutta juominen on nykyään todella harvinaista) lapsen saamisen myötä. Itsekin sitten myönsi että se on ollut sosiaalista juomista ja määrät ovat olleet paljon kohtuullisempia. Ei sosiaalinen juominen poissulje alkoholismia eikä liioin yksin juominen sitä varmuudella tarkoita. Mutta tässä ketjussa on jo hyvin mielestäni pohdittu että mies voi hyvinkin olla jo alkoholisti, tai hyvää vauhtia alkoholisoitumassa.

Lapsen syntymä voi lopettaa sen juomisen, tai sitten ei. Aika monella se kiihdyttää sitä - vauva-arki on kuormittavaa, ja heti kun ollaan vapaalla töistä ja/tai lastenhoitovastuusta niin sitten vedetäänkin kunnon lärvit (ja tämä voi tapahtua kotonakin, kunhan selvä äiti huolehtii lapsesta).

Se on myös totta että moni ei-alkkis suhtautuu kielteisesti siihen, että toinen yrittää asettaa rajoja päihteiden käytölle. Mielestäni pitäisi kuitenkin kelvata syyksi että lapsen takia korkki kiinni. Ihan normaalissa parisuhteessa ilman lastakin on täysin perusteltua sanoa että "haluaisin että juot vähemmän, kännissä olet ääliö". Ja erota jos ei miellytä. Taviskin voi sellaisesta suuttua, mutta joka ikinen alkoholisti suuttuu kun hänen juomistaan yrittää kontrolloida.

Itse en lähtisi pelaamaan niillä todennäköisyyksillä, että josko se sitten tuosta raitistuisi kun lapsi tulee. Se on mahdollista mutta en laskisi sen varaan. Yrittäisin pakottaa sen muutoksen jo nyt, ja jos ei onnistu, niin sitten eroaisin. Moni ihminen kärsii isänsä tai äitinsä alkoholismista koko elämän.

Miksi naiset tekee näitten juoppojen kanssa muksuja?Yhdenkin kaverin naisystävälle sanottiin suoraan että älkää tehkö lasta kun mies ei pysty huolehtiin kun siitä mistä saa lisää juotavaa.No tekivät kumminkin ja puolen vuoden päästä ero.Mies ei ole ollut missään tekemisissä lapsen kanssa sen jälkeen.Uskokaa nyt ettei ne mihkään muutu vaikka tulee koiraa,kissaa ja kuinka monta lasta.

Minä lopetin itse juomisen raskausaikana. Olin selvästi alkoholisti, mutta lopetin yksin isyyden motivoimana. Korkki pysyikin siitä plussatikusta asti kiinni, mutta sitten annoin kyllä lapsen synnyttyä itselleni luvan vähän juoda - olinhan onnistunut lopettamaan itse (eli en ollut ehkä koskaan alkoholisti ollutkaan), ja annoin itselleni raskaiden työviikkojen ja vauva-arjen vastapainoksi luvan juoda. Joskus illalla yksi tai kaksi olutta, viikonloppuisin sitten välillä ulkona enemmän, mutta en ryypännyt rankasti kotona.

Kun tuntui siltä että tuo kohtuukäyttö alkoi sujumaan, niin nopeasti aloin venyttämään sen kohtuuden rajoja. Joka kerta kun otin, ja pystyin toteamaan, että "hei, join vain kaksi kaljaa, eikä mitään pahaa tapahtunut" tai baarireissu ei ollut mikään katastrofi, niin rohkaistuin siitä: "voin ottaa myös huomenna kaksi olutta illalla, voin lähteä ensi viikonloppuna myös viihteelle". Kahdesta oluesta tuli kolme, perjantain juomisesta tuli pian koko viikonlopun putki, ja ei mennyt aikaakaan kun keksin keskellä iltaa että unohdin ostaa kaupasta jotain, tai tuli sipsinhimo. Matkalla kaupasta kotiin sitten puolen litran bisse huikalla huiviin. Vaimo huomasi kyllä äkkiä.

En ollut koskaan hoitanut alkoholismiani, ja kun annoin sille pirulle taas pikkusormen, se vei koko käden. Lapsi oli 8kk kun vaimo laittoi avioeropaperit ja muutti pois. Jatkoin ryyppäämistä vuoden, ja menin sitten hoitoon.

Nykyään osallistun lapseni elämään ja olen raitis. En sano, että miehesi välttämättä toimii kuten minä toimin. Mutta jos miehesi on alkoholisti, ja uskon että voi hyvinkin olla, niin jos sen juurisyitä ei hoida, se puhkeaa helposti uudestaan. Lopetin juomisen lapsen takia, mutta en hoitanut alkoholismiani, ja se puhkesi äkkiä taas vauvan synnyttyä.

Toivon teille kaikkea hyvää.

JSS. Perusteluita on ketju täynnä

Hei ap, vastaan tähän nyt alkoholistin lapsena. En lukenut ketjua. Tässä on nyt ainakin kaksi juttua. Toinen on sinun suhteesi miehen alkoholinkäyttöön ja parisuhteenne, eli mitä ajattelet tuosta asiasta ihan ilman lastakin. Toinen on sitten lapsenne ja se, mitä pidät hyvänä ja oikeana lapsen kannalta. Näitä molempia varmasti mietit. Kannustaisin sinua ainakin miettimään selkeät ja konkreettiset rajat alkoholinkäytölle vauvan läsnäollessa ja vauvaa hoidettaessa. Esimerkiksi että jos mies on kotona, hän voi juoda max yhden kaljan, ja jos hän hoitaa vauvaa, niin nolla. Ja että jos mies on päihtyneenä, hän ei saa olla vauvan kanssa missään tekemisissä tai edes lainkaan kotona. Tämä on tärkeää jotta suojelisit lasta juomisen kielteisiltä vaikutuksilta. Älä nalkuta tai niuhota vaan sano vaan selkeästi ja asiallisesti mitkä on sun rajat ja että jos näitä ei noudateta, poistut vauvan kanssa ja harkitset eroa. Koti on myös sinun, lapsi on myös sinun eli saat rajata. Jos mies pystyy kunnioittamaan näitä rajoja ja olemaan isä lapselleen, hienoa. Jos ei, alkoholismi vie liian vahvasti. Onko sinulla tukea vauvan hoitoon muilta läheisiltä jos käy niin että mies juokin paljon vauvan synnyttyä? Onko varatukihenkilö synnytykseen jos mies onkin silloin juomassa? Raadollista ehkä, mutta näitä on hyvä miettiä etukäteen jotta te pärjäätte, ja jotta et itse liikaa katkeroidu. Tsemppiä sulle ja teille paljon. Isäksi tulo voi pistää miehesi prioriteetit uuteen uskoon, toivottavasti sillä hyvällä tavalla.

Ap, edellinen jatkaa, luin nyt ketjua. Itselläni on siis ollut ja yhä on työssäkäyvät ja pärjäävät mutta taatusti alkoholismista kärsivät vanhemmat. Aloitusviestistäsi oli minusta täysin selvää että miehesi kärsii alkoholismista. Määrät, se ettei osaa lopettaa, runsas yksin juominen, aamuun asti juominen työviikolla, riidat alkoholinkäytön takia. Hän on alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voithan käydä hänen kanssaan keskustelun, miten mies näkee elämänsä muuttuvan lapsen synnyttyä. Vastauksien mukaan sitten päätökset, ja tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse synnärillä aprikoida, onko mies kännissä kun menet lapsen kanssa kotiin. Puhu myös miehen vanhempien kanssa.

Siis ei ole noin juoppo, tuo ei ole mahdollinen skenaario. Lähinnä se työviikon nollaus ja sitten ne sosiaaliset tilanteet. mutta hänelle niitä sosiaalisia kokkareita kertyy kyllä usea kuukauteen, kun on paljon edustusjuttuja :(

Hänen äidilleen tänään soitin, ja kerroin avoimesti asiasta. Oli yllättynyt, että yksin kotona juo aamu 7. Sovittiin, että istutaan alas ja keskustellaan, siten että me olemme miehen kanssa mukana, ja samassa pöydässä hänen äitinsä ja isänsä

Ohis, nyt tämä tuntuu sinusta mahdottomalta skenaariolta, mutta oikeasti mies voi hyvin tarvita nollausta synnytyksen jälkeen, jos sinne asti pääsee tai sitten synnytys/kotiutuminen osuu loppuviikon perusnollauksen kanssa päällekäin ja mies on kännissä teidän kotiutuessa tai, kun menet synnyttämään. Elin alkoholistin kanssa ikävuodet 33-38 ja olen hyvin toimeentuleva koulutettu nainen, mies ei niin koulutettu, mutta hyvin toimeentuleva. Alkoholismi ei katso ikää, tuloja, sivistystä tai perhemuotoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, edellinen jatkaa, luin nyt ketjua. Itselläni on siis ollut ja yhä on työssäkäyvät ja pärjäävät mutta taatusti alkoholismista kärsivät vanhemmat. Aloitusviestistäsi oli minusta täysin selvää että miehesi kärsii alkoholismista. Määrät, se ettei osaa lopettaa, runsas yksin juominen, aamuun asti juominen työviikolla, riidat alkoholinkäytön takia. Hän on alkoholisti.

Samaan lopputulokseen tulin itsekin.

T. viestin #43 isä - alkoholisti, raittiina nyt vajaa 6 vuotta. AA:n penkkiä perseelläni reilusti kuluttanut, joten olen kuullut paljon juttuja siitä mitä eroja alkoholisteissa on, ja mitä yhteistä heillä on.

Jos se juo niin kuin alkoholisti, kiistää ongelmansa niin kuin alkoholisti, juo hallitsemattomasti niin kuin alkoholisti, ja riitelee läheistensä kanssa juomisestaan kuten alkoholisti, niin se on erittäin suurella todennäköisyydellä alkoholisti.

Aika harva juo viskilekan ja parit bisset päälle ihan tuosta noin vaan yksin kotona istuessa jos ei ole alkoholisti. Alkoholisti ei välttämättä juo älyttömiä määriä, mutta älyttömän määrän edes kerralla tinttaava on erittäin todennäköisesti alkoholisti. Pullo tiukkaa plus parit miedot siihen päälle on tavikselle ihan järkyttävä kaatokänni jota kadutaan eikä toisteta. Jos se on perus perjantai yksin himassa, niin kyseessä on lähes varmasti alkoholisti.

Ap, jos ette ole naimisissa, niin kannattaa selvittää, voisitko saada yksinhuoltajuuden. Ei tarvitsisi erota, mutta mikäli mies ei kykene lopettamaan/vähentämään juomistaan, on sinun paljon helpompi lähteä. Isyys kannattaa totta kai tunnustaa, eikö olisi tarkoitus muutenkaan, että lapsi jäisi isättömäksi, mutta yksinhuoltajuus voisi helpottaa asioita, jos mies heittäytyisi eron aikana hankalaksi. Eikä yksinhuoltajuuden tarvitse olla mikään loppuelämän ratkaisu, jos mies kykenee muutokseen.

Oot saanut hyviä neuvoja, ap. Olen itse alkoholistin lapsi ja vanhempani on juurikin tuollainen ”kunnollinen” työssäkäyvä, jolle viikonloppuisin maistuu. Se oli äärimmäisen kuormittavaa asuessani vielä kotona ja on vaikuttanut koko elämänkulkuuni.

Minusta miehesi pitää jo raskausaikana käsitellä tuota asiaa, jos haluaa asua yhdessä sinun ja vauvan kanssa. Ikään kuin osoittaa sinulle, että muutos on mahdollinen. Siltä pohjalta voit tehdä omat päätöksesi. Sen varaan en laskisi, että mies muuttuu vauvan syntymän myötä. Ja silloinhan sinulla on paljon muutakin uutta ja ihmeellistä. Lisäksi tekisin juuri nuo muidenkin vinkkaamat varasuunnitelmat sen varalle, että miehestä ei olekaan tueksi synnytykseen ja avuksi vauvan hoidossa. Yksi vaihtoehto on myös se, että käyt itse keskustelemassa alan ammattilaisten kanssa ja saat sieltä tukea.

Kyllä pitäisi! Kokemuksen syvällä rintaäänellä kannattaa juuri tässä vaiheessa laittaa miehelle kova kovaa vastaan. Ilmiselvä alkoholisti. Siksi juominen ei ole ongelma hänelle itselleen vaan se, jos joutuu olemaan juomatta.

Ilmoita nyt miehelle, että jos (kun) juominen ei lopu, yhteiselonne loppuu tähän. Tulet huomaamaan, että ei pysty olemaan edes kahta viikkoa juomatta. Lupausten pettäminen tulee joka tapauksessa kirpaisemaan lasta, vaikka ette enää samassa taloudessa asuisikaan, koska " isä on nyt humalassa, ei hänen luokseen voi mennä".

Älä kuitenkaan menetä toivoasi. Olen tavannut monta raitistunutta juoppoa tässä aivan viime vuosina. Pitkään minäkin luulin, että sellaisia ole.

Ei tuota voi kukaan ennakkoon tietää. Tuttuni, todella ongelmainen alkoholisti raitistui täysin kun lapsi syntyi eikä ole pulloon koskenut sen jälkeen. On hyvä isä. Tiedän muutaman muunkin joilla on alkoholi jäänyt kun perheeseen on tullut ensimmäinen lapsi. Valitettavasti myös sellaisen jolla se ei jäänyt lapsen myötä. Emme voi ennustaa, keskustele vakavasti miehen kanssa.

Minkä hemmetin takia niitä lapsia pitää tehdä juoppojen kanssa???? Ja tässä ihan tekemällä tehty. Alkoholisti on surkea vanhempi ja se joka sellaiselle tekee lapsen on yhtä surkea.

Tämäkään tuskin minnekään lähtee, jää hyysäämään juoppoa ja kuvittelee että lapsi muuttaa asiat. Tämmöisen paskan keskelle tehdään lapsia ja ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat huonosti.

Ja jos erovat niin samaa surua aiheutetaan lapselle. Isän hoitovuorolla lapsi katselee viinanhuuruista elämää tai sitten isästä ei ole edes tapaamaan. Ja äidit sirkuttaa että parempi olla ilman, mihin me miehiä tarvitaan mutta tuskallista se on lapselle kun oma isä ei välitä.

Jos ei pysty tai ei halua raitistua nyt, niin ei raitistu lapsen syntymän jälkeenkään.

Näitä " kyllä minä voin lopettaa milloin vaan haluan" sekä " lopetan juomisen sitten kun ..."

Se sittenkun tulee monella alkoholistille vasta siinä vaiheessa, kun terveys on niin huono, että ei enää pysty juomaan. Tässä asiassa voit luottaa palstamammojen rautaiseen asiantuntemukseen, omien kokemusten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Agressiivinen ei ole, humalajuomista tapahtuu joka toinen viikko. Kun on humalassa, en voi sietää kyseistä ihmistä. On siis urheilevat työssäkäyvä ihminen ( hyvässä työssä ). Itsellä myös hyvä työ, ja koulutus pystyisin pienestä pitämään itsenäiset myös huolta. Yksikin känni kotona, kun vauva on samassa talossa niin minä pakkaan kamat. Mietin lähinnä,onko tässä jotakin vielä tehtävissä asian eteen, vai tuleeko nyt jo luovuttaa

Luovuta. Lasta ei voi käsitellä alkoholin vaikutuksen alaisena, ja jos mies juo niitä oluita vaikka muutamankin, et voi antaa lasta ukolle hoidettavaksi vaan lapsi on aina sinun hoidettavanasi, myös silloin kun ei ole kaatokännissä. Eikä lapsen tule nähdä vanhempiaan kännissä missään olosuhteissa. Vieras käyttäytyminen on omiaan aiheuttamaan sille pienelle lapselle pelkotiloja ja muutenkin valtava riski antaa vauvan olla samassa tilassa humalaisen vanhemman kanssa.

Mitä jos tapahtuu kaikista pahin ja se humalainen mies päättääkin ottaa sen vauvan syliin, kun on omasta mielestään sopivassa kunnossa, ja pudottaa lapsen? Tai hermostuu, kun vauva itkee aamulla, kun isi haluaisi potea krapulaansa pois ja alkaa raivota. En ikinä ottaisi riskiä.

Olen varmaan ylisuojeleva, kun omalle miehelle nalkutan jo parista oluesta, ettei ottaisi enempää, koska pitää olla aina siinä kunnossa, että voi vauvaa hoitaa, jos vaikka minulle sattuu jotain (olen diabeetikko, ja uudelleen raskaana), tai jos lapselle sattuu jotain, esim. kävelemään opetelleensa kolauttaa päänsä ja pitäisi viedä päivystykseen tikattavaksi. Mies on perheen ainoa, joka ajaa autoa. Minulla on kyllä ajokortti, mutta en ole ajanut 10 vuoteen, joten minua ei kannata laskea liikenteeseen etenkään missään hätätilanteessa.

Täysin alkoholitta ei tietenkään pakko ole lapsen takia olla, mutta kyllä se käyttö on rajoitettava siihen, ettei tule edes pieneen huppeliin. Minusta ei ole reilua lykätä sitä lasta kokonaan toisen vanhemman hoidettavaksi samaan aikaan kun toinen on tuiskeessa kotona lapsen ihmeteltävänä. Jos on jotain otettava isommalla kädellä, niin keksii yösijan jostain muualta ja tulee takaisin vasta selvänä.

Voi kamala mikä mies. Paljon hänellä menee muuten rahaa alkoholiin? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuota voi kukaan ennakkoon tietää. Tuttuni, todella ongelmainen alkoholisti raitistui täysin kun lapsi syntyi eikä ole pulloon koskenut sen jälkeen. On hyvä isä. Tiedän muutaman muunkin joilla on alkoholi jäänyt kun perheeseen on tullut ensimmäinen lapsi. Valitettavasti myös sellaisen jolla se ei jäänyt lapsen myötä. Emme voi ennustaa, keskustele vakavasti miehen kanssa.

Ei niin. Tiedän taas yhden, jolla ei loppunut juomiset ja erohan siitä tuli sitten. 

Kun laskin promillelaskurilla, jos joisin 6 tunnissa tuon 0,7l putelin viskiä ja 2x 0,33l oluet, niin sillä pääsisin noin 3 promillen humalaan. Olen 86kg mies. En tiedä minkä kokoinen miehesi on, ja yksilöllinen vaihtelu on suurta, mutta 3 promillea aiheuttaa useimmissa ihmisissä tajunnan menetyksen ja jopa syvää sulkutilaa, jossa ei reagoi enää millekään ärsykkeille, ja jo sitä ennen ollaan oksenneltu, laskettu alleen ja sammuttu. Alkoholistit kestää toki paljon enemmän. Mutta pelkillä luonnonlahjoilla (paitsi sillä että on 170kg kolossi) ei sellaista viinapäätä moni saa, että voisi juoda parisenkymmentä alkoholiannosta ja olla vielä hyvässä kunnossa, tuon pitäisi olla jo helvetin epämiellyttävää. Se vaatii harjoitusta

Jos miehesi juo noin paljon ja pysyy tajuissaan ja sillä on vielä sen verran kivaa että tekee sen toistekin, hän on joko älyttömän paljon isompi kuin minä, tai hän on hankkinut kovan sietokyvyn ryyppäämällä.

Tuo on todella suuri määrä kenelle tahansa, jos ei ole alkoholisti.

Vanhemman alkoholismi on oikeasti todella vahingollista lapsen kehitykselle. Alkoholistien lapset ovat monesti tunne-elämältään jotenkin häiriintyneitä; kiintymys suhde päihderiippuvaiseen vanhempaan on lähes aina turvaton, ja tämä näkyy sitten myöhemmin monenlaisena oireiluna. Itsetunto on monesti heikko, lapsi voi syyttää itseään vanhemman juomisesta. Lapsesta voi tulla "näkymätön Ninni" joka pelkää koko ajan että juoppo suuttuu, tai sarjamiellyttäjä, tai läheisriippuvainen joka pelkää koko ajan tulevansa hylätyksi. Alkoholistivanhempi aiheuttaa monenlaisia tunne-elämän ja mielenterveyden ongelmia ja nämä yleensä seuraavat aikuisuuteen. Siellä ne sitten myrkyttävät ihmissuhteita, ajavat hankkimaan omia päihdeongelmia, tai ihan parhaassakin tapauksessa vaativat pitkäjänteistä psykoterapiaa.

Sen ei tarvitse riehua ja räyhätä lapselle kännissä. Alkoholisti on vanhempana tunnetasolla etäinen, epäjohdonmukainen, epäluotettava, ja lapsi oppii hyvin harvoin kierotuneita tapoja saada vanhemmalta huomiota, tapoja vältellä ailahtelevan juopon vääränlaista vihaista huomiota, tai sitten sen että huomiota ei saa tai ei voi olla varma, että sitä saa. Alkoholisti ei ole turvallinen lapselle ja lapsi kehittää suojamekanismeja sairaaseen suhteeseen, jotka suojaavat lasta alkoholistilla mutta ovat täydellisen myrkyllisiä myöhemmässä elämässä.