Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitä sitten tekisi kun lapset muuttaa kotoa pois?
21.08.2014 |
Tähän asti on hommaa riittänyt riittävästi jokaiselle päivälle mutta nyt tuntuu aika tyhjälle. Ei ole töitä, ei ystäviä ja mies tekee pitkää työpäivää toisella paikkakunnalla. Olen päivät ihan yksikseni. Tämä on pieni paikkakunta, joten harrastuksia ei juurikaan ole eikä mitään minne mennä. Tuntuu siltä, että elämä tais sitten olla tässä.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:20"]
Hae töitä, kai sulla joku koulutus on? Et kai vain ollut kotiäitinä 20 vuotta?
[/quote]Olen hakenut töitä aktiivisesti jo 10 vuotta mutta ihan turhaan. On mulla koulutus mutta vajaakuntoisena en ole kovin suosittu työntekijäkandidaatti. Joten olen sitten tosiaan ollut kotiäiti kun ei muutakaan ole voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene päivittämään koulutuksesi tai kouluttaudu uudelleen. Hae sitten töitä.
Ala kirjailijaksi, taiteilijaksi tai joku muu
Voithan kutsua itsesi kylään lapsillesi joka päivä. Voit sitten vaikka auttaa heitä siivoamisessa ja tehdä heille ruokaa.
Taiteilijaksi, kirjailijaksi tjms. on aika vaikea alkaa, jos ei ole oikeasti taitoja. Tai voi alkaa, mutta rahaa siihen saa kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta kukaan ei osta töitä, jos ne eivät ole hyviä.
Koulutuksestakaan ei välttämättä ole mitään hyötyä, jos on vajaakuntoinen. Ensin kuljet pitkät matkat kouluun joka päivä edes takaisin ja sitten olet taas omillasi. Rahaa meni ja edelleen yksin kotona ilman mitään tekemistä.
Ymmärrän ap:ta ihan täysillä. Ei sitä niin vain lähdetä, valmistuta ja saada töitä pienellä paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastaa voi itsekseenkin. Voi lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, askarrella, opiskella kieliä (tai jotain muuta joka kiinnostaa), kirjoittaa ja valokuvata blogiin, myydä ylimääräistä tavaraa huutonetissä tai torissa tai kirpputorilla, kerätä marjoja/sieniä, auttaa jotain vanhusta. Saa rytmiä ja mielekkyyttä päiviin.
Kyllä tekevälle hommia riittää!
Oletteko ajatelleet, että voisitte muuttaa miehenne työpaikkakunnalle? Lyhentäisi miehen päiviä.
Oi mä jo odotan tuota aikaa, kuopus vielä kotona. Sitten saamme miehen kanssa rakastella missä ja milloin huvittaa, lähteä reissuun ilman että täytyy miettiä koulujen loma-aikoja, koti pysyy siistimpänä ja voin tosiaan aloittaa minkä tahansa harrastuksen ilman että jonkun muun tarpeet menee mun edelle!
Nyt on poikkeuksellinen viikko; mies työmatkoilla ja kuopus leirikoulussa:D Olen siivonnut talon ja nautin hiljaisuudesta, eilen leivoin kaikkea hyvää ja nautiskelen itse hyvällä mielellä, kävin lounaalla kavereiden kanssa ja illalla voisin piipahtaa katsomassa stadissa mitä taiteiden iltaan sisältyy.... Tai sitten laitan takkaan tulen ja luen kaikessa rauhassa eikä kukaan keskeytä!
Minäkin olen tällähetkellä työttömänä (elämäni 1. kerta!) ja nautin suunnattomasti. Ihmettelen vaan miten olen aiemmin ehtinyt hoitamaan (toki miehen kanssa) työt, kodin, ruuanlaiton yms yms töiden ohessa - nyt on viikot niin täynnä ohjelmaa ettei ehdi oikein mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:57"]
Harrastaa voi itsekseenkin. Voi lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, askarrella, opiskella kieliä (tai jotain muuta joka kiinnostaa), kirjoittaa ja valokuvata blogiin, myydä ylimääräistä tavaraa huutonetissä tai torissa tai kirpputorilla, kerätä marjoja/sieniä, auttaa jotain vanhusta. Saa rytmiä ja mielekkyyttä päiviin.
Kyllä tekevälle hommia riittää!
Oletteko ajatelleet, että voisitte muuttaa miehenne työpaikkakunnalle? Lyhentäisi miehen päiviä.
[/quote] Mä en sitten vissiin ole niin tekevä. En ole koskaan välittänyt käsitöistä eikä sitä määräänsä enempää jaksa lukeakaan. Muutto miehen työpaikkakunnalle ei tule kysymykseen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:57"]
Harrastaa voi itsekseenkin. Voi lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, askarrella, opiskella kieliä (tai jotain muuta joka kiinnostaa), kirjoittaa ja valokuvata blogiin, myydä ylimääräistä tavaraa huutonetissä tai torissa tai kirpputorilla, kerätä marjoja/sieniä, auttaa jotain vanhusta. Saa rytmiä ja mielekkyyttä päiviin.
Kyllä tekevälle hommia riittää!
Oletteko ajatelleet, että voisitte muuttaa miehenne työpaikkakunnalle? Lyhentäisi miehen päiviä.
[/quote] Mä en sitten vissiin ole niin tekevä. En ole koskaan välittänyt käsitöistä eikä sitä määräänsä enempää jaksa lukeakaan. Muutto miehen työpaikkakunnalle ei tule kysymykseen.
[/quote]
Olen tuon viestin kirjoittaja, enkä minäkään välitä käsitöistä. Tuo nyt oli vain esimerkki tuossa listassa, esimerkki siitä, että maailmassa on vaikka mitä tehtävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäätkö eläimistä tai ihmisten kanssa olemisesta? Vapaaehtoishommiin/pienellä korvauksella johonkin löytöeläintaloon tai vanhustentaloon tai jollekin vanhukselle seuraksi?
Entäpäs perhepäivähoitajaksi?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:44"]
Tykkäätkö eläimistä tai ihmisten kanssa olemisesta? Vapaaehtoishommiin/pienellä korvauksella johonkin löytöeläintaloon tai vanhustentaloon tai jollekin vanhukselle seuraksi?
Entäpäs perhepäivähoitajaksi?
[/quote]Ei työtön voi mennä tuohon ensin mainittuun, menee päivärahat heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NAUTI ELÄMÄSTÄ. Nythän se vasta alkaa. Nyt sinulla on aikaa toteuttaa niitä ihania haaveita joihin ei ollut aikaa kun lapset pyöri jaloissa. On aika hoitaa itseäsi ym. On aikaa myös suhteelle. Jos miehesi on toisella paikkakunnalla töissä varaa ihana hotellihuone sieltä ja viettäkää romanttista iltaa ja yötä yhdessä. Nythän on rajana vain mielikuvitus (ja lompakon suuruus). Eikä mikään estä sinua ottamasta myös työtä vastaan, tai tekemään jotain hyväntekeväisyyttä. Kyllä maailma on täynnä tekemätöntä touhua.
Itse nautin aivan suunnattomasti. Nyt myös parisuhteelle on aikaa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:57"]
Harrastaa voi itsekseenkin. Voi lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, askarrella, opiskella kieliä (tai jotain muuta joka kiinnostaa), kirjoittaa ja valokuvata blogiin, myydä ylimääräistä tavaraa huutonetissä tai torissa tai kirpputorilla, kerätä marjoja/sieniä, auttaa jotain vanhusta. Saa rytmiä ja mielekkyyttä päiviin.
Kyllä tekevälle hommia riittää!
Oletteko ajatelleet, että voisitte muuttaa miehenne työpaikkakunnalle? Lyhentäisi miehen päiviä.
[/quote] Mä en sitten vissiin ole niin tekevä. En ole koskaan välittänyt käsitöistä eikä sitä määräänsä enempää jaksa lukeakaan. Muutto miehen työpaikkakunnalle ei tule kysymykseen.
[/quote]
Johan minä tuolla ketjun alussa vastasin että ap.n asenne tässä ratkaisevaa.
Ei lapset estä ketään harrastamasta ja olemasta aktiivinen. Muttei se tarkoita että olisi aktiivinen vaikka on lapsia. Nyt sen näkee kun lapset kasvaa että äiti istuu tietokoneella ja lapset toimii ja tekee -ei äiti- kun ne lapset lähtee kotoa.
Mitä jää? Laiska ihminen, ilman tekosyytä. Lapset voi olla aktiivisia leikkimään ja tekemään, muttei se tee äidistä sitä vaikka äiti olisi kotona "hoitamassa".
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelaan golfia, treenaan, matkustelen, sen minkä töiltä ehdin. Tämä tilanne on edessä n.10v kuluttua ja olen silloin suunnilleen 47v.
Meissä kun on osa sellaisia jotka ei ehdi tapaamaan ystäviään "kun on noi lapset" ja sitten kun ei voi harrastaa "kun on noi lapset".. Kummasti joku välttää työtkin vuodesta toiseen -syy lapsissa- vaikka oikeasti voisi vaivautua lähtemään sieltä tuppukylästä kauemmas, mutta eihän se nyt ole mikään mahdollisuus "kun on niitä lapsiakin" vaikka lapset pääsee ihan itsekin kouluun niin joku on sellainen ettei se nyt vaan ole mahdollista.
Ei ole harrastuksia. Ei varmaan..
Ja jos on, niin ei ne kelpaa!
Itse asun isossa kaupungissa: ja kyllä täälläkin riittää ihmisiä jotka ei mitään harrasta tai tee.
Tuo on aseenteellista. Valivali. Mitään en tee, ei pysty. Elämä vaan on ja hups lapsetkin muutti pois.
Parisuhde on väljähtänyt jo 10 vuotta sitten muttei jokkut vaan kiinnostu, ennenkö lapset muuttaa pois kotoa ja elää yhdessä jonkun tyypin kanssa jota ei enää tunne. Paitsi jos ollaan periaatteen ihmisiä eikä voida erota kun kerran menty naimisiin niin onhan siinä näppärästi joku maksamassa laskuja ja keittämässä kahvia? :)
5
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:44"]
Tykkäätkö eläimistä tai ihmisten kanssa olemisesta? Vapaaehtoishommiin/pienellä korvauksella johonkin löytöeläintaloon tai vanhustentaloon tai jollekin vanhukselle seuraksi?
Entäpäs perhepäivähoitajaksi?
[/quote]Ei työtön voi mennä tuohon ensin mainittuun, menee päivärahat heti.
[/quote]
Sun varmaan kannattaa hakea työkyvyttömyyseläkettä.
5
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:58"]
Meissä kun on osa sellaisia jotka ei ehdi tapaamaan ystäviään "kun on noi lapset" ja sitten kun ei voi harrastaa "kun on noi lapset".. Kummasti joku välttää työtkin vuodesta toiseen -syy lapsissa- vaikka oikeasti voisi vaivautua lähtemään sieltä tuppukylästä kauemmas, mutta eihän se nyt ole mikään mahdollisuus "kun on niitä lapsiakin" vaikka lapset pääsee ihan itsekin kouluun niin joku on sellainen ettei se nyt vaan ole mahdollista.
Ei ole harrastuksia. Ei varmaan..
Ja jos on, niin ei ne kelpaa!
Itse asun isossa kaupungissa: ja kyllä täälläkin riittää ihmisiä jotka ei mitään harrasta tai tee.
Tuo on aseenteellista. Valivali. Mitään en tee, ei pysty. Elämä vaan on ja hups lapsetkin muutti pois.
Parisuhde on väljähtänyt jo 10 vuotta sitten muttei jokkut vaan kiinnostu, ennenkö lapset muuttaa pois kotoa ja elää yhdessä jonkun tyypin kanssa jota ei enää tunne. Paitsi jos ollaan periaatteen ihmisiä eikä voida erota kun kerran menty naimisiin niin onhan siinä näppärästi joku maksamassa laskuja ja keittämässä kahvia? :)
5
[/quote] Sun ainoo pointti näyttää olevan haukkuminen ja arvostelu. Sun mielipiteesi tuli harvinaisen selväksi.Kiitos siitä, ei tarvitse vastata enempää.
Sulla on hyvää aikaa tuppautua lastesi elämään
Onko sulla ap elämässä mitään muita kiinnostuksenkohteita kuin ne lapset? Kai sä jostain muustakin tykkäät kuin lasten kanssa pyörimisestä? Ja jos ei ole, niin kannattaisiko käydä vaikka masennustestissä, kuulostat siltä että olet jotenkin apaattinen.
Eiköhän tuo ole sinun asenteen oleellisin puoli: lapset ollut sisältö eikä ole muusta huolehtinut.
Miten enää nykypäivänä joku voi havahtua tuohon "ongelmaan"?
Ihan VARMASTI pienelläKIN paikkakunnalla on harrastamista, jos ei niin mitä jos yhdessä siellä naapuristossa mietitte sitä elämäänne ja alatte järjestämään sinne harrastettavaa?
Mutta varmaan se oleellisin on se että sinä olet lapsiesi takia uhrannut kaiken muun elämisen ja nyt kun lapset muuttaa omilleen niin tajuaa mukamas vasta ettei elämässä olekaan sisältöä. Miksi et jatkaisi yhtä tyhjää elämääsi edelleenkin? Koska minä näen tuon sinun valituksesi läpi vaan laiskan ihmisen. Vai sinäkö olet elänyt lapsien juttuja vai he itse ja sinä seurannut taustalla? ETHÄN SINÄ OLE MITÄÄN ENNENKÄÄN TEHNYT. Lapset leikkii/harrastaa -et sinä. Jos olet: niin sinä voit perustaa vaikka jonkun askartelu/puuhakerhon.