Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ystävyyden loppu
20.08.2014 |
Oletko lopettanut joskus ystävyyden, jonka koit raskaaksi taakaksi? Miten teit sen? Miten se vaikutti omaan elämääsi?
Olen nyt tullut siihen pisteeseen, että aion sanoutua irti eräästä "ystävästä". Ystävä lainausmerkeissä siksi, että olen tajunnut, että minua käytetään härskisti hyväksi tässä suhteessa.
Tämä henkilö tulee lapsensa kanssa täysihoitoon kotiini koko viikonlopuksi, kun olisi minun kaksi päivääni rentoutua ja viettää aikaa perheeni kanssa. Ei kysele, sopiiko se, vaan ilmoittaa, että ovat tulossa. Koskaan hän ei kysy, miten minulla menee, aina puhe on vaan hänestä; hänen lapsestaan, hänen ongelmistaan, hänen elämästään. Hän päivittää jatkuvasti facebookiaan kun minä laitan ruokaa, tiskaan, siivoan, lämmitän saunaa, petaan heille sänkyjä...Hän myös suorin sanoin kertoo, mitä he haluavat syödä, ja jos olen suunnitellut ruoaksi jotain, mitä ei halua, hän myös sanoo sen suoraan, tyyiin "ei kannata keittää perunaa, x ei sitä syö", ihan kuin muiden syömisellä ei olisi mitään väliä kuin hänen ja lapsensa.
Olen ollut todella väsynyt ja vähän masentunutkin. Kun sanoin sen tälle ystävälleni, ja etten jaksaisi heidän kyläilyään, hän alkoi väittämään vastaan, että "ystävän seura auttaa, ois niin mukavaa istua iltaa ja saunoa, syödä hyvin ja jutella, se tekis hyvää sulle". Muttta kun en HALUA tavata, enkä pyörittää majataloa! No, vaikka kaksi kertaa sanoin ettei se käy, tämä tyyppi tuli silti. Tuli käymään, eikä lähtenyt. Ajattelin mielessäni, että oon kahdesti sanonut selkokielellä, ettei meille voi juuri nyt tulla. Kolmatta kertaa en sano, varsinkin kun tyttäreni oli ihan innoissaan saadessaan leikkikaverin. Niin meni se loman viimeinen ilta vieraita passatessa. Ja tämä ei ollut ensimmäinen tai toinen kerta. Viimeinen ehkä kuitenkin.
Menisitkö sinä kylään, ja vielä jäisit yöksi, jos olisi suoraan sanottu ettei se käy? Itse en menisi, en edes käymään, ennenkuin tietäisin, että se on ok. Olen NIIIIN kyllästynyt tähän touhuun ja tyyppiin. Ja mitä enemmän tätä mietin, sitä vihaisemmaksi tulen. Vihaiseksi itselleni siitä, etten heittänyt kutsumattomiavieraita pihalle. Vihainen ystävälleni, että hän ei välittänyt, vaikka sanoin ettei se käy. Tunnen, että hän tuli kotiini ja käveli minun ylitseni. Ja nyt tuntuu, etten pääse tästä yli muuta kuin pistämällä kertakaikkiaan lopun koko suhteelle.
Kommentit (17)
Se sun ystävä vois olla ok toisissa olosuhteissa.
Onko teillä oikeata keskustelua?
Olet varmaan rasittunut tuosta passaamisesta niin ettet näe metsää puilta.
Parempi tekojen kautta ilmentää asia jos ei sanoja usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutteko jossain maalla? jossain oudossa yhteisössä? miten tuollainen käytös on mahdollista?
Apua! Voiko tollasia "ystäviä"/ihmisiä edes olla olemassa?!? :D
siitä vaan välit pakkaselle! Todella räikeästi suo kohtaan. Ei tuollaista voi edes kutsua ystävyydelsi. Pitäskö sun lähettää laaku perässä, ei se saunankaan lämmitys ilmaista ole! Saati ruoka!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 20:07"]
asutteko jossain maalla? jossain oudossa yhteisössä? miten tuollainen käytös on mahdollista?
[/quote]
Juuri näin, osuit naulan kantaan! ;-) Näkyykö se todella kirjoituksistani niin hyvin... Tämä on todella outo yhteisö, se oli ensimmäinen ajatukseni kun tänne ajauduin. Ehkä olen itsekin muuttunut vähän oudoksi. Entisessä elämässäni tällainen lisi ollut monestakin syystä mahdotonta. Ja tähän ystävääni olen tutustunut täällä, olemme tunteneet vasta muutaman vuoden.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 20:11"]
Apua! Voiko tollasia "ystäviä"/ihmisiä edes olla olemassa?!? :D
siitä vaan välit pakkaselle! Todella räikeästi suo kohtaan. Ei tuollaista voi edes kutsua ystävyydelsi. Pitäskö sun lähettää laaku perässä, ei se saunankaan lämmitys ilmaista ole! Saati ruoka!
[/quote]
Eikä tässä edes ole kysymys siitä, että hän olisi vieraillut liian usein tai etten periaatteessa tykkäisi siitä, että vieraita käy. Vieraiden kanssa seurustelusta ja kaikesta, mikä siihen liittyy, pidän kyllä kovasti. Olen enemmän kuin iloinen saadessani laittaa ruokaa ja lämmittää saunaa omille sisaruksilleni ja ihanille ystävilleni, jotka ovat kyläilemään tullessaan kiinnostuneita minusta ja siitä, mitä mulle kuuluu.
Asenteesta tässä on kyse. Siitä oletuksesta, että olen hänen käytettävissään silloin kun hän tarvitsee. Että hän pitää apuani niin itsestäänselvänä, ettei edes kysy, sopisiko jokin asia minulle. Hän ilmoittaa, mitä haluaa tehdä, mitä syödä, juoda, mistä puhua...Kyse on aina hänestä ja hänen lapsestaan. Tunnen hänen lähtiessään suurta helpotusta ja tovon, että seuraavaan tapaamiseen olisi piiitkä aika. Hän yksinkertaisesti imee minusta kaikki mehut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tee tuollaisella "ystävällä" mitään, sitä paitsi lapsesi saattaa leikkikaverin lisäksi saada omituisen käsityksen ystävyyssuhteista. Itse olen lopettanut kymmenisen vuotta sitten ystävyyssuhteen, koska tuntui että itse en saa siitä mitään. Ystävyytemme allkoi normaalina, mutta jonkun "kuherrusajan" jälkeen ystäväni todellinen puoli paljastui. Ystävyyssuhteeni vei voimia ja muitakin resursseja, kuten ikuisuuslainaan annettua rahaa ja tavaroita.
Aina sain myös olla tukemassa kaikenmaailman itseaiheutetuissa elämänkolhuissa (mm. suhteiden kariutuminen naimisissa oleviin perheellisiin miehiin...), itse en saanut koskaan henkistä tukea mihinkään, en edes yksinkertaista keskustelua muista kuin häntä itseään koskevista asioista. En ole katunut päätöstäni jälkikäteen yhtään. Toivottavasti entinen ystävänikin oppi tapauksesta jotakin. Tsempit! :)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:24"]
Et tee tuollaisella "ystävällä" mitään, sitä paitsi lapsesi saattaa leikkikaverin lisäksi saada omituisen käsityksen ystävyyssuhteista. Itse olen lopettanut kymmenisen vuotta sitten ystävyyssuhteen, koska tuntui että itse en saa siitä mitään. Ystävyytemme allkoi normaalina, mutta jonkun "kuherrusajan" jälkeen ystäväni todellinen puoli paljastui. Ystävyyssuhteeni vei voimia ja muitakin resursseja, kuten ikuisuuslainaan annettua rahaa ja tavaroita.
Aina sain myös olla tukemassa kaikenmaailman itseaiheutetuissa elämänkolhuissa (mm. suhteiden kariutuminen naimisissa oleviin perheellisiin miehiin...), itse en saanut koskaan henkistä tukea mihinkään, en edes yksinkertaista keskustelua muista kuin häntä itseään koskevista asioista. En ole katunut päätöstäni jälkikäteen yhtään. Toivottavasti entinen ystävänikin oppi tapauksesta jotakin. Tsempit! :)
[/quote]
Kerro lisää: miten esitit asiasi ystävällesi? Miten hän reagoi? Kun itse nyt kamppailen näiden asioiden kanssa, olisi mukava kuulla.
Mietin, että pitäisikö odottaa sopivaa tilaisuutta esittää asiansa, vai soittaisinko saman tien. Käyn terapiassa, ja terapeutti kysyi, saanko itse jotain tästä ystävyydestä. Olenko iloisempi, ollessani ystäväni kanssa, saanko häneltä energiaa ja positiivisia ajatuksia? Tuleeko maailmasta parempi paikka, kun saan viettää aikaani hänen kanssaan? Kuunteleeko hän minua? Suhtautuuko myötätuntoisesti? Jokaiseen kysymykseen vastaus on EI. Tajuan sen itsekin, etten tarvitse ystävää, joka vie energiaani ja voimavarojani. Mutta kun on lapsesta asti opetettu ajattelemaan muitakin kuin itseään... Sinänsä kai ihan kaunis ajatus, mutta ehkä minun nyt, lähes neliymppisenä, pitäisi jo ajatella itseäni, sitä mitä MINÄ haluan. Olla itsekäs terveellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 viestin kirjoittaja vastaa :)
Olin lyhyesti juttusilla, muistaakseni puhelimitse tämän ihmisen kanssa. Kerroin vaan ilman sen kummempaa tunnelatausta, että haluan lopettaa yhteydenpidon täysin. Toki kerroin syyt tähän, esim. juuri näitä asioita joita olet terapeuttisikin kanssa pohdiskellut, en saa itse ystävyydestä mitään ja että koen sen kuluttavaksi. En voi hyväksyä hänen toimintatapojaan muissa ihmissuhteissaan, tai jatkuvaa pummaamista minulta.
Ystäväni suhtautui kannaltani ihan hyvin, lopetettiin tosiaan se ystävyys siihen, enkä ole sen jälkeen hänestä mitään kuullut. Netistä olen vakoillut pari kertaa jälkeenpäin häntä, asuu nykyään eri kaupungissa ja on tullut äidiksi.
Puhelin kouraan vaan, kerro että nyt on menty sinun kohdallasi jonkun rajan ylitse ja sieltä ei ole paluuta. Eihän tuo helppoa ole, mutta jälkeenpäin olet tyytyväinen että se tuli tehtyä. Ehkä saat siitä voimaa jatkoakin ajatellen, ettet ajaudu samanlaisiin ystävyysshteisiin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tapauksessani ei suora puhe auttanut, tyyppi ei ollenkaan ottanut vinkkiä, suoraan sanomista tai mitään muutakaan negatiivista vastaan. Joten ensin lakkasin vastaamasta puheluihin. Viesteihin vastasin muutaman päivän, ehkä viikonkin viiveellä. Harjoittelin peilin edessä, kuin jossain komediasarjassa, sanomaan EI. Kun huomasin, että suora EI ei mene perille, en suostunut enää näkemään koko ihmistä. Viesteihin vastasin suunnilleen näin: "Hei. Kiva että sinulle kuuluu hyvää/harmi että kuuluu huonoa. Minulle kuuluu hyvää. Valitettavasti en tällä hetkellä ehdi näkemään, katsotaan syksymmällä/talvella/keväällä/kesällä."
Mielestäni on karmeaa että joutuu toimimaan noin, mutta kun toinen ei suostu hyväksymään etten halua nähdä, niin eipä siinä muuta keinoa ole.
Se on kurjaa jos toinen ei yhden perusteellisen keskustelun jälkeenkään ole ymmärtävinään mistä on kyse. Jos kerran on asiallisesti keskustellut asian läpi, pitäisi homman olla siinä. Sellaiselle ihmiselle voi hyvällä omallatunnolla sanoa vielä kerran, että yhteydenpito oikeasti loppuu tähän. Sen jälkeen voi jättää kokonaan vastaamatta kaikkiin viesteihin ja sähköposteihin.
Kuulostaa ehkä julmalta, mutta se toisen viestittely on kyllä huomattavasti julmempaa. Kyllä ihminen saa päättää haluavansa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 18:00"]
Minun tapauksessani ei suora puhe auttanut, tyyppi ei ollenkaan ottanut vinkkiä, suoraan sanomista tai mitään muutakaan negatiivista vastaan. Joten ensin lakkasin vastaamasta puheluihin. Viesteihin vastasin muutaman päivän, ehkä viikonkin viiveellä. Harjoittelin peilin edessä, kuin jossain komediasarjassa, sanomaan EI. Kun huomasin, että suora EI ei mene perille, en suostunut enää näkemään koko ihmistä. Viesteihin vastasin suunnilleen näin: "Hei. Kiva että sinulle kuuluu hyvää/harmi että kuuluu huonoa. Minulle kuuluu hyvää. Valitettavasti en tällä hetkellä ehdi näkemään, katsotaan syksymmällä/talvella/keväällä/kesällä."
Mielestäni on karmeaa että joutuu toimimaan noin, mutta kun toinen ei suostu hyväksymään etten halua nähdä, niin eipä siinä muuta keinoa ole.
[/quote]
Uskon, että jotain tämänkaltaista on edessä minullakin. Tämä ystäväni kun on taitava sulkemaan korvansa epämiellyttäviltä asioilta. Kun viimeksi tuli kylään (vaikka olin kohteliaasti kieltäytynyt) pyysin seuraavana aamuna, jos voisivat mennä toiseen kyläpaikkaan (jonne menemisestä olivat alunperin sopineetkin), kun tyttäreni oli tullut yöllä kipeäksi. Tämä ystävä oli niinkuin ei olisi kuullut koko asiaa, jatkoi syömistä rauhassa ja sen jälkeen alkoi leikkiä lapsensa kanssa. Lähti vasta samalla ovenavauksella kun minä, kun ensin olin ilmoittanut, että nyt tuli vähän menoa. Kamalaa, että on pakko lähteä omasta kodistaan pois että pääsee kutsumattomista vieraista eroon! Ehdotti vielä, että voisi jäädä hoitamaan sairasta lastani! Ei siis mene vähällä perille mikään.
Luulen totisesti, etten ihan helpolla pääse tyypistä eroon. Yritän kuitenkin. Voimat on ihan lopussa hänen kanssaan. Minua inhottaa pelkästään se, kun näen hänen soittavan.
ap
Voimia sulle ap! Nyt on hyvä tilaisuus opetella sanomaan napakasti EI. Kyllä se toinenkin ymmärtää lähteä jos sanot, että soitat vaikka poliisin poistamaan hänet asunnostasi. "Ystäväsi" käytös kuulostaa tosi hirveältä! Älä enää siedä sitä. Olisi hyvä jos sinulla olisi joku tukenasi vastaavanlaisissa tilanteissa, mutta se ei ilmeisesti ole mahdollista?
Soita hänelle, sen jälkeen lakkaa vastaamasta viesteihin ja jos tulee ovelle, niin et päästä sisälle ollenkaan, edes keskustelemaan. Toinen vaihtoehto on, että tilanne jatkuu entisen kaltaisena, mieti.
Älä anna "ystäväsi" imeä sinusta enää yhtään elämäniloa, sillä sitähän nämä tyypit tekevät. He kuluttavat ihmiset loppuun ja jatkavat sitten jonkun muun kanssa. Jos et lopeta tätä "ystävyyttä" hän pääsee tunkeutumaan ihosi alle. Se tilanne saattaa aiheuttaa sinulle jopa mielenterveysongelmia ja haitata elämääsi vielä vuosienkin päästä.
Olisi mukavaa, jos metsä ympärillä vastaisi kuten sinne huutaa, mutta näitä verenimijöitä ei mikään muuta.
Kysy itseltäsi, mitä Sinä saat tästä ystävyyssuhteesta. Ja jos vastaus on, että pahan mielen, on aika lopettaa sellainen suhde.
Alue: Aihe vapaa
Hei a.p.!
Itse olen joutunut laittamaan hajurakoa elämän varrella kahteenkin ystävään. Toisen kanssa vaan otin askeleen kauemmaksi, tapaamiset harveni eli välit on kunnossa. Näin oli pakko tehdä, sillä ihminen oli juuri kuvailemasi kaltainen eli niin itsekeskeinen ettei kyennyt kuuntelemaan minua. Tämän toisen ystävän kanssa oli alun perinkin kovin erilaiset elämäntilanteet, muttei se estänyt ystävyyden syntyä. Ihmiset kuitenkin muuttuvat elämän varrella, kukin menneisyytensä ja kokemustensa muokkamana ja joskus yksinkertaisesti ei enää tahdo löytyä "sitä punaista lankaa" joka pitäisi ystävyyden lampimänä. Ajan mittaan sitten ystäväni alkoi seurustelemaan vakamavammin ja miesystävänsä oli pahalainen moukka käytökseltään. Mitään solidaarisuutta tämä ystävä ei osoittanut enää minua kohtaan, vaan oli aina myötämielinen ennemminkin tälle miehelle. Ajan mittaan kyselin itseltäni, että ilahdunko ystäväni tapaamisesta, onko hän olemassa kun minä tarvitsen häntä, saanko häneltä suhteessa siihen mitä itse panostin ystävyyteemme yms kysymyksiä. Tajusin, että mitään tarkeää ei enää ollut jäljellä vaan ystäväni oli muuttunut varsin toisenlaiseksi saatuaan niin etsimänsä "miehen ja vakaan elämän" oltuaan itse varsin vaatimattomista ollosuhteista. Erään ikävän kyläilyn jälkeen, jossa oikein mikään ei mennyt kohdilleen tämän miesystävänsä käyttäytymisen suhteen, ilmoitin ystävälleni että ystävyys menee nyt puoletani katkolle em syiden takia. Katko jatkuu ties kuinka monetta vuotta, eikä hetkeäkään ole ollut ikävä...lähinnä huojennus oli päälimmäinen tunne.
Ei ihmisen ole syytä tuhlata aikaansa epätyydyttäviin tai yksipuolisiin ihmissuhteisiin, voimavaroista nyt puhumattakaan!