Lähdin töihin kun vauva oli 7 kk. Vastaan hetken kysymyksiin jos jollain sellasia on.

Vai jäikö isä kotiin? Minä vuonna tämä tapahtui?

Oliko sulla kamala ikävä töissä vai olitko ihan cool?

MIten meni hoidon aloitus? Entä nyt?

Olen itseasiassa tehnyt saman kahdesti, v -98 ja -02. Ihan alkuun ajoin töistä keskellä päivää imettämään joten ei mulla erityinen ikävä ollut.

vähäksi aikaa?

Oliko rahapula vai kaipasitko virikkeitä kodin ulkopuolelta?

Toki vaihtoehtoja pohdittiin.

Oliko työ niin mielenkiintoista vai etkö viihtynyt kotona?

oletko potenut omatunnontuskia?

Ei minun mikään taloudellinen pakko olisi ollut mennä töihin, vaikka ekan lapsen aikaan tilanne olikin se, että mies opiskeli ja ollessaan kesän vauvamme kanssa kotona, hänen tulonsa oli se minimivanhempainraha. TÖissä vaan oli vähän sellanen henki että monet olivat lapsen saatuaan sen puoli vuotta ä-lomalla, ehkä sekin vaikutti asiaan jonkin verran. Kaipasin kyllä virikkeitä mutten mitenkään siinä määrin että olisin tuntenut että pää hajoaa kotona.

koska lapsen ja isän suhteelle on tehnyt hyvää että sai hoitaa hetiä jonkin aikaa. Enhän ollut poissa kuin päivät, jolloin heidän kanssaan oli oma isä (ja myöhemmin se mummo). EN usko että lapset ovat kärsineet. Eri asia jos olisin vienyt vauvat vaikka päiväkotiin.