&hearts SUURPERHEkuumeilijat syksyyn ja viikkoon 35 &hearts
Kommentit (53)
Hei! Olen seurannut sivusta teidän juttuja ajattelin uskaltautua mukaan.
Eli meillä kuumeillaan viidettä tai minä ainakin mies vähän empii, nyt meneillään kp 23/28 mietin tässä että voisikohan sitä jo viikonloppuna testailla? Miksiköhän pitää olla näin malttamaton? Oireista en osaa sanoa kun minusta ne on melkein samat olit raskaana tai et niin samalla tavalla viiltelee vatsaa kuin ennen menkkoja.
Esittelen meitä vähän:minä 27v ja mies 28v lapset -97-00-02-04 ja nyt siis viides saisi tulla.
Iloista keskiviikkoa kaikille!
Mietin tassa avarassa mielessani kaikkia Suomen alkusyksyn ' tuoksuja' kun alkaa ilmat viileta jne jne... haikeeks tassa tuli...
Ja sitten asiaan; ei ainakaan tana aamuna tatosia, se on se puolpaniikki aamuvessassa kaydessa nailla koopeilla! Eli maaginen 30/29-31 tanaan ja ei oikeestaan mitaan raskausoireita? Ei pahaa oloa, nippailuja eika varsinkaan naitten lapsykoiden joita rinnoiksi kutsutaan piukkuutta?! Kylla mun on kaytava siella apoteekissa tanaan muutenkin, niin tulee se testikin ostettua. Kylla ne tatoset sitt alkaa kun testi houkuttelee sen paikalle! Vai yrittaa Wintergirl ja medison paasta multa karkuun kesakuisiin ihan yksin: ei vaa kiitti kannustuksesta, mutta edelleen on olo etta perassanne tulen... kun nyt sit ei venyis kauheesti taa odotus puolin tai toisin.
Eilen taas laitoin rahaa palaan; ostettiin kenkia; esikko sai kahdet kavelykengat ja tossut, kakkonen loysi vaan yhet kengat, kolmonen kahdet ja koristossut; nelonen jaikin nuolemaan nappejaan talla reissulla! Sitten ostin sellaset ' puol pilipalireput' 2 ja3 kun kitisivat aikansa! Ei nama kylla vuotta kesta, mutta onhan niilla noi toiset vaihtoreput... esikko sai myos pitamansa farkut; sellaset valmiiks risaset napamalliset, joita isukki inhoo yli kaiken! Mutta nyt oltiinkin eukkoporukalla ilman suurta sensuuria mukana kaupoissa heh hee!!
Viela pitaa keskikaupungille menna katteleen suurimpiin kauppoihin jotain juhlavaatteita kun nekin alessa ovat; niistahan se saasto syntyy...
Mutta ei tassa taman kummallisempaa -odotellaan yhdessa...-
Kävin uudelleen lääkärillä,kun soitin eilen miehen lääkäritätille ja ihmettelin hälle,kun kipu vaan kovenee lääkekuureista huolimatta,tulehdusarvo oli norm. eli 4 ja epäili koko diagnoosia....Ja oikeassa olikin,mulla ei oo kohtutulehdusta ollutkaan(yhä tuleh.arvo 4,pissa puhdas,ei kuumetta)kivut johtuu ilm. munasarjassa olevasta kystasta....Sain käskyn lopettaa kuurit heti...
Nyt mä vaikenen ensi viikkoon,pakko tehdä kotihommat alta pois,huomenna lähdetään risteilylle.
Shannon:Iso hali sulle,ikävää et unohdat meidät kaikki vähäx aikaa,kunpa ilmaantuisit vielä jonain päivänä joukkoomme uudelleen.
Nyt lasten hakureissulle!
Lumina
Hih,raskas paino putosi sydämeltä.
Taitaa olla tyttö tulossa hännän huipuksi Syke kun oli yli 170/min ja sitä vielä vahvistamaan isot finnit ja rasvoittuva iho.Näin siis äidin vaistolla..Ultrassa sen sitten kuulee;)
G:Miten muuten teillä ihanat Suurperheelliset on mennyt raskausoireet/tyttö ja poika olot???
Oletteko arvannet sukupuolen etukäteen,näin ikään äidinvaistolla?
Shannonille paljon voimia ja halaukset!!!!
Pahoittelut Medisonille ja Wintergirlille punaisesta paholaisesta.Onnea ensi kiertoon!!!
Levinia,heti testaamaan ja kertomaan!!!!!!!!++++++säteitä++++++
Luminalle voimia vatsakipujen kanssa.Ne lääkärit,ne lääkärit.Aina yksi sanoo yhtä,toinen toista.Toivottavasti tulee selvyys!!!
Ja kaikille muille,nimeä nyt muistamatta,voimia ja iloa tilanteeseen kuin tilanteeseen!!!
Huomaatteko miten tämä rouva suorastaan säteilee onnea?????;)
L+ sissi ja viisikko
vai miten se meneekään. Minusta torstai on vähän tylsä päivä, en tiedä miksi. Täällä velttoilen ja mietin, josko siivoaisin yläkerran tänään jo vakmiiksi, niin tarvis sitte huomenna siivota vaan alakerta. Saas nyt nähdä...
Leanna, onpa ihana, että sydänäänet kuuluivat. Mulla on tytöistä ollu paljon voimakkaammat raskausoireet kuin pojasta, mutta tän nuorimmaisen neidin kohdalla en kyllä osannut sanoa etukäteen kumpi tulee. Sykkeetkin oli just siellä pojan ja edellisten tyttöjen välillä. Etukäteen en oo ikinä tienny varmasti kumpi tulee, vasta ku on syntyny on sukupuoli varmistunu.
Uusille tervetuloa minukin puolesta. OOn vähän laiska kirjoittelemaan, mutta lukemassa käyn useammin.
Shannonille iso halaus täältäkin. Mulla oli silloin jouluna 2003 se rypäleraskaus ja muistan kyllä miten oli raskasta ootella, että arvot laskee. Mutta onneksi tosiaan selvisit ilman leikkausta. Vaikka on varmaan kurjaa kun vuoto ei meinaa ottaa loppuakseen.
Levinia, joko hait testin? Mulla ei vieläkään oo menkat alkanu, nyt siis kp 34 (tai jotain sinne päin). Mutta oireita ei oo, niin en usko olevani raskaana. Ja jos oisin, niin taas ois hirvee pelko km:stä, mulla ainoo oireeton raskaus on ollu se rypäleraskaus. Ja sehän on vielä semmonen, että jos se on kerran ollu, on riski uusiutmiseen olemassa. Vaikka toisten lääkäreiden mukaan uusiutuminen on sattumaa... Ei mullekaan kyllä kukaan lääkäri oo sanonu, että onko suurempi riski olemassa vielä kun on kuitenkin yks normaali raskaus välissä. On kai sen verran harvinaisempi juttu, ettei mitään niin varmaa tietoa osaa kukaan oikeen sanoa. Mutta toivottavasti se täti tulis tänne mieluummin, kuin ois taas semmonen... Millään en jaksais niitä seurantoja ja raskauskieltoja... Mutta jos ei menkat ala niin kai sitten joksus ens viikon alussa viimeistään testailen.
Nyt suunistan kai tuonne yläkertaan, plääh!
Palaillaan.
Pipsa
Ihanan positiivinen viesti Leannalta! Hyvin välittyy tesktistä sinun positiivinen mielialasi! Hienoa että Sissin sydänäänet sieltä kauniisti kuuluivat♥
Mun täytyy myöntää että mulla ei ole ikinä ollut mitään poika taikka tyttöoloja. Raskaudet ovat aina olleet samanlaisia siinä suhteessa että ei mitään pahoinvointeja eikä mitään himojakaan. Eikä olla kenestäkään myöskään ultrassa sukupuolta kyselty vaan ihan on ollut yllätys sitten synnärillä. Vatsakin on mulla ollut aina samanmuotoinen eikä muutenkaan mitään ihmeellistä.
Sitten ainoliisa (toivottavasti meni nikki oikein) tervetuloa mukaan ja plussaonnea heti alkuun kun jo piinaviikolla oletkin.
Nyt jatkan siivousta. Hyvä siivousinspis päällä.
Medison+5
ja kyllä sinun positiivisuus " loisti" viestistä mutta nyt siihen totisesti onkin aihetta kaiken piinan jälkeen.
Oli kyselty raskaustuntemuksista, esikoista odottaessani en tiennyt kumpaa odotan ja himona oli greippilimu, salmiakki, tomaatit ja kurkku
Ei pahoinvointia, jumalaton väsymys vaan koko ajan enkä tiennyt ennenkuin poika syntyi kumpi tulee, vatsa oli kyllä valtavan iso.
Synnytyssalissa kuulemani sydänäänet olivat kuin hevosen laukkaa...
Kakkosneitiä odottaessani en ollut niin väsynyt mutta kuvotusoloa oli varmaan ensimmäiset 3 kuukautta, kertaakaan en oksentanut, huimasi ja heikotti mutta mieliteoista en tuossa raskaudessa muista...jossain vaiheessa raskautta kysyin kumpi tulee ja tytöksi veikattiin ja tyttöhän se olikin, maha oli kyllä erimallinen kuin ekassa raskaudessa...
Kaksosia odottaessa oli kaikenlaisia oireita, kuvotusta,oksentamista.migreenikohtauksia, huimausta, rinnat verenpurkaumilla, närästystä ym ja himoista muistan salmiakin ja meetvurstin ( tosi terveellisiä )
Aika alkuraskaudessa kysyin ultrassa kumpia vaavin on ja lääkäri sanoi a-n olevan neiti joten kun identtisiä ??? ovat niin mikäs muu se b-kän ois voinut olla??
En nyt enään muista mitä olitte höpötelleet, lukaisen pinon läpi ja jään odottamaan LEVINIAN PLUSSAUUTISITA ja MITTUMAARIN ultrakuulumisia ja ai niin kaikille uusille tasapuolisesti TERVETULOA !!
ja meetvursti muistuu mieleen..
plussatuulia täältä puhaltelen kaikille.....
Isotikru
Itselläni on vaisto osunut muuten kohdalleen,paitsi 3. lasta odottaessa olin varma et poika tulee,mut tyttö syntyi....
Poikien raskaudet oli ihan samalaiset keskenään(oksensin muutana kerran,ei pissittänyt yhtään useammin kuin norm.kertaakaan en herännyt pissille pojilta yöllä)
Tytöiltä kestokuvotus kesti eka 10 vkoa,ja plussauksesta 10 vkoon asti joka yö pissille....
Pojilta syke oli 130-140 ja tytöiltä 140-150....
Vatsakivut loppui illalla kokonaan,toivottavasti pysyykin poissa.
Nyt pakkaamaan risteilyä varten,huomen aamun pyhitän siivoukselle.
Lumina
Täällä jo pitkään ollut kynttilä meri iltaisin.Voi sitä ihanaa tunnelmaa.Oltiin eilen saunassa ja sinnekkin laitoin pelkän kynttilävalaistuksen!!=)
En todellakaan voi elää ja toimia miellyttämällä kaikkia.Oma perheeni vaan on kinkkinen siinä mielessä että olemme hyvin paljon yhdessä,koko15 henkinen porukka.Siksi jännitin isääni ja veljeäni.Heidän kyvyttömyyttä ymmärtää miksi joku luopuu työurasta lasten vuoksi.Illalla äitini totesikin että hänellä olisi ollut vähintään yhtä monta lasta kuin minulla jos hänellä olisi ollut miehenä minun mieheni lainen mies=)
Isäni on tiukka bisnes mies joka koko elämänsä raatanut perheensä hyväksi.Mutta loppu hyvin,kaikki hyvin.He hyväksyivät tilanteen=)
Jännitin silti!!
L+5 ja sissi rv 10+
kiva kun Leannalla alkaa mielikin tulla positiivisemmaksi; perheen keskenaiset jutut kun vakisinkin heijastuu..
Meikalainen taalla piinailee sanan isossa merkityksessa; nyt alkaa tulla mieleen etta JOS sita odottais niin sitten alkaa se kauhu taas etta jos on tuulimuna tai kaikki loppuu kesken jne jne! Luin tyhmyyksissani jostain etta lahemmas 38v on keskenmenoriski yli sen 50 prossaa ja useamman km:n jalkeen helpommin tulee seuraavatkin tassa iassa; ja ikavakseni on todettava etta paassa pyorii sanonta ei kahta ilman kolmatta! Paa alkaa olla halkeemispisteessa! En kylla voi testatakaan viela nyt on ' vasta' 27/jotain, ja kun meitin testit ei oo niita herkimpia...
Viela olis sinniteltava.
Toivotaan tärppionnea oikein kovasti kaikille meidän piinailijoille !!
Täällä yritän saada jotain tehtyä ennen iltavuoroon lähtöä, yäk kun ei yhtään huvittais...
Huonosti nukuttu yö takana ja paskamainen työviikko edessä..
Pää ihan jumissa joten palailen myöhemmin !!
T:Isotikru
Olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti maamme eteläisestä osasta. Mielenkiinnolla olen keskusteluitanne seuraillut ja kovasti pohdin, että vieläkö meille yksi vauva " tilattaisiin" ...Vaikka vakavasti puhuen, tiedän senkin, että vaubvoja ei todellakaan vaan tilata.
Esikoinen aloitti juuri kolmannen luokan, keskimmäinen ekan ja kuopus täyttää vuodenvaihteessa 4-v.
Vauvakuume on aina tasaisin väliajoin nostanut päätään. Järki jotenkin kuitenkin pistää hanttiin...onko se tämä ikä vai mikä, kun pistää kaikki asiat miettimään moneen kertaan. Tai sitten vaan kuume ei vielä ole yltynyt riittäviin asteisiin. Toisaalta olisi ihanaa kokea vielä kerran se kaikki ihanuus, mitä pieni käärö tuo tullessaan.
Olisi kiva kuulla muutamia käytännön asioita teidän suurperheellisten elämästä.Esim. miten asutte? Onko jokaiselle lapsukaiselle omat huoneet? Ja miten jaksatte suuren katraan kanssa? Meillä on juuri nyt kaikille lapsille omat huoneet, eikä taloa ole varaa alkaa ihan heti laajentelemaan. Kuulostaapa tosi hassulta, että tälläisiäkin pieniä asioita pohtii ja pitää muka esteenä vauvan hankinnalle. Lisäksi olen juuri päässyt käsiksi mielenkiintoiseen työelämään opiskelujen ja kotiäitivuosien jälkeen... Jaksaisinkohan taas heittäytyä kokopäiväiseksi kotiäidiksi....Nuorempana lapset " vaan tulivat" ja elämä sitten järjestettiin sen mukaan. Oikein itseäkin suututtaa, että kaiken pitäisi nyt muka olla viimeistä piirtoa myöden valmista ja suunniteltua, jotta vauvalle voisi antaa luvan tulla. Mielelläni kuulisin teidän muiden mietteitä ja kommentteja.... Onko kenelläkään muulla näin sekavia ajatuksia.?
Omassa ystäväpiirissäni ei myöskään enää ole aivan pienten lasten äitejä. Kaikki varmaan pitäisivät ihan kahelina, jos aloittaisin taas koko rumban alusta:)
odotus puolella sain " noottia" ettei mun tekemät sydämet näy,vain pelkät koodit!
Mulla näytöllä kyllä näkyy sydämet.Miten on,näettekö te sydämiä vai vaan koodeja?=)
Mitä teen vääri,Medison sinä ainakin osaat ja tiedät??
&hearts
Onko tuossa nyt sydän vai vaan koodi???
Leanna
Ihanaa ku pitkästä aikaa satanu kunnolla. Ihanan raikas ilma ja lapsetkin tykkää ku on lätäköitä. Miehellä vaan taas vaihteeksi pitkä työpäivä, etten varmaan pääse edes lenkille. Minusta on ihanaa käväellä tuolla kosteassa ilmassa, ei haittaa vaikka sataisikin.
Leanna: mulla näkyy ainaki vaan koodi, ei siis sydämiä. Mutta ei oo mua häirinny, ku tiedän, että tarkoitat siihen sydämiä.
Meillä on ollu parina viikonloppuna lasten serkkutyttö yötä. On 5v, eli just noitten 6v:n ja 4v:n välistä. Melkosta riitelyä välillä, että kolme neitiä mahtuis samaan leikkiin... Mutta siinäpähän oppivat sitten.
Meillä periaatteessa ois kaikille lapsille omat huoneet, mutta tuo kuopus on vielä meidän huoneessa ja 4v ja 6v yhteisessä. Hyvin kyllä menevät samassa huoneessa, ku on vähän ikäeroa ja ovat molemmat tyttöjä. Sitten on erikseen leikkihuone ja vierashuone. En oo kyllä edes ajatellu vauvahaaveissani, ettei sille sitten ois omaa huonetta, tosin ikäeroa vanhimman kans tulis yli 12v, vaikka alkaisin heti oottamaan, eli " vauva" sais kuitenkin varmaan oman huoneen joskus kun vanhimmat alkavat muuttaa pois kotoa.
Omaa napaa: kp on 31. Edellinen kierto oli 27, mutta sitä ennen 41, eli vähän taitaa olla sekaisin kierto vielä. Ei oo ainakaan raskausoireita, enemmään semmosta menkkakipuilua mahassa, eli varmaankaan ei oo vielä tärpänny. Levinialle ja Medisonille peukutuksia, ettei täti teitä löytäis. Mutta nyt pyykinpesuun.
Pipsa+5
Ensin Leannalle vastaus, kyllä näkyy sydämet.
Sitten meriutulle vähän selostusta. Meidän perheessä on neljä lasta, iältään 2v-11v. Nuorin ja vanhin ovat tyttöjä, siinä välissä eskari-ikäinen ja kolmasluokkalainen poika. Itse täytin juuri viime viikolla 40 ja mies on vuoden vanhempi ja lähinnä minä haaveilen vielä viidennestä. Lupa vauvan tulolle on annettu, ei vain ole ollut tullakseen.
Asumme omakotitalossa, jossa ei enää kaikille lapsille ole omaa huonetta, tosin kuopus nukkuu vielä meidän huoneessa. Kyllä samassa huoneessa voi kaksikin lasta majailla, se on vain tätä nykypäivän elitismiä, että kaikilla pitäisi olla oma huone. Pikkusiskon huolisi meillä jokainen isommista omaksi kaverikseen.
Autohan se suurempi kysymys on, kuusihenkinen perhe ei normaalilla henkilöautolla liiku. Miesten mielessä yleensä tämä asia ensimmäisenä on kummittelemassa. Meillä liikutaan vanhalla volkkarin pikkubussilla, jota saa ajaa AB-kortilla. Tosin rämä seisoo tällä hetkellä pihalla odottamassa moottoriremppaa ja mä liikun lasten kanssa farmarivolvolla. Koko perheen voimin ei tällä hetkellä samanaikaisesti liikkeelle päästä.
Siitä jaksamisesta. Päreet palaa joka armas päivä, mut niin tekis vaikka lapsia olis vähemmänkin. Se nyt vain kuuluu normaaliin elämään. Lapsilla on kuitenkin valtavasti seuraa toisistaan eikä joka hetki marista kaverin puutetta. Toki tappelumääräkin on suoraan verrannollinen lasten määrään. Liikuttavasti ne kumminkin ovat yhtenä rintamana muuta maailmaa vastaan, jos joku on alakynteen jäämässä. Rikkautta isosta lapsiluvusta on varmasti enemmän kuin haittapuolia ja onhan se vauva-aika niin ihanaa...huom. meillä ei ole ollut koliikkivauvaa :)
Kotiäitinä tai lähes kotiäitinä olen ollut melkein koko ajan. Mulla on 9h/vko töitä eli ei siitä raha-asiat parane. Lasten hoidon saa järjestymään omin avuin, niin kotihoidontuki tulee sitten lisänä. Kakkosta odottaessani olin puoli vuotta koulun penkillä ja kuopuksen tehdessä tuloa olin puolipäivätyössä. Muuten olen ollut kotona. Hoitomaksuihin olisi uponnut niin pitkä penni, ettei mun palkoillani töihin meno olisi kannattanut alkuunkaan(lastenhoitaja). Eikähän niitä töitä pahemmin ole ollut tarjollakaan. Keikkatöihin pääsisi, mut se ei ole mahdollista lasten kanssa. Hoitopaikka pitäisi olla varattuna koko ajan ja siitä joutuisi sitten maksamaan vaikkei käyttäisikään.
Tulikohan tässä lainkaan selvennystä suurperhe-elämään, antoisaa se on, vaikka rankkaakin välillä. Nelilapsiset perheet eivät tänä päivänä ole mitenkän harvinaisia, meidänkin kylässä niitä on monta. Ei kun lapsentekoon vain :) vaikkei niitä tosiaan niin vain tehdä.
Taas alkaa vauvakuume nousta pinnalle. Olen yrittänyt muuttaa sitä koirakuumeeksi mutta vähän heikosti se onnistuu. Nuorin täyttää ensi kuussa 2v. 3v aloittaa kerhon ja 8v tytöt ovat jo tokaluokkalaisia... kyllä sitä tähänkin perheeseen taas vauvaa kaivattaisiin.
Jotenkin olin jo tuossa koirakuume asiassa onnistumassa kunnes mies eilen illalla yhtäkkiä tokasi että mitäs jos tehtäis vielä yks vauva. Minä olin ihan monttu auki koska mies on ollut pidempää jo sitä mieltä että nämä 4 lasta riittävät meille. Nyt sitten pohdinkin että oliko mies tosissaan vai pelottaako häntä koira enemmän kuin vauva ;) Täytyy joku hyvä hetki kysyä asiasta tarkemmin....
leanna: sydän näkyy täälläkin.
Niin se flunssa sitten tuli. Yö kului horroksessa ja niiskuteltaessa ja nyt olen sitten poissa töistä. Veto on niin poissa, että! Parin tunnin päikkärit tuli otettua pikkuisen kanssa; jäi kotiin kaveriksi, kun nenästä tuli hälläkin tavaraa...Kohta on varmaan kaikki kipeinä!
Meriutulle: meillä on siis kolme lasta, vanhin aloitti eskarin ja nuorin nyt 1v10kk. Kotiäitinä olen ollut esikoisen odotusajasta lähtien, nyt aloitin kaksi viikkoa sitten työt. Eli ihan uutta ja ihmeellistä meillä täällä tämä tilanne!
Kerrostalossa (valitettavasti) asutaan, mutta tilaa nyt kuitenkin riittävästi. Isommille olisi omat huoneet, mutta eivät oikein vielä ymmärrä jutun päälle, joten nukkuvat yhdessä samassa huoneessa ja leikkivät toisessa. Kuopus samassa huoneessa meidän kanssa. Kerrostalosta tahtoisin kovasti pois...ehkä joku päivä.
Vauvaa kuumeilen kovasti, mutta aktiivista yritystä meillä ei nyt ole. Aloitinhan juuri työt ja meillä ei isäntä vielä innostu uudesta vauvasta, luvannut sen minulle jossain vaiheessa kuitenkin.
Taitaa peti kutsua ja kohta näemmä ruuanlaittokin.
Suviruusu
Ruokatunnin voi käyttää näin täällä palastalla notkumiseen vai mitä??
LEANNA mulla ei näy töissä eikä kotona sydämmiä, pelkät koodit vaan...
SUVIRUUSU JA MITTUMAARI pikaiset paranemiset flunssasta ja toivotaan ettei ihan koko porukkaa saa kynsiinsä...
PIPSALLE Plussasädetyksiä ja muille meidän piinailijoille kans !!
MUUMILIINA ja MERITU TERVETULOA PALSTAILEMAAN KANSSAMME !
ja sitten vähän " historiikkiselvitystä" uusille ja kertausta vanhoillekkin..
Mä oon ihan kohta 37-v. mies kahta vuotta vanhempi, asutaan pääkaupunkiseudulla vuokralla rivarissa 5h+k+s .Yläkerrassa on omat huoneet esikoispojalla kohta 13-v sekä keskimmäisellä tytöllä 10-v ja yhteisen huoneen jakavat kuopuskaksostytöt 6-v . Yläkerrassa on myös sauna pesuhuoneineen ja alakerrasta löytyy meidän makkarin lisäksi, keittiö, olkkari ja wc.
Viidennelle on annettu lupa tulla tämän vuoden helmikuusta alkaen mutta kuten jo aiemmista yrityksistä muistan niitä lapsia ei tehdä niitä saadaan...
Suurperheellisen elämä on rankkaa mutta todellakin antoisaa, välillä on päiviä jolloin tuntuu siltä että lähtisin pikavuorolla ihan minne tahansa kunhan vaan härdellistä pois pääsisin mutta yleisesti ottaen tämä on IHANAA !! ja kun oikein mietin niin ei se elämä sen kummallisempaa silloinkaan ollut kun oli vaan nuo vanhemmat muksut olemassa..( joku tietty ajattelee että onpas tolla paha dementia) mutta ainoa mikä on erona on tosissaan se että ruokameneot ym menot on kasvaneet ja meteliä ja äksöniä on sitten enemmän.
Niinkuin joku meistä jo kertoikin on ihanaa katsoa kuinka iso sisaruslauma käy taistoon muuta maailmaa vastaan vaikka kuinka edellisellä hetkellä ovat olleet toistensa kimpussa, sitäpaitsi lapset kasvattavat toinen toistaan hienosti.!!
En ole kokenut kovinkaan rankaksi työelämän ja perheen yhdistämistä , tosin minulla on suurenmoinen mies apuna mutta esim isovanhempia ja muita sukulaisia ei ole tai ovat niin kaukana että esim kahdenkeskisen loman / menon järjestäminen on ollut hyvin työlästä kaikki nämä vuodet mutta toisaalta ne kerrat kun on sitten jonnekkin kahdestaan menty ovat olleetkin sen arvokkaampia.
Esikoisen ja kakkosen välissä olin töissä vain minimi 6,kk jotta sain äitiyspäivärahan suuremmaksi mutta kakkosen ja kaksosten välillä olin töissä melkein 3 vuotta kun taas kuopusten ollessa pieniä hoidin heidät kotona 3-v ja opiskelin iltaisin ja tein satunnaista keikkaa oman mielenterveyden ylläpitämiseksi.
Tällähetkellä voin sanoa jo pääseväni aika helpolla ja olenkin miettinyt olenko kenties hullu haluatessani aloittaa kaiken taas alusta mutta ei en ole, kun haluan vielä kerran kokea sen vauvaperheen arjen...haaveilenkin ajasta vauvan kanssa kun isommat ovat koulussa !!
Kuopusten vauva-aika oli sen verran rankka etten kunnolla muista mitään ensimmäsestä vuodesta ja minulla on varmaan joku haavekuva, että nyt se sitten olisi samanlaista kuin esikoisen kanssa aikoinaan..pitkiä hävelylenkkejä koiran ja vauvan kanssa, kyläilyä, kauppakeskuksissa kiertelyä jne..milläköhän ajalla sitten pyörittelsin tätä huushollia ja muuta perhettä hoitelisin ??
KAIKENKAIKKIAAN OMASTA KOKEMUSTESTANI VOIN SUOSITELLA SUURPERHE-ELÄMÄÄ !! Kaikille se ei sovi mutta osaani en poiskaan kenenkään kanssa vaihtaisi !
Noh tämä tällä erää pitää jatkaa taas töitäkin : )
T:Isotikru
ikävä kuulla että edelleen joudut lääkärissä ramppaamaan, mutta onneksi sentään on menossa ilman leikkausta tuo tilanteesi. Voimia ja jaksamista *rutistaa lohtuhalia* vaikeaan tilanteeseen toivotan. Tule takaisin kun siltä tuntuu, täällä me odotamme.
Medison