Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten varallisuus ja deittailu
05.08.2021 |
Mietin, törmäänkö vain jatkuvasti kullankaivajiin ja vääriin ihmisiin mutta alla kuvailemaani asiaan törmään jatkuvasti. Pyytäisin rehellisiä mielipiteitä sekä miehiltä että naisilta. Vai olenko vain niin mielenkiinnoton mies, että ainoa josta potentiaalisesti joku voisi kiinnostua on erityisen paksu lompakko?
Eronneena duunarinpalkkaa tienaavan vaikkakin erittäin säästeliäänä ihmisenä koen ahdistavana epäsuhtana varallisuuden suhteettoman merkityksen parinvalinnassa. Enkä tarkoita sitä että ei olisi varaa tarjota ravintola-ateria vaan olen useamman tinder-tuttavuuden tavannut, jotka haluavat muuttaa valmiiseen omakotitaloon ja käydä miehen kesämökillä rentoutumassa. Naisella itsellä ei tietenkään ole mitään varallisuutta koska nainen lähäri tai ylioppilas (nelikymppisenä) ja bilettäminen kiinnosti enemmänkin työnteko aikoinaan. Rahalla ei ole mitään väliä, saan kuulla jatkuvasti, mutta tämä pätee ilmeisesti vain omiin rahoihin, miehen rahoilla on todella paljon merkitystä.
Ahdistaa ajatus siitä, että sellainen 100 000 euron omaisuus joka itselläni on ja jonka mielelläni käyttäisin uuteen perheeseeni, ei ole useille kivoille naisille vielä juuri yhtään mitään.
Samalla mietin minkälaista ihmiset pärjäävät tällaisissa geimeissä, laskujeni mukaan mulla pitäisi olla vähintään terveyskeskuslääkärin palkka jotta pystyisin kaikki nämä huvit kustantamaan. Vai perinnöilläkö näissä jutuissa pärjätään?
Kommentit (123)
Miksi nykyään parisuhteessa pitää olla sama koulutustaso sekä suunnillee saman suuruiset tulot?
Itse ihmettelen suuresti tätä asiaa, minun isä on valtiolla johtotehtävissä ja äiti kaupungilla siivoojana eikä heille ole tuottanut ongelmia tuo heidän eri koulutustaso saatika tulotaso.
Vanhemmissa ihmisissä on hyvin todennäköistä että pariuditaan eri koulutustasoisten ihmisten kanssa mutta alle 60v ikäryhmissä taas se on erittäin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt tunnista yhtään kyseistä naistyyppiä. Jopa bipolaarihäiriöisellä nelikymppisellä tutullani on jo lapset aikuisia ja asunto maksettuna. Minulle ei ole mitään, mutta se johtuu siitä kun olen ollut vaimona ja kaikki tuli panostettua mieheen. Mutta käy se elämä näinkin vuokrakaksiossa eron jälkeen.
Jos vuokralainen soittaa terveystarkastajan vuokra-asuntoon ja jotain löytyy niin asunto voi mennä asumiskieltoon ja sijoittaja kärsii tappiot. Työttömiä kohdellaan niin huonosti, että kyllä me osataan antaa takaisin. Suomessa on paljon sisäilmaltaan huonoja asuntoja.
Ei kannata vanhoista taloista ostaa sijoituskämppää, voi tulla melkoiset tappiot.
Onko lähihoitaja totaalinen turn off?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt tunnista yhtään kyseistä naistyyppiä. Jopa bipolaarihäiriöisellä nelikymppisellä tutullani on jo lapset aikuisia ja asunto maksettuna. Minulle ei ole mitään, mutta se johtuu siitä kun olen ollut vaimona ja kaikki tuli panostettua mieheen. Mutta käy se elämä näinkin vuokrakaksiossa eron jälkeen.
Jos vuokralainen soittaa terveystarkastajan vuokra-asuntoon ja jotain löytyy niin asunto voi mennä asumiskieltoon ja sijoittaja kärsii tappiot. Työttömiä kohdellaan niin huonosti, että kyllä me osataan antaa takaisin. Suomessa on paljon sisäilmaltaan huonoja asuntoja.
Me suunnitellaan muuttoa, tuossa muutamaa kuukautta ennen muuttoa voitaisiin pyytää terveystarkastaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt tunnista yhtään kyseistä naistyyppiä. Jopa bipolaarihäiriöisellä nelikymppisellä tutullani on jo lapset aikuisia ja asunto maksettuna. Minulle ei ole mitään, mutta se johtuu siitä kun olen ollut vaimona ja kaikki tuli panostettua mieheen. Mutta käy se elämä näinkin vuokrakaksiossa eron jälkeen.
Jos vuokralainen soittaa terveystarkastajan vuokra-asuntoon ja jotain löytyy niin asunto voi mennä asumiskieltoon ja sijoittaja kärsii tappiot. Työttömiä kohdellaan niin huonosti, että kyllä me osataan antaa takaisin. Suomessa on paljon sisäilmaltaan huonoja asuntoja.
Me suunnitellaan muuttoa, tuossa muutamaa kuukautta ennen muuttoa voitaisiin pyytää terveystarkastaja.
Toisissa vuokra-asunnoissa on ihan selvät sisäilmaongelmat, vuokrauskielto on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on yksi nainen sanonut suoraan, että "Tiedätkös, ystävän neuvo. Ainoa asia miksi naiset susta kiinnostuu, on sun rahat." Kai se sitten niin on. Parempi elää vain yksin.
t:m45
Vierailija kirjoitti:
Itsellä päinvastainen ongelma kun miehiä häiritsee se että olen varakkaampi. Vaikutan köyhältä ensivaikutelman perusteella, olen osa-aikatöissä ja opiskelen, enkä suuremmin prameile esim. oman ulkonäön tai sisustuksen suhteen. Sitten paljastuu että olen saanut perintöä ja tehnyt sijoituksia jo nuoresta asti ja se herättää ärtymystä. Olen jo vuosia asunut omassa asunnossa. Jostain syystä taas itse tapaan miehiä joilla ei ole perintöä liiemmin tulossa, omaisuutta korkeintaan kaksio ja auto. Voisin käyttää rahojani yhteiseen elämään kuten ostaa meille kodin, mutta miehillä on ylpeytensä ja sitten pitäisi kituuttaa jossain luukussa jotka he omistaa. 😄
Samanlainen kokemus. Monia miehiä häiritsee jos nainen on menestynyt edes jollain osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erkki Junkkarinen: Kulrakuumetta
On raha mahti maailman
On kulta voima sen
Ja niitä kaipaa ihminen
Kun kullan kiillon loistavan
hän näkee, unohtuu sen
vuoksi silloin kaikki muu
Sen tähden tehdään
kuumeisesti työtä
On onni myötä,
tai sitten ei
Se kerallansa kateutta kantaa
Ja minkä antaa,
sen myöskin vei
Ei kulta anna onnea
Ei onni kaupan lie
Ei osta raha sydäntä
Se lämmön siitä vie
Ken kultaa rakastaa,
hän onnen sijaan saa
vain tuhkaa, joka
tuuleen hajoaa
On köyhyys onnen veljenä,
sen sisko puutteen tie
Kun kulta silmän sokaisee
ja järjen polttaa pois
Se onneako myötään tois?
Ei kulta onneen tietä tee,
sen tekee rakkaus
Ja se on kaiken tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Erkki Junkkarinen: Kulrakuumetta
On raha mahti maailman
On kulta voima sen
Ja niitä kaipaa ihminenKun kullan kiillon loistavan
hän näkee, unohtuu sen
vuoksi silloin kaikki muuSen tähden tehdään
kuumeisesti työtä
On onni myötä,
tai sitten eiSe kerallansa kateutta kantaa
Ja minkä antaa,
sen myöskin veiEi kulta anna onnea
Ei onni kaupan lie
Ei osta raha sydäntä
Se lämmön siitä vieKen kultaa rakastaa,
hän onnen sijaan saa
vain tuhkaa, joka
tuuleen hajoaaOn köyhyys onnen veljenä,
sen sisko puutteen tieKun kulta silmän sokaisee
ja järjen polttaa pois
Se onneako myötään tois?Ei kulta onneen tietä tee,
sen tekee rakkaus
Ja se on kaiken tarkoitus.
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minulla on 500 000 euron varallisuus. Jostain syystä ap katsoo mielummin näitä lähäreitä, jotka haluavat itselleen kustannettavan asioita, joihin heillä ei itse ole varaa. Naisia kun on maailmassa niin monenlaisia.
Minua naisenakin ihmetyttää tuollainen rahanpalvonta. Tottakai rahaa elämiseen tarvitaan, mutta ei siinä kylpeä tarvitse.
Olen itse korkeastikoulutettu, mutta työtön totaali-yh. Jos ei työttömyyttä lasketa niin olen elämässäni oikein onnellinen vuokrakaksiossani ja halpisvaatteissani. En voi käsittää, että joillekin naisille miehen 100 000 omaisuus on liian vähän. Itse seurustelen lähärimiehen kanssa, jolla ei tuollaistakaan omaisuutta ole. Mutta kuten sanoit, meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko lähihoitaja totaalinen turn off?
Ei ole. Olen maisteri ja aion opiskella alalle. Työllistää ja voi tehdä monipuolisesti ja joustavasti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähäri-juttu oli törkeä. Lähihoitaja voi olla se, joka pienellä palkalla suostuu hoitamaan joskus vaikkapa sinut tai vanhat vanhempasi. Tahtoisitko sitä sataa tonniasi käyttää yksityisen hoitajan palkkaukseen?
Kullankaivajat erikseen. Ne voit erotella elämästäsi ihan itse ja niin kannattaakin tehdä. Miksi suostuisit lompakoksi loisille?
Ps. Kyllä miehetkin osaavat eläteiksi alkaa.
On totta että lähärit tekevät tärkeää työtä, mutta kyllä ihan yhtä fakta on, että sinne ajautuu niitäkin jotka eivät muihin töihin pääse. Tiedän ite olevani turhaketyöpaikassa, jossa 15 vuoden ajan olen selannut huvikseni nettiä kuukausipalkalla. Tasan ei käy onnen lahjat.
Ap
Samat kokemukset täällä. Ja minä olen nainen.
Asun isossa talossa ja ajan kalliilla autolla. Jos deittikumppani näkee auton, hän ottaa selville osoitteen ja käy katsomassa millainen talo osoitteessa on. Pahimmat ulosotto-ongelmaiset eivät pysty edes peittelemään lähes hekumaan kohoavaa ajatusta, miten pääsisivät luikertelemaan osaksi elintasoani. Ja vaikka olisi ihan töissäkäyviä miehiä (ja osa hyväpalkkaisiakin), niin usein alkaa melko nopeasti kuvitelmat minun luokseni muuttamisesta ja oletukset minun toimimisestani lompakkona. Parhaat suunnittelevat, miten ostamme yhteisen asunnon ja jos minä maksaisin vaikka 80% ja mies 20%. Syytä tälle ei sen kummemmin esitetä.
Eli toisin sanoen, sen lisäksi että pärjään taloudellisesti hyvin, olen miesten mielestä vielä helposti kusetettavissa. Hupaisaa.
Pidän vanhanajan herramies -tyypeistä ja tiedän kyllä, että nykyaika on karsinut aika paljon vanhanajan hienoja tapoja. Silti minulle oli täysi yllätys kun siirryin sinkkumarkkinoille, että miehissä on näin paljon selkärangattomia lokkeilijoita.
No, sitä oikeaa herrasmiestä odotellessa...eikä ole pakko löytyä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo lähinnä (jälleen kerran) sun naismausta. Mikäli tietoisesti haet kauniita naisia ja etkä halua tinkiä omista kriteereistä joudut miettimään joko sinkkuna pysymistä taikka siirtymistä halvempaa maahan missä pystyt _elättämään_ miellyttävän näköistä puolisoa.
Aukaise Tinder, mm. Liettuassa, Puolassa, Bulgariassa. Muissa paikoissa on viime vuosina näkynyt hintojen nousua tai niihin vaaditaan viisumia. Plus edellämainitut maat sijaitsevat sopivan lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Samat kokemukset täällä. Ja minä olen nainen.
Asun isossa talossa ja ajan kalliilla autolla. Jos deittikumppani näkee auton, hän ottaa selville osoitteen ja käy katsomassa millainen talo osoitteessa on. Pahimmat ulosotto-ongelmaiset eivät pysty edes peittelemään lähes hekumaan kohoavaa ajatusta, miten pääsisivät luikertelemaan osaksi elintasoani. Ja vaikka olisi ihan töissäkäyviä miehiä (ja osa hyväpalkkaisiakin), niin usein alkaa melko nopeasti kuvitelmat minun luokseni muuttamisesta ja oletukset minun toimimisestani lompakkona. Parhaat suunnittelevat, miten ostamme yhteisen asunnon ja jos minä maksaisin vaikka 80% ja mies 20%. Syytä tälle ei sen kummemmin esitetä.
Eli toisin sanoen, sen lisäksi että pärjään taloudellisesti hyvin, olen miesten mielestä vielä helposti kusetettavissa. Hupaisaa.Pidän vanhanajan herramies -tyypeistä ja tiedän kyllä, että nykyaika on karsinut aika paljon vanhanajan hienoja tapoja. Silti minulle oli täysi yllätys kun siirryin sinkkumarkkinoille, että miehissä on näin paljon selkärangattomia lokkeilijoita.
No, sitä oikeaa herrasmiestä odotellessa...eikä ole pakko löytyä lainkaan.
Millionairematch. Tonne kaivataan omillaan toimeentulevia.
Olen pienituloinen nainen ja seurustelin pari vuotta varakkaan miehen kanssa. Tai en tiedä oliko hän varsinaisesti varaks n. 500 000 perinnöllä, mutta minuun verrattuna mies oli kai aika sulttaani.
Erosimme rahan takia. Tai oikeastaan miehen epävarmuuden takia.
Olen aina itse elänyt vähällä ja pärjään tonnilla kuussa mainiosti. En kaipaa tämän rikkaampaa elämää vaan yksinkertaisia asioita. Teen kaiken mahdollisen itse omin käsin ja olen niin tottunut tähän elämäntyyliin etten kaipaa muuta.
Mies oli tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä ja saanut perinnöksi rahaa ja asunnon. Hänellä oli myös hyvinpalkattu työ. Alussa kiinnostuksenkohteemme olivat samanlaisia, marjastusta, siiderin valmistusta, onkimista, taiteilua, ulkoilua, siis sellaista perustekemistä. Jonkun ajan kuluttua mies alkoi tulla jotenkin "vainoharhaiseksi" ja alkoi jankuttaa monta kertaa päivässä "et ois kanssani jos en ois rikas" "näätkö minussa jotain muutakin kun kävelevän rahasäkin". Mies alkoi suunnitella itselleen kaikenmaailman rasvaimua ja hampaidenvalkaisua. En tajua mikä oli naksahtanut niin yhtäkkiä.
Hän oli ollut niin maanläheinen tyyppi alkuun ja nyt yhtäkkiä kuvitteli kaikkien olevan vain hänen rahojensa perässä.
Jätin hänet koska lopulta hän puhui vain ja ainoastaan rahasta ja kaupassa käydessämme alkoi laskemaan senttejä jostain maitopurkista. Emme koskaan asuneet yhdessä ja teimme vuorotellen ruokaa toistemme luona, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi vihjailemaan, että minun pitäisi varmaan maksaa niistä kahvikupillisista jotka olen hänen luonaan sinä päivänä juonut, tajusin ettei mies palaa ennalleen
Perintö teki hänestä aivan kahjon Klonkun.
Nyt elän onnellisesti köyhän kirjailijan kanssa pikkumökissämme ja noudatamme filosofiaa "se tarjoaa kummalla sattuu juuri olemaan enemmän rahaa" niin että rahankäyttö on yhdessä suunniteltua mutta vastavuoroista. Kumpikaan ei vaadi toiselta juotuja maitoja takaisin.
En tiedä onko näin mutta oma havintoni vaan on että iso määrä rahaa saa ihmiset jotenkin sekoamaan ja käyttäytymään itselleen epätyypillisesti. Vai onko niin että varakkaana voi vihdoin paljasta sen todellisen luontonsa?
Vierailija kirjoitti:
Olen pienituloinen nainen ja seurustelin pari vuotta varakkaan miehen kanssa. Tai en tiedä oliko hän varsinaisesti varaks n. 500 000 perinnöllä, mutta minuun verrattuna mies oli kai aika sulttaani.
Erosimme rahan takia. Tai oikeastaan miehen epävarmuuden takia.
Olen aina itse elänyt vähällä ja pärjään tonnilla kuussa mainiosti. En kaipaa tämän rikkaampaa elämää vaan yksinkertaisia asioita. Teen kaiken mahdollisen itse omin käsin ja olen niin tottunut tähän elämäntyyliin etten kaipaa muuta.Mies oli tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä ja saanut perinnöksi rahaa ja asunnon. Hänellä oli myös hyvinpalkattu työ. Alussa kiinnostuksenkohteemme olivat samanlaisia, marjastusta, siiderin valmistusta, onkimista, taiteilua, ulkoilua, siis sellaista perustekemistä. Jonkun ajan kuluttua mies alkoi tulla jotenkin "vainoharhaiseksi" ja alkoi jankuttaa monta kertaa päivässä "et ois kanssani jos en ois rikas" "näätkö minussa jotain muutakin kun kävelevän rahasäkin". Mies alkoi suunnitella itselleen kaikenmaailman rasvaimua ja hampaidenvalkaisua. En tajua mikä oli naksahtanut niin yhtäkkiä.
Hän oli ollut niin maanläheinen tyyppi alkuun ja nyt yhtäkkiä kuvitteli kaikkien olevan vain hänen rahojensa perässä.Jätin hänet koska lopulta hän puhui vain ja ainoastaan rahasta ja kaupassa käydessämme alkoi laskemaan senttejä jostain maitopurkista. Emme koskaan asuneet yhdessä ja teimme vuorotellen ruokaa toistemme luona, mutta siinä vaiheessa kun hän alkoi vihjailemaan, että minun pitäisi varmaan maksaa niistä kahvikupillisista jotka olen hänen luonaan sinä päivänä juonut, tajusin ettei mies palaa ennalleen
Perintö teki hänestä aivan kahjon Klonkun.
Nyt elän onnellisesti köyhän kirjailijan kanssa pikkumökissämme ja noudatamme filosofiaa "se tarjoaa kummalla sattuu juuri olemaan enemmän rahaa" niin että rahankäyttö on yhdessä suunniteltua mutta vastavuoroista. Kumpikaan ei vaadi toiselta juotuja maitoja takaisin.
En tiedä onko näin mutta oma havintoni vaan on että iso määrä rahaa saa ihmiset jotenkin sekoamaan ja käyttäytymään itselleen epätyypillisesti. Vai onko niin että varakkaana voi vihdoin paljasta sen todellisen luontonsa?
Olit ilmeisesti saamapuolella jatkuvasti. Et tietysti huomannut omaa lokkeilua, kun se maksaa jolla on. Normaalilla aikuisella on aina rahaa tilillä, eikä tarvitse kenenkään maksella toisen kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo lähinnä (jälleen kerran) sun naismausta. Mikäli tietoisesti haet kauniita naisia ja etkä halua tinkiä omista kriteereistä joudut miettimään joko sinkkuna pysymistä taikka siirtymistä halvempaa maahan missä pystyt _elättämään_ miellyttävän näköistä puolisoa.
Aukaise Tinder, mm. Liettuassa, Puolassa, Bulgariassa. Muissa paikoissa on viime vuosina näkynyt hintojen nousua tai niihin vaaditaan viisumia. Plus edellämainitut maat sijaitsevat sopivan lähellä.
Olet täysin väärässä. kriteerini ulkonäön tai nuoremman naisen suhteen ovat varsin maltilliset, kunhan mikään suohirviö ei kävele vastaan. Paljon enemmän painaa koulutus, ammatti, se ettei ole varsin raskauttavia mielenterveydellisiä ongelmia (mikään lievä masennus tms. ei ole mikään miinus, vaan ihan arkirealismia), herttainen luonne, se ettei ole korvia myöten pikavippiveloissa, huumorintaju ja moni muukin asia.
koen kuitenkin että olen päässyt asiassa eteenpäin. Muusikkoretkukuvat pois ja mainintoja maisterintutkinnoista, ja jo on löytynyt todella hyvää skremmaa, maisteria, opettajaa, henkilöstöjohtajaa jne. Vähän ehkä vanhempia kuin minä, mutta ihan ok. En osaa tarpeeksi kiittää sitä kirjoittajaa, joka kehotti minua tekemään uuden profiilin tinderiin :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kiitos!
Ap
En ole koskaan suostunut siihen, että mies maksaa ravintolalaskun tai leffaliput tai muuta vastaavaa. En ole varakas vaan keskituloinen yksineläjä, jolla iso osa palkasta menee asumiseen. Olen seurustellut kahden todella rikkaan miehen kanssa. Koskaan en ole omaisuudesta kysynyt enkä edes paljonko palkkaa mies saa (toinen ei edes töissä käynyt, kun ei rahan takia tarvinnut).
Ehkä kyse on siitä, että et osaa löytää naisia, jotka ovat kiinnostuneita sinusta ihmisenä.
Jos vuokralainen soittaa terveystarkastajan vuokra-asuntoon ja jotain löytyy niin asunto voi mennä asumiskieltoon ja sijoittaja kärsii tappiot. Työttömiä kohdellaan niin huonosti, että kyllä me osataan antaa takaisin. Suomessa on paljon sisäilmaltaan huonoja asuntoja.