Lue keskustelun säännöt.
Todella itsepäisten lasten vanhemmat, miten kestätte?
20.08.2014 |
Meillä on juuri 5v täyttänyt poika. Todella omapäinen tapaus, tekee juuri niinkuin huvittaa, ärsyttää tahallaan ja tekee kaikki kielletyt asiat saadakseen vanhemmat raivoihinsa. Ja jutut on välillä aivan kauheita, tänään mm. huusi minulle "puhkon sun silmät" kun takavarikoin lelun, jota useasta pyynnöstä huolimatta ei suostunut siivoamaan. En ymmärrä mistä on edes oppinut tuollaista. Omien sanojensa mukaan oli kuullut kun joku toinen äiti oli varoittanut pihalla keinumasta lapion kanssa ettei mene silmään, mutta voiko tuon ikäinen nyt siitä tuollaista keksiä..? Alkaa jo mietityttää, onko tämä käytös normaalia. Lisäksi vielä vilkas ja koheltaa jatkuvasti. Ei auta jäähyllä istuttaminen eikä lelujen takavarikointi, saattaa kiukutella hetken, mutta jatkaa sen jälkeen samalla tavalla. Joudun välillä tekemään todella töitä, että saan itseni pidettyä edes jotenkin rauhallisena, ja joskus on tullut karjuttua oikein kunnolla kun hermo menee ihan kokonaan.
Miten tuollaisen lapsen kanssa kannattaisi toimia? Ja ennen kaikkea, miten saisin oman kiukun hillittyä kun se vain tuntuu pahentavan tilannetta? Ja käyttäytyykö edes jonkun muun lapsi näin, vai ollaanko me ainoita? Pelkään että lapsessa on jotain vialla :(
Kommentit (24)
Meillä todella omaehtoinen lapsi jolla on todettu adhd.
Ainut keino miten meillä selvitään päivästä toiseen, on pitää mielessä että joka asiasta ei tarvitse tapella. Auktoriteetti ei mene vaikka joskus antaa periksi, asioista keskusteleminen auttaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vielä
Meillä on muutama ehdoton ei sääntö:
-ihmisiä tai eläimiä ei satuteta
-tavaroita ei viskota
-kun käsken pysähtymään se myös tarkoittaa sitä
Jos lapsi vaikka tönäisee toista lasta puistossa,menen heti lapsen luokse sanon että pitää pyytää anteeksi, toisesta tuo ei tuntunut kivalta.
Jos lapsi on aikessa satuttaa/rikkoa jotakin puutuun siihen fyysisesti eli estän tilanteen esim. tarttumalla lasta kädestä/ottamalla syliin.
Jos lapsi on vaikka juoksemassa autotielle karjaisin niin että koko kortteli raikaa.
Lapsi tietäää hyvin nämä säännöt, niitä on yhdessä mietitty ja pohdittu. Mielestäni on hyvä että kerran kunnolla sanoo näissä ehdottomissa ei tilanteissa kuin lähtisi yhtään lirkuttelemaan tai loruilemaan.
Täällä myös tuittuilija 5v. Pahimmillaan kiukkuilu oli 4vuotiaana.
Meillä on 2 varoitusta ja sitten tapahtuu. Esimerkiksi pyydän siivoamaan lelut olkkarista, pyydän kahdesti ja sitten lähtee lelut takavarikkoon. Takavarikointi on pahin juttu ikinä. Siittä lähtee armoton kiukku ja huuto. Sanon että mene omaan sänkyyn hetkeksi, tulen kohta juttelemaan. Rauhoitan itseni ennenkuin menen juttelemaan.
Meidän lapselle tuo hetken "aikalisä" toimii parhaiten. Silloinkun hän suuttuu hän tarvitsee oman "puhina" hetken. Sitten jutellaan. Toki kun aletaan juttelemaan niin kiukku voi tulla takaisin.
Vältän huutamista (siis sitä täyttä kurkkua mylvintää). Jos meinaa itsellä mennä täysin hermot sanon lapselle että menen omaan huoneeseen, anna minun olla hetki rauhassa, tulen sitten juttelemaan. Meillä sallitaan kaikki tunteet ja mielestäni ei ole mitään väärää että aikuinen sanoo että hänellä menee hermot. Eli ensin aikuinen sanoittaa jonkun tunteensa ja omalla esimerkillään näyttää että miten hän käsittelee sen tunteen.
Nykyisin lapsi sanoo samalla tavoin eli pyytää saada olla hetken omassa huoneessa rauhassa.
Jos ollaan muualla kuin kotona niin ollaan yhdessä harjoiteltu "rauhoitus loru" eli kun ei päästä tilanteesta rauhoittumaan alan rauhallisella äänellä puhelemaan tätä hassua lorua. Kuulostaa nami mami hömpältä mutta toimii meillä :) Toki sitten käydään kiukunaihe rauhassa läpi myöhemmin, mutta noin saa tilanteen rauhoitettua.