Alle 20v raskaaksi tulleet ilmoittautukaa tähän!
Minkä ikäinen olit kun tulit raskaaksi ja oliko suunniteltu juttu? Piditkö vauvan?
Kommentit (40)
Ja ihan suunniteltu tapaus oli :) Kesti 7kk ennen kuin tärppäsi.
Ei ollut vahinko. 19v sain jo toisen lapset.
Lapset ovat jo 22v ja 24v.
olin ja suunniteltu (mies täytti 23 juuri ennen synnytystä). Ollaan naimisissa, vauva nyt 3kk. Tärppäsi heti ;) ja on aivan ihana poika. Miehen vanhemmat oli innoissaan, minun eivät, mutta nyt ovat jo ihan rakastuneet.
20-vuotiaana sain sitten seuraavan pirpanan ja nyt 22-vuotiaana odotan kolmatta syntyväksi lokakuussa. Ekat kaksi olivat suunniteltuja, kolmas ei mutta silti erittäin tervetullut ja (ainakin minun puoleltani) toivottukin.
ja suunniteltu. sillon miehen kanssa puhuttiin ja molemmat halus mies oli sillon 19. siitä meni pari vuotta kun synty toinen olin sillon 17. nyt olen saman miehen kanssa naimisissa ja neljäs lapsi tulossa.
t:8
Sain esikoisen 19-vuotiaana, oli suunniteltu juttu ja vauvaa yritettiin 4kk ennen kuin tärppäsi. Olin naimisissa.
Toinen lapsi syntyi heti täytettyäni 21, suunniteltu hänkin.
Mä olin 19v., kun sain tietää olevani raskaana, mutta ehdin täyttää 20 juuri ennen synnytystä. Raskautta ei oltu suunniteltu, mutta mielessä ajatus lapsesta oli. Joten oli iloinen yllätys kun testi näytti positiivista! Abortti tai poisantaminen eivät käyneet edes mielessä. Ehdin käymään puoli vuotta ammattikorkeakoulua, kunnes jäin äitiyslomalle. Tarkoitus olisi jatkaa taas ensi keväänä.
Isän kanssa oltiin seurusteltu vasta puoli vuotta ja yhteen muutettiin aika pian raskauden alkamisen jälkeen. Tottakai meidän suhteemme on muuttunut paljonkin pojan syntymän jälkeen mutta se oli odotettavissakin. Vaikeaakin on ollut, mutta luotan siihen, että kyllä se helpottaa. Poika nyt 5kk.
Vahinko oli, mutta tietenkin pidin lapsen. Elämäni ei ollut helppoa, koska asuin vanhempieni luóna lapsen kanssa pari vuotta..voisi tietysti kuvitella, että sehän helppoa oli, mutta kun pääsin nykyisen mieheni (ei esikoiseni isä) kanssa muuttamaan omaan asuntoon alkoi normaali elämä minulla ja lapsellakin. Vanhempani vahtivat fanaattisesti minua ja haukkuivat ja morkkasivat kaikesta mistä pystyivät. Tanssin kuin sätkyukko heidän pillinsä mukaan, apua en juuri saanut lapsen hoidossa, kuin kauheaa syyllisyyttä potien. Vaikka näinhän ympäristö luuli asian olevan. Neuvolassakin aina päiviteltiin sitä, miten minun asiat ovat niin hyvin, kun on vanhemmat tukena ja turvana. En uskaltanut kertoa missään miten asian laita oikeasti on, koska vanhenpani minua kiristivät, että koska olen alaikäinen he saavat poikani minulta koska haluavat ja heittävät minut ulos. Lastani en kuulemma olisi nähnyt sen jälkeen koskaan. Niin tai näin onneksi selvisin "hengissä" siitä koettelemuksesta. Opiskelin kotoa muutettuani itselleni kunnon ammatin ja nyt meillä on "malliperhe" isä, äiti ja neljä lasta, normaali elämä. Nyt meillä siis on kolme lasta enemmän ja tämä esikoinen jo 21 v. minulla ikää 38v.
varmaan raskasta aikaa ollut. Minkälaiset välit sulla nykysin vanhempiisi?
Vauva ei ollut suunniteltu.Nyt olen 27v, kolmen lapsen äiti (8v,6v,2kk). Edelleen saman miehen kanssa, naimisissa nyt 4v. Vakipaikan sain kun keskimmäinen oli 3v. nyt toki äitiyslomalla.
Olen 20, viidennellä kuulla raskaana. Ei toivotumpaa lasta maailmassa olekaan. Olemme miehen kanssa naimisissa ja molemmat vakituisessa työssä.
Joka kerralla toivotusti ja suunnitellusti... kaikki muu ei sitten mennytkään toiveiden mukaan.
Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi 15 vuotiaana, ja 2 kertaa 16-vuotiaana, kaikki nämä raskaudet menivät alkuraskaudessa kesken. Vihdoin 18-vuotiaana tulin uudelleen raskaaksi ja vähän 19-vuotis syntymäpäivän jälkeen sain esikoiseni... en ihan ehtinyt alkaa odottaa toista ennenkuin täytin 20.
Nyt esikoinen on jo 12v ja edelleen ollaan naimisissa hänen isänsä kanssa (Hän on myös niiden enkelilasten isä)
Nyt siitä on jo 11 vuotta. Helppoa ei ole aina ollut ja lapsen isäkin oli täysin väärä valinta mieheksi... Mutta nykyään kaikki on hyvin, onneksi. :)
olen ollut poikaystäväni kanssa 13 vuotiaasta asti yhdessä (olemme samanikäisiä) aloimme seurustella kesällä 1993 ja nyt olen 21.v ja ollut naimisissa mieheni kanssa 2 vuotta ja meillä on kaksi lasta esikoinen 1.v ja toinen kahden viikon ikäinen tulin siis raskaaksi 19 vuotiaana ja olen onnellinen mieheni kanssa että pidimme lapset <3
ja saman miehen kanssa naimisissa kuin ylemässä viestissä
Sain 19 vuotiaana ihanan tyttäreni. Nyt reipas koululainen. Raskaus oli suunniteltu,vaikka aina niin helppoa ei ole ollut yksinhuoltajana.
Itse odotan nyt esikoistani ja olen 18v. Vauva syntyy ensi kesänä elokuussa. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuotta amiksessa ja olen käynyt keskustelemassa koululla opintojen loppuun suorittamisesta ja saan suoritettua opinnot hyvin loppuun asti ennen vauvan syntymää. :) Mies opiskelee vielä myös viimeistä vuotta ja hän on tukenani ollut jo nyt todella paljon. Olemme aikaisemmin keskustelleet haluavamme lapsia joskus, joten lapsi on todella toivottu ja ihana asia. Mielestäni tämä on myös meidän tilanteeseen oikein hyvä ajankohta. :)
Ja vielä edelliseen lisäten - ehdin juuri täyttää 19, kun vauva syntyy. :) ja huomasin näköjään seuraavani vähän vanhaa keskustelua, mutta ehkä se ei mitään. :D
Tulin raskaaksi 18-vuotiaana ja tein abortin. Ei tarvinnut edes miettiä, vaan päätös oli helppoakin helpompi.
Vahinko oli, mutta tietenkin pidin lapsen. Elämäni ei ollut helppoa, koska asuin vanhempieni luóna lapsen kanssa pari vuotta..voisi tietysti kuvitella, että sehän helppoa oli, mutta kun pääsin nykyisen mieheni (ei esikoiseni isä) kanssa muuttamaan omaan asuntoon alkoi normaali elämä minulla ja lapsellakin.
Vanhempani vahtivat fanaattisesti minua ja haukkuivat ja morkkasivat kaikesta mistä pystyivät. Tanssin kuin sätkyukko heidän pillinsä mukaan, apua en juuri saanut lapsen hoidossa, kuin kauheaa syyllisyyttä potien. Vaikka näinhän ympäristö luuli asian olevan. Neuvolassakin aina päiviteltiin sitä, miten minun asiat ovat niin hyvin, kun on vanhemmat tukena ja turvana. En uskaltanut kertoa missään miten asian laita oikeasti on, koska vanhenpani minua kiristivät, että koska olen alaikäinen he saavat poikani minulta koska haluavat ja heittävät minut ulos. Lastani en kuulemma olisi nähnyt sen jälkeen koskaan. Niin tai näin onneksi selvisin "hengissä" siitä koettelemuksesta. Opiskelin kotoa muutettuani itselleni kunnon ammatin ja nyt meillä on "malliperhe" isä, äiti ja neljä lasta, normaali elämä.
Nyt meillä siis on kolme lasta enemmän ja tämä esikoinen jo 21 v. minulla ikää 38v.