Lue keskustelun säännöt.
Av-mammat! Neuvokaa mut pois eläkkeeltä.
22.08.2014 |
Olen 25-vuotias nuori nainen, sellainen söpö pikkutytön näköinen, jos sillä on merkitystä. Tosielämässä usein on. Mua kohtan tunnetaan sympatiaa. No, haluaisin takaisin työelämään. Ongelmia ovat:
-Asperger
-Murhanhimo ja sosiaalinen ahdistus. En voi mennä mihinkään ilman, että koen hervotonta aggressiota tai sitten paniikkia. En osaa toimia ihmisten kanssa mitenkään normaalisti.
-Kaksisuuntainen mielialahäiriö
-Dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja paha traumatisoituminen
-Aivoni ovat jatkuvassa hälytystilassa. Pelästyn mitä vaan ja reaktio on ylimitoitettu. Tarkkailen ympäristöä kuin pelokas jänis.
-Todellisuudentajun vääristyminen ajoittain. Olen kokenut harhanäkyjä ja elänyt ihan toisessa todellisuudessa.
-Joskus menen sellaiseen tilaan, etten osaa edes puhua enää. Nuo tilanteet ovat yleensä vain sellaisia, että mun odotetaan tekevän jotain normaalia, ja mun lukittautuminen on tulkittu joksikin lapselliseksi kiukutteluksi, vaikka itsekin jossain taistelen saadakseni oman kehoni taas hallintaani.
Mä olen niitä ihmisiä, joille usein sanotaan, että kyseessä on vain huomionhaku tai laiskuus. Haluaisin tehdä työtä. Jos joku voi ratkaista nämä ongelmat, otan neuvoja vastaan. Mulla on matemaattista älyä ja hahmotuskykyä paljonkin, mutta en ole voinut toteuttaa sitä mitenkään.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:02"]
Ehkä joittenkin ei vaan kannata yrittää työelämään. Oo vaan kotona ja yritä olla tappamatta ketään. Harrasta liikuntaa ja syö lääkkeet. Toivottavasti et oo parisuhteessa, oisit kauhee rasite ja tuska kumppanille. Koita nyt vaan käydä terapias ja kaikenmaailman kuntoutuksissa.
[/quote]
En ole ap, mutta kommenttisi herätti ajatuksia. Miksi ei kannattaisi yrittää työelämään, jos saa oireenmukaisen lääkityksen ja hoitoa ja elämä tasaantuu? Mistä sen tietää, olisiko ap "kauhee rasite ja tuska" kumppanille. Nro 5, kuinka monta ko. diagnooseilla olevaa ihmistä sä tunnet ja miten voit tietää, onko hänestä työhön ja parisuhteeseen?
[/quote]
Ehkä onkin, mutta sääliksi käy kumppania, kun noin epävakaa puoliso. En jaksais. Muutenki elämä vaikeeta, ei tarvi vielä toisenkin elämästä ottaa vaikeuksia. Ja työpaikkoja on muutenkin liian vähän. Tietty vois perustaa vaikka pesulan, yksin siel pyykkäillä pyykkejä.
[/quote]
Mun kumppanilla on aika vaikeaa. Mä en haluaisi aiheuttaa niin paljon vaikeuksia. Toisaalta sekään ei ole ihan "normaali".
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:33"]
Ap, tarvitset myös aggression purkamiseen jonkun apuvälineen. Miten olisi ihan vaan nyrkkeilysäkki kotiin? Liikutko? -17-
[/quote]
Riuhdon painoja. Mulle viha on itse asiassa uusi juttu. Koko ikänäni mä en ole pystynyt tuntemaan sitä. Vasta nyt mä olen voinut tuntea vihaa oikeasti. Toisaalta paha ja toisaalta hyvä. Mulla ei ole tapoja vihan suhteen. Mä voin tehdä omat tapani.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:34"]
Jotain osa-aikahommia? Saahan eläkkeellä ansaita jonkin verran.
[/quote]
Mä en tiedä, kuinka paljon saa tehdä. Jos voi tehdä jotain, voisin ottaa selvää.
ap
Tee jotakin työtä mitä voit tehdä omatahtisesti itsenäisesti. Esimerkiksi käännä jokin kiinnostava romaani, jota ei ole käännetty ja tarjoa valmistunutta käännöstä kustantajille. Toisin sanoen tee jokin työsuorite kotona ja tarjoa jonnekin, koska et luultavasti ole niin kunnossa että voisit sitoutua aikatauluihin. Jos työ alkaa sujua ja saat suoritteesi myutyä niin sitten vain uusi projekti päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:37"]
Voi miesparkaa, taidat mätkiä sitäkin.
[/quote]
Mulla on enemmänkin taipumus hakata itseäni (vammat on joskus olleet aika pahoja). En ole koskaan hakannut tai lyönyt ketään toista.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:38"]
Oliskohan maniavaihe menossa?
[/quote]
Mä olen aina tällainen. :D Oikeasti. Kun menen maniaan, päätän yleensä jättää koko yhteiskunnan ja muuttaa metsään. Sitten mennään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:17"]
Rupee taiteilijaksi tai kirjailijaksi.
[/quote]
Mä olen pyrkinyt tuohon jo lapsesta asti. 8-vuotiaana tiesin varmasti, että haluan tehdä taidetta. Olin kai aina aika hullu. Taide on mun suuri intohimoni oikeastaan, syy elää. Ilman sitä olisin kai jo mennyttä. Mä tunnen kuitenkin usein tuon takia olevani onnekkaampi kuin useimmat. Mulla on selvä kutsumus. Kuinka moni voi sanoa niin? :D
ap
[/quote]
eikö taiteilijat ole aina vähän herkempiä kuin muut?
Ap, veljeni on työkyvyttömyyseläkkeellä myös neurologisten ongelmien vuoksi. Hän tekee 2-3 tuntia päivässä, palkkaa lienee kympin tienoilla tunti.
Ehkä sun homma olisi luennoida ongelmistasi Temple Grandinin tyyliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:28"]
Käytä energiaasi vaikkapa opiskelemalla verkkokursseja. Kun olet saanut kursseja tarpeeksi, koeta saisitko kelan kuntoutusrahaa ja pääsisitkö jatkamaan. Ehkä sitä kautta jotain löytyy? Jos älliä riittää yliopisto-opintoihin, ja rahaa, voi opiskella omaan tahtiisi ja pyrkiä opiskelemaan myöhemmin tutkinto-opiskelijaksi. Oletko ollut kuntoutuslääkärin puheilla? Nykyään tavoite on, että nuoret eivät olisi turhaan eläkkeellä. En tiedä saako kuntoutusrahaa yliopisto-opintoihin, mutta amk:aan tiedän kahden läheisen tapauksen saaneen. Tosin amk ei välttämättä sovi henkilölle, jolla on sosiaaliset tilanteet vaikeita. Yliopistossa taitaa pystyä paremmin itse valitsemaan.
[/quote]
Mä olen jonkinlaisessa kuntoutuksessa, mutta ollaan aloitettu hitaasti.
Mulla on yliopistosta pisteitä lähes luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon asti. Tai no, pisteitä on sen verran, mutta kandityö jäi tekemättä. Pimahdin siinä loppuvaiheessa, mutta pisteet on siellä ja pysyy. Älyssä ei ollut mitään vikaa, mä annoin usein tukiopetusta muille. Mä oikeasti nautin siitä aika paljon, että sain selittää matemaattisia juttuja yksinkertaisesti niin, että toiset ymmärsi oikeasti. Se oli tosi hienoa, kun sain auttaa, ja sain muut ymmärtämään asian, jota ne piti vaikeana, mutta mä näytin niille, että se oli helppo juttu, ja nekin näki, että se on helppoa. Mä olen hyvä selittämään. :)
Mä olen miettinyt, että mä voisin ehkä hankkia jonkun tutkinnon, jolla saisin siivoushommia vastaisuudessa. Siivoaminen on aika rauhallista.
ap
[/quote] tai voisitko tarjota tuutorityyppistä apua palkkaa vastaan esim lukiolaisille? Tai pyrkiä mukaan opettamaan preppauskursseille? Tai pitää verkkokurssia lukiossa tai yo:n ekavuotisille?
Ap, suosittelisin, että hankkisit keinoja vihan käsittelemiseen hallintaan. Muutoin se on hallitsematon voima ja vie sua etkä sä sitä. Ohimenevä tunnemyrsky siitä voi tulla, muuten vain haittaa.
Miten, voisitko alkaa harrastaa painojen nostamisen lisäksi jotain muuta rasittavaa liikuntaa? Sellaista jossa olet suorituskyvyn äärirajoilla. Ainakin itsellä on se kokemus, että sen jälkeen myös aggression tunteet on tiessään jonkin aikaa.
Mielen keinojakin vihan hallintaan on, esim. mindfulness. Se ei ole vihan torjumista tai patoamista, vaan sen hyväksymistä osaksi itseä. Kun mörön hyväksyy, sille ei tarvitse tehdä mitään, voi antaa sen vaan olla. Sama toimii oikeastaan kaikkiin kielteisiin tunteisiin. Jos kiinnostuit niin aiheesta on paljon kirjoja olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:45"]
Tee jotakin työtä mitä voit tehdä omatahtisesti itsenäisesti. Esimerkiksi käännä jokin kiinnostava romaani, jota ei ole käännetty ja tarjoa valmistunutta käännöstä kustantajille. Toisin sanoen tee jokin työsuorite kotona ja tarjoa jonnekin, koska et luultavasti ole niin kunnossa että voisit sitoutua aikatauluihin. Jos työ alkaa sujua ja saat suoritteesi myutyä niin sitten vain uusi projekti päälle.
[/quote]
Mä olen miettinyt, että tekisin ohjelmointihommia. En usko, että pystyisin käännlstyötä tekemään. Englantini on hyvä, mutta jotenkin pelottaa, etten ikinä tekisi oikeutta alkuperäiselle teokselle. Voisin oppia muitakin kieliä, mutta niiden kanssa olisi sama juttu. Voisin kyllä keksiä jotain ohjelmoitavaa. Olen aika luova. Ehä pitäisi opiskella sitä ohjelmointia sitten.
Nuo aikataulut. On muuten vaikea myöntää, etten voi sitoutua sellaisiin. Mä olen ihminen, joka on aina varttia liian aikaisin kaikkialla. Mutta en vaan voi luvata, että pääsen jonain päivänä, koska saatan olla hullu sinä päivänä...
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:48"]
Ap, veljeni on työkyvyttömyyseläkkeellä myös neurologisten ongelmien vuoksi. Hän tekee 2-3 tuntia päivässä, palkkaa lienee kympin tienoilla tunti.
Ehkä sun homma olisi luennoida ongelmistasi Temple Grandinin tyyliin?
[/quote]
Mä olen aina sanonut ihmsille, että mä olen tällainen esimerkki-erkki. Voisin luennoida. Kertoa mielenterveysongelmista ihmisille. Se voisi jopa auttaa jotakuta, ja olen kuulemma karismaattinen esiintyjä. Hahaa. Siihen pitäisi vain löytää joku väylä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:17"]
Rupee taiteilijaksi tai kirjailijaksi.
[/quote]
Mä olen pyrkinyt tuohon jo lapsesta asti. 8-vuotiaana tiesin varmasti, että haluan tehdä taidetta. Olin kai aina aika hullu. Taide on mun suuri intohimoni oikeastaan, syy elää. Ilman sitä olisin kai jo mennyttä. Mä tunnen kuitenkin usein tuon takia olevani onnekkaampi kuin useimmat. Mulla on selvä kutsumus. Kuinka moni voi sanoa niin? :D
ap
[/quote]
eikö taiteilijat ole aina vähän herkempiä kuin muut?
[/quote]
Ehkä ne on. Ehkä se tekee taiteilijan. :D Moni on ollut aika hullu.
ap
Kannattaa ensin hoitaa se kuuppa kuntoon ja vasta sen jälkeen haaveilla työpaikasta.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:28"]
Käytä energiaasi vaikkapa opiskelemalla verkkokursseja. Kun olet saanut kursseja tarpeeksi, koeta saisitko kelan kuntoutusrahaa ja pääsisitkö jatkamaan. Ehkä sitä kautta jotain löytyy? Jos älliä riittää yliopisto-opintoihin, ja rahaa, voi opiskella omaan tahtiisi ja pyrkiä opiskelemaan myöhemmin tutkinto-opiskelijaksi. Oletko ollut kuntoutuslääkärin puheilla? Nykyään tavoite on, että nuoret eivät olisi turhaan eläkkeellä. En tiedä saako kuntoutusrahaa yliopisto-opintoihin, mutta amk:aan tiedän kahden läheisen tapauksen saaneen. Tosin amk ei välttämättä sovi henkilölle, jolla on sosiaaliset tilanteet vaikeita. Yliopistossa taitaa pystyä paremmin itse valitsemaan.
[/quote]
Mä olen jonkinlaisessa kuntoutuksessa, mutta ollaan aloitettu hitaasti.
Mulla on yliopistosta pisteitä lähes luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon asti. Tai no, pisteitä on sen verran, mutta kandityö jäi tekemättä. Pimahdin siinä loppuvaiheessa, mutta pisteet on siellä ja pysyy. Älyssä ei ollut mitään vikaa, mä annoin usein tukiopetusta muille. Mä oikeasti nautin siitä aika paljon, että sain selittää matemaattisia juttuja yksinkertaisesti niin, että toiset ymmärsi oikeasti. Se oli tosi hienoa, kun sain auttaa, ja sain muut ymmärtämään asian, jota ne piti vaikeana, mutta mä näytin niille, että se oli helppo juttu, ja nekin näki, että se on helppoa. Mä olen hyvä selittämään. :)
Mä olen miettinyt, että mä voisin ehkä hankkia jonkun tutkinnon, jolla saisin siivoushommia vastaisuudessa. Siivoaminen on aika rauhallista.
ap
[/quote] tai voisitko tarjota tuutorityyppistä apua palkkaa vastaan esim lukiolaisille? Tai pyrkiä mukaan opettamaan preppauskursseille? Tai pitää verkkokurssia lukiossa tai yo:n ekavuotisille?
[/quote]
Ehkä mä voisin laittaa jonkun verkkosivun tai jotain, josta vaikka lukiolaiset saisi apua. Hyvä idea. Sehän olisi oikeasti jotain, mistä olisi hyötyä. :D Mulla on oikeasti kyky selittää asioita, jos haluan selittää ne. Voisin selittää juttuja selkokielellä.
ap
Eläkeläinen saa tienata jonkun +700€/kk ilman, että vaikuttaa eläkkeen määrään.
Mullakin on ongelmana se, etten tiedä mitä kausi/satunnais/osa-aikatyötä voisin tehdä. Kuka mun edes palkkaisi?!
Mitään pitkäjänteistä en voisi luvata, kun saatan kyllästyä aika pian ja sitten energiat katoaa...
Ei oo hullulla helppoa hahahaa.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:51"]
Ap, suosittelisin, että hankkisit keinoja vihan käsittelemiseen hallintaan. Muutoin se on hallitsematon voima ja vie sua etkä sä sitä. Ohimenevä tunnemyrsky siitä voi tulla, muuten vain haittaa.
Miten, voisitko alkaa harrastaa painojen nostamisen lisäksi jotain muuta rasittavaa liikuntaa? Sellaista jossa olet suorituskyvyn äärirajoilla. Ainakin itsellä on se kokemus, että sen jälkeen myös aggression tunteet on tiessään jonkin aikaa.
Mielen keinojakin vihan hallintaan on, esim. mindfulness. Se ei ole vihan torjumista tai patoamista, vaan sen hyväksymistä osaksi itseä. Kun mörön hyväksyy, sille ei tarvitse tehdä mitään, voi antaa sen vaan olla. Sama toimii oikeastaan kaikkiin kielteisiin tunteisiin. Jos kiinnostuit niin aiheesta on paljon kirjoja olemassa.
[/quote]
Mä en ole pystynyt tuntemaan vihaa muuten kuin nyt viime aikoina. Joskus vuosia sitten en oikeastaan edes tiennyt, mitä viha tarkoittaa. En käsittänyt, miten ihmiset voivat tehdä sitä ja tätä vihaisina. Olen 25-vuotias, ja viha on uusi tunne. Yleensä en nytkään voi tuntea vihaa, mutta se vain tulee ajoittain. En osaa edes reagoida. Kerran hakkasin käsivarteni mustelmille kun en tiedä, mitä tekisin, ja se tuntuu kamalalta. Se on uutta, että tunnen vihaa siitä, mitä on tapahtunut. Toisaalta en halua tukahduttaa sitä. Tässä on kyse kuitenkin syvistä patoutumista.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:59"]
Kannattaa ensin hoitaa se kuuppa kuntoon ja vasta sen jälkeen haaveilla työpaikasta.
[/quote]
Entä jos se ei koskaan tule kuntoon?
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:28"]
Käytä energiaasi vaikkapa opiskelemalla verkkokursseja. Kun olet saanut kursseja tarpeeksi, koeta saisitko kelan kuntoutusrahaa ja pääsisitkö jatkamaan. Ehkä sitä kautta jotain löytyy? Jos älliä riittää yliopisto-opintoihin, ja rahaa, voi opiskella omaan tahtiisi ja pyrkiä opiskelemaan myöhemmin tutkinto-opiskelijaksi. Oletko ollut kuntoutuslääkärin puheilla? Nykyään tavoite on, että nuoret eivät olisi turhaan eläkkeellä. En tiedä saako kuntoutusrahaa yliopisto-opintoihin, mutta amk:aan tiedän kahden läheisen tapauksen saaneen. Tosin amk ei välttämättä sovi henkilölle, jolla on sosiaaliset tilanteet vaikeita. Yliopistossa taitaa pystyä paremmin itse valitsemaan.
[/quote]
Mä olen jonkinlaisessa kuntoutuksessa, mutta ollaan aloitettu hitaasti.
Mulla on yliopistosta pisteitä lähes luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon asti. Tai no, pisteitä on sen verran, mutta kandityö jäi tekemättä. Pimahdin siinä loppuvaiheessa, mutta pisteet on siellä ja pysyy. Älyssä ei ollut mitään vikaa, mä annoin usein tukiopetusta muille. Mä oikeasti nautin siitä aika paljon, että sain selittää matemaattisia juttuja yksinkertaisesti niin, että toiset ymmärsi oikeasti. Se oli tosi hienoa, kun sain auttaa, ja sain muut ymmärtämään asian, jota ne piti vaikeana, mutta mä näytin niille, että se oli helppo juttu, ja nekin näki, että se on helppoa. Mä olen hyvä selittämään. :)
Mä olen miettinyt, että mä voisin ehkä hankkia jonkun tutkinnon, jolla saisin siivoushommia vastaisuudessa. Siivoaminen on aika rauhallista.
ap