Ihmisten varallisuus ja deittailu

Vierailija kirjoitti:

Samat kokemukset täällä. Ja minä olen nainen.

Asun isossa talossa ja ajan kalliilla autolla. Jos deittikumppani näkee auton, hän ottaa selville osoitteen ja käy katsomassa millainen talo osoitteessa on. Pahimmat ulosotto-ongelmaiset eivät pysty edes peittelemään lähes hekumaan kohoavaa ajatusta, miten pääsisivät luikertelemaan osaksi elintasoani. Ja vaikka olisi ihan töissäkäyviä miehiä (ja osa hyväpalkkaisiakin), niin usein alkaa melko nopeasti kuvitelmat minun luokseni muuttamisesta ja oletukset minun toimimisestani lompakkona. Parhaat suunnittelevat, miten ostamme yhteisen asunnon ja jos minä maksaisin vaikka 80% ja mies 20%. Syytä tälle ei sen kummemmin esitetä.

Eli toisin sanoen, sen lisäksi että pärjään taloudellisesti hyvin, olen miesten mielestä vielä helposti kusetettavissa. Hupaisaa.

Pidän vanhanajan herramies -tyypeistä ja tiedän kyllä, että nykyaika on karsinut aika paljon vanhanajan hienoja tapoja. Silti minulle oli täysi yllätys kun siirryin sinkkumarkkinoille, että miehissä on näin paljon selkärangattomia lokkeilijoita.

No, sitä oikeaa herrasmiestä odotellessa...eikä ole pakko löytyä lainkaan.

Exälläni varmaanikin vastaavat kokemukset. Minä olen kivasti toimeentuleva nainen itsekin ja mies oli yllättynyt siitä, että halusin puolittaa kauppalaskut ja kaiken muunkin mahdollisen. En siis olettanut, että mies tarjoaa ja ajoin ihan omalla autollani ja asuin omistamassani asunnossa. Jostain syystä oli traumatisoitunut (ehkä, en tiedä) ja epäili koko ajan, että olen hänen kanssaan vain rahan takia. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Kuvitteli, että petän muiden kanssa jne.

Ymmärrän sinua. Järjetön mustasukkaisuus ja lopulta väkivalta tulivat kuvaamaani suhteeseen mutta olen myös itse kokenut sen, kuinka miehetkin osaavat lokkeilla. Olen aiemmissa tapailuissani yrittänyt olla reilu ja maksanut miehenkin puolesta niin matkat, keikat, kauppalaskut kuin ravintolatkin. Olen nyt nelikymppisenä aika neuvoton siitä, mihin uskaltaa luottaa. Tuntuu, että toisaalta osaani kadehditaan mutta toisaalta ja (harvassa olevat) paremmin tienaavat ovat jo kyynistyneitä lokkeiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen nainen ja seurustelin pari vuotta varakkaan miehen kanssa. Tai en tiedä oliko hän varsinaisesti varaks n. 500 000 perinnöllä, mutta minuun verrattuna mies oli kai aika sulttaani.

Erosimme rahan takia. Tai oikeastaan miehen epävarmuuden takia.

Olen aina itse elänyt vähällä ja pärjään tonnilla kuussa mainiosti. En kaipaa tämän rikkaampaa elämää vaan yksinkertaisia asioita. Teen kaiken mahdollisen itse omin käsin ja olen niin tottunut tähän elämäntyyliin etten kaipaa muuta.

Mies oli tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä ja saanut perinnöksi rahaa ja asunnon. Hänellä oli myös hyvinpalkattu työ. Alussa kiinnostuksenkohteemme olivat samanlaisia, marjastusta, siiderin valmistusta, onkimista, taiteilua, ulkoilua, siis sellaista perustekemistä. Jonkun ajan kuluttua mies alkoi tulla jotenkin "vainoharhaiseksi" ja alkoi jankuttaa monta kertaa päivässä "et ois kanssani jos en ois rikas" "näätkö minussa jotain muutakin kun kävelevän rahasäkin". Mies alkoi suunnitella itselleen kaikenmaailman rasvaimua ja hampaidenvalkaisua. En tajua mikä oli naksahtanut niin yhtäkkiä.

Hän oli ollut niin maanläheinen tyyppi alkuun ja nyt yhtäkkiä kuvitteli kaikkien olevan vain hänen rahojensa perässä.

Jätin hänet koska lopulta hän puhui vain ja ainoastaan rahasta ja kaupassa käydessämme alkoi laskemaan senttejä jostain maitopurkista. Emme koskaan asuneet yhdessä ja teimme vuorotellen ruokaa toistemme luona, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi vihjailemaan, että minun pitäisi varmaan maksaa niistä kahvikupillisista jotka olen hänen luonaan sinä päivänä juonut, tajusin ettei mies palaa ennalleen

Perintö teki hänestä aivan kahjon Klonkun.

Nyt elän onnellisesti köyhän kirjailijan kanssa pikkumökissämme ja noudatamme filosofiaa "se tarjoaa kummalla sattuu juuri olemaan enemmän rahaa" niin että rahankäyttö on yhdessä suunniteltua mutta vastavuoroista. Kumpikaan ei vaadi toiselta juotuja maitoja takaisin.

En tiedä onko näin mutta oma havintoni vaan on että iso määrä rahaa saa ihmiset jotenkin sekoamaan ja käyttäytymään itselleen epätyypillisesti. Vai onko niin että varakkaana voi vihdoin paljasta sen todellisen luontonsa?

Olit ilmeisesti saamapuolella jatkuvasti. Et tietysti huomannut omaa lokkeilua, kun se maksaa jolla on. Normaalilla aikuisella on aina rahaa tilillä, eikä tarvitse kenenkään maksella toisen kuluja.

Ihan mielenkiinnosta kysyn tätä. Kuinka paljon sinun mielestäsi olisi reilua laittaa kuukaudessa rahaa ylimääräiseen? En ole se, jota kommentoit mutta asia kiinnostaa. Noin vuoden suhteen aikana käytin normaalin kulutukseni ohella keskimäärin yli 1500 €/kk yhteiseen hyvään eli melko eksklusiivisiin ruokiin, juomiin ja ylipäätään huvituksiin. Kuinka paljon on kohtuullista vaatia pienituloisemman kumppanin panostavan? Minulla ei ole perintöä enkä ole voittanut lotossa. Ihan töitä tekemällä rahani tienaan. Suomalaisessa verotussysteemissä ei minusta ole ihan pikkuraha, jos vuosituloistaan käyttää 20 000 € parisuhteen yhteisiin asioihin.

t. N42

Miehet. Miehet.. Jätätte kivasti alkaneen varausrumban kesken. Kieran velipoika meni viime kerralla eli selvästi teitä kiinnostaa. Pennulle voi luoda oman sometilin Tiktokkiin ja instaan. Aikuisen kanssa saattaa lentää Amerikkaan asti hakemaan titteleitä. Laitan tällä kertaa sukutaulut mukaan, jotta uskotte olevan rekisterissä. Kovu sekä Kiera: https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/mcdatscg3-beautiful-german-she… (https://www.thekennelclub.org.uk/litter-adverts/published-litter-advert…) TAI 3n https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/wjtjn-b-z-the-three-degrees-we… (https://www.thekennelclub.org.uk/litter-adverts/published-litter-advert…) PS. Pete myy koiraföönejä.