Lue keskustelun säännöt.
Kun äiti pelkää ukkosta!
21.08.2014 |
Mitä teen tän mun pelon kanssa? Mulla on kaks lasta, 7-v ja 10-v. Ja aina kun on ukkosilma niin olen ihan hysteerinen. Pelkään kuollakseni salamointia ja jyrinää.. :( miten voin opettaa lapsilleni että ukkosta ei tarvi pelätä, ku itse olen aina ihan itkun partaalla, haahuilen ympäri taloa, pidän korvista kiinni, en pysty olla aloillani?
Pitäisi olla ihan rauhallinen jne ettei lapsetki ala pelkäämään. Jos mies on kotona,en pelkää niin paljoa, mutta auta armias yksin ollessa?
Asia on vaivannut jo useamman vuoden ajan, mut lapset alkaa olla jo niin isoja että imevät minusta vaikutteita! :(
Olen 34-vuotias
Kommentit (8)
Mikset hakeudu ammattiapuun jos noin älyttömän hysteerinen olet... vaikkei niitä lapsia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaa pelkosi! Minulla oli vuosia ihan kamala korkeanpaikan kammo. Ihan kamala. Katsoin pelkoani suoraan silmiin ja menin siihen kamalaan maailmanpyörään (vai mikä sen linnanmäenlaitteen nimi on?).
Ensin jähmetyin ja ystäväni mukaan menin aivan kalpeaksi. Sitten pikkuhiljaa rentouduin ja mentiin vielä uudestaankin kyseiseen laitteeseen. Siitäs sai se pelko!
Mäkin pelkään ukkosta, mutta lapseni kyllä vaan nauravat pelolleni. Onhan sitä syytäkin pelätä, jos ulkona liikkuu ihan omaksi parhaakseen. Sisällä ei tosin ole mitään syytä olla peloissaan, mutta itse pelkään esim. mökillä, mutta en kerrostalossa.
Mä nimenomaan pelkään ukkosta sisätiloissa! Asutaan rivarissa, ja jostain syystä ajattelen koko ajan että salama iskee meidän kotiin.. :( lapset kattelee kummissaan kun olen hysteerinen, ja en pysty keskittymään heihin yhtääb ukkosen aikaan!
Ap
Pelko on normaalia. Lähdetään ny siitä.
Se että jos ukkonen saa sinut tolaltaan ja luultavasti vaikuttaa käytökseesi, ehkä toimintaasikin niin siihen sitten voi puuttua.
Itse selätin pimeän pelkoni sillä että mietin mitä siellä pimeässä on että sitä pelkään. Ja että vuosikymeniä olin pimeässä nukkunut ja muuten elänyt luonnollisesti pimeään aikaan että ymmärsin asettaa ajatukseni siihen että montako kertaa pimeässä olisi käynyt pahasti.
Lottovoittokin on helpompi saada kuin isku salamasta. Montako tunnet joita olisi salama iskenyt? Entä moniko läheltäsi on kuollut siihen?
Pelko on ihan normaali asia ja se ohjaa monesti vaikkapa suojaan. Mutta kaikenlainen hysteeria, miksi?
Lapsillesi voit puhua peloistasi ja sille voi vähän nauraakin että kun äiti nyt on tälläinen. Mutta ei se saa elämää hallita ja sinä voit kokeilla erilaisia juttuja varmasti mitä tehdä kun tulee ukkonen. Mitäkö? En osaa vastata, en ole pätevä mutta varmasti löydät apua jos alat aktiivisesti etsiä pelkopolia/terapiaa.
Ei tuosta kannata kärsiä. Varmasti löytyy erilaisia hengitysharjoituksia, mielikuvaharjoituksia yms. Niihin on varmasti ammatti-ihmisiä. Mutta kannattaa olla itselleen ensin armollinen, sallia pelkoa ja puhua niistä lapsille mutta myös muistaa oma käytös. Itse koitan olla kiljumatta kun näen hämähäkin. En pelkää niitä mutta en siedä. Kiljuminen on niin helppoa jos vaan elää hetkessä mutta jos ei omaa toimintaansa seuraa niin siitä voi lapsilleen siirtää käyttäytymismalleja, itse koitan sitä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pelkään mutta ei ole tarttunut pelko lapsiin.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:35"]Pelko on normaalia. Lähdetään ny siitä.
Se että jos ukkonen saa sinut tolaltaan ja luultavasti vaikuttaa käytökseesi, ehkä toimintaasikin niin siihen sitten voi puuttua.
Itse selätin pimeän pelkoni sillä että mietin mitä siellä pimeässä on että sitä pelkään. Ja että vuosikymeniä olin pimeässä nukkunut ja muuten elänyt luonnollisesti pimeään aikaan että ymmärsin asettaa ajatukseni siihen että montako kertaa pimeässä olisi käynyt pahasti.
Lottovoittokin on helpompi saada kuin isku salamasta. Montako tunnet joita olisi salama iskenyt? Entä moniko läheltäsi on kuollut siihen?
Pelko on ihan normaali asia ja se ohjaa monesti vaikkapa suojaan. Mutta kaikenlainen hysteeria, miksi?
Lapsillesi voit puhua peloistasi ja sille voi vähän nauraakin että kun äiti nyt on tälläinen. Mutta ei se saa elämää hallita ja sinä voit kokeilla erilaisia juttuja varmasti mitä tehdä kun tulee ukkonen. Mitäkö? En osaa vastata, en ole pätevä mutta varmasti löydät apua jos alat aktiivisesti etsiä pelkopolia/terapiaa.
Ei tuosta kannata kärsiä. Varmasti löytyy erilaisia hengitysharjoituksia, mielikuvaharjoituksia yms. Niihin on varmasti ammatti-ihmisiä. Mutta kannattaa olla itselleen ensin armollinen, sallia pelkoa ja puhua niistä lapsille mutta myös muistaa oma käytös. Itse koitan olla kiljumatta kun näen hämähäkin. En pelkää niitä mutta en siedä. Kiljuminen on niin helppoa jos vaan elää hetkessä mutta jos ei omaa toimintaansa seuraa niin siitä voi lapsilleen siirtää käyttäytymismalleja, itse koitan sitä välttää.
[/quote]
Kiitos tästä monipuolisesta ja kattavasta vastauksesta! Toissavuonna yritin ukkosen aikaan tehdä rentoutusharjoituksia ( jostakin netistä ne poimin), mutta heti kun välähti tai jyrähti niin olin taas hysteerinen. Ongelmallista tästä tekee se, että kun olen peloissani ja lapset alkaa jotai kertoo tai kysyy tms niin saatan tiuskaista jotakin jotta saisin olla rauhassa.
Olemme miehen kanssa kyllä kerrottu lapsille että pelkään ukkosta, mutta emme tiedä miksi. Täytyy ottaa oikeasti yhteyttä johonki ammattiauttajaan, kun tämä asia vaikeuttaa ihan normielämää..
Ap
Minäkin pelkään ukkosta ja siihen on ihan syykin olemassa. Kaksi kertaa olen ollut niin lähellä salamaniskua, että olisi voinut käydä huonosti. Ensimmäisellä kerralla istuin autossa, johon iski salama. Autosta irtosi osia (esim. puskuri) ja sähköt hajosivat. Auton lähellä ulkona ollut sukulainen vietti yön sairaalassa sydänvaivojen vuoksi. Toisella kertaa olin vain pari sekuntia aiemmin poistunut lieden ääriltä, kun noin metrinen valokaari löi sisään lieden vieressä olevasta pistorasiasta.
Niinpä minulla ei edes ole pokkaa väittää lapsilleni, että ei ukkosta tarvitse pelätä. Sen sijaan olen kertonut heille, että sitä on syytä kunnioittaa ja tehdä asiat niin, että ukkosella olisit mahdollisimman turvassa. Siihen, miten ukkoselta voi suojautua, löytyy runsaasti apua esim. googlaamalla. Kun tiedän tehneeni asiat mahdollisimman turvallisiksi, oloni on parempi. Kun ukkonen sitten tulee päälle, yritän keskittyä johonkin mukavaan ja kevyeen tekemiseen, vaikkapa jonkin hömppälehden lukemiseen. Itsehillintää auttaa sen tiedostaminen, etten tosiaan minäkään halua lapsiini tätä pelkoa tartuttaa, vaikka haluankin heidän ymmärtävän, ettei ilmiö myöskään ole täysin vaaraton.