Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko jaksaisit tällaista marinaa ja miten reagoisit?
20.08.2014 |
Olen kolmen lapsen lähes totaaliyh ja tällä hetkellä työ on myös hyvin vaativaa. Miesystävä on aikuinen ihminen, jolla on yhteishuoltajuus kahdesta vanhemmasta lapsestaan. Silti mies valittelee tuon tuostakin sivulauseissa tai suoraan, kun näemme niin harvoin: onhan mulla kyllä aika yksinäistä, munathan ne surkastuu, kyllähän tähän tottuu, kun ei naista ole mailla halmeilla, olisi kiva joskus nähdäkin, ei tunnu siltä,että olisi naisystävää ollenkaan, jos sulla siellä töissä on niin kivaa, niin etsi sieltä isäntä itsellesi...
Mies ei kuitenkaan tule kotiini, ole osana arkeamme tai järjestä tapaamisia. Minä saan kaiken muun säätämisen lisäksi yrittää järjestää yhteistä aikaa ja sitten kuunnella näitä. Toisaalta hän on raitis, urheilullinen, älykäs ja rehellisyyden nimissä seksi on parasta ikinä (minulla on kamalia hyväksikäyttökokemuksia historiasta), ja pohdin vaadinko liikaa ja teenkö liian vähän. En vain ymmärrä, miten saisin oikein homman toimimaan ja minua alkaa vähitellen kypsyttää, kun mies omasta yksityisyydestään ja rauhastaan lähettelee valitusviestejä, kun minulla taas työt ja arki lasten kanssa kaatuu päälle. Esim.viimeiseen puoleen vuoteen en ole telkkariakaan kotonani katsonut kuin 3h, koska minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Kommentit (41)
Mä en kestäisi tuollaista itsekästä omaan napaansa tuijottajaa päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueppa ap ajatuksella kaikki omat tekstisi ja sen jälkeen juokse!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:41"]
Hän on eronnut, koska kaikki oli hyvin, todella hyvin ja on hyvissä väleissä eksäänsä edelleen, mutta miehen mielestä puuttui jonkinlainen intohimo (esim. 3 kertaa viikossa ei riittänyt ja eksä ei koskaan ole ollut sellainen, että näyttäisi tunteensa avoimesti). Mies rakastui toiseen ja jätti eksänsä. He perustivat nopeasti uusperheen, joka oli myrskyisä, koska uusi nainen sai raivareita ihmeellisistä asioista ja he tappelivat paljon. Tämän uuden naisen exappivanhemmat ovat vieläkin vihaisia siitä, että nämä kaksi ihmistä rikkoivat kaksi perhettä, eivätkä saaneet sitä kestämään, mutta mies on ainakin sitä mieltä, että on käsittämätöntä, kuinka jollakin on oikeus syyllistää pettäjiä ja jättäjiä (koska heille piti saada vielä parempi elämä, lähtivät hyvistä elämistä sanojensa mukaan molemmat).
Siksi on eronnut ja eronnut uudelleenkin. Nyt tuntuu haluavan sitä elämää takaisin, mikä eksän kanssa aikanaan oli ja katsoo vähän kaihoten vierestä, kun eksällä on nykyään hyvä mies, heillä on paljon aikaa keskenään ja tekevät paljon yhdessä.
[/quote]
Huhhuh... täys mulkkuhan tuo äijä on!!
Kaikki, mitä kerrot, varsinkin vielä viestissä 21, tuo ihan mieleen yhden sukulaismiehen. Hänellä on pienemmät lapset, muuten voisi olla sama henkilö. Ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, valittaa koko ajan kaikesta, syyllistää muita jne. Hänellä on todella paljon lapsivapaata aikaa, silti kehtaa meille, perheellisille ihmisille valittaa, miten ei koskaan pääse käymään missään, kun aika menee lasten kanssa. Unohtaa sujuvasti kaikki ulkomaan reissunsa, viikonloppuretkensä ym. Jos joskus yrittää sanoa, että meillä ei on vain muutaman kerran vuodessa lapsivapaa viikonloppu, jos sen järjestämme, ei hän ymmärrä ollenkaan. Kaikki pyörii aina sen ympärillä, miten hänellä on vaikeaa ja raskasta ja kukaan ei ymmärrä häntä. Paras oli se, kun hänen exänsä, toisen lapsen äiti joutui sairaalaan erittäin vakavan jutun takia, niin hän valitti kaikille, myös tälle exälle sairaalaan, miten hänellä nyt on rankkaa kun hän joutuu olemaan koko ajan lasten kanssa, piti olla lapsivapaa viikko ja kaikki meni nyt pieleen. Exä olisi voinut kuolla ja hän olisi ollut sitten totaali-yh, mutta ei hän sitä ymmärtänyt, traagisinta tilanteessa oli se, että hän joutui perumaan omia harrastuksiaan lapsen takia kun exä varmasti kiusallaan järjesti tuon tilanteen. Minä juoksisin sinuna ja lujaa. Älä ala sotkea lastesi elämää tuollaisen miehen takia.
Itsekäs ihminen taitaa olla. Ajattelee tietenkin omaa mukavuutta ja tarpeitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:10"]
Hänen mielestään kyseessä on priorisointiongelma sen lisäksi, että minä haaskaan aikaa turhiin, kun en ole tarpeeksi hyvä pitämään rajoja töissä ja kun en osaa kasvattaa lapsia niin, että arki olisi helpompaa. Auttaa hän ei voi, koska hänellä on niin paljon vastuita itsellään. Hän odottaa, että jos hän auttaa, niin minä autan takaisin ja hänestä on epäreilua, kun niin ei voi tapahtua. Häntä kun ei kuulema auta kukaan. En tosin tiedä, missä hän tarvitsisi apua; toisen lapsensa harrastuksiin kuskaamisessa, kun viikonloppuisin (joka toinen) ei aina niin jaksaisi säntäillä...
[/quote]
Oikeasti, en jaksaisi hetkeäkään.
No, aika luonnollistahan sellainen on. Itsekin toivoisin, että minulla olisi mies, joka olisi paras ystäväni ja ymmärtäisi elämäntilannettani. Minulle riittäisi henkinen ja silloin tällöin fyysinen läheisyys. Olisin valmis antamaan jakamaan elämääni ja hänen, tukemaan ja auttamaan tarvittaessa.
Miehelle sanoin kerran, että minulle oikeastaan riittäisi se, että saisi joskus käpertyä jonkun kainaloon. Tätä hän nyt käyttää jatkuvasti: " Minulle ei todellakaan riitä se, että olisin jollekin pelkkä kainalo. Enkä todellakaan halua olla se, jonka aina pitäisi olla halimassa. Haluan paljon muutakin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:44"]
No, aika luonnollistahan sellainen on. Itsekin toivoisin, että minulla olisi mies, joka olisi paras ystäväni ja ymmärtäisi elämäntilannettani. Minulle riittäisi henkinen ja silloin tällöin fyysinen läheisyys. Olisin valmis antamaan jakamaan elämääni ja hänen, tukemaan ja auttamaan tarvittaessa.
Miehelle sanoin kerran, että minulle oikeastaan riittäisi se, että saisi joskus käpertyä jonkun kainaloon. Tätä hän nyt käyttää jatkuvasti: " Minulle ei todellakaan riitä se, että olisin jollekin pelkkä kainalo. Enkä todellakaan halua olla se, jonka aina pitäisi olla halimassa. Haluan paljon muutakin."
[/quote]
Piti siis lainata tätä:
Itsekäs ihminen taitaa olla. Ajattelee tietenkin omaa mukavuutta ja tarpeitaan.
ja kommentoin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:53"]
Kuinka typerä oikein olet, ap?!
[/quote]
Ainakin jos historiaani käyn läpi, niin todella typerä. VIimeinkin elämässäni on mies, joka ei ole
alkoholisti ja huuda&riehu päivittäin, enkä osaa sitäkään arvostaa, enkä pitää suhteesta huolta.
Mä luulen että sä pidät suhteesta huolen just niin paljon kun pystyt. Mies vaan vaatii maksun kaikesta - siis tuo lapsen kanssa olo- . Sit kun te muutatte yhtaan, tyo maksu/ vastavuoroisuus on kaikessa. Esim mä tankkasin auton, anna nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä paska pakettiin ja lähetä pois haisemasta. Näin siskoseni sua neuvon, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kahteen tuollaiseen tapaukseen itse erehdyin, mutta sitten annoin olla ja päätin olla yksin. No, sitten kuitenkin tutustuin hyvään tyyppiin, ja uusperhehän siitä syntyi. :) Kyll niitä kunnollisia ja tasapainoisia äijiä on, ne eivät vaan ole siin pinon pällimmäisinä. Tsemppiä, ap!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:10"]
Hänen mielestään kyseessä on priorisointiongelma sen lisäksi, että minä haaskaan aikaa turhiin, kun en ole tarpeeksi hyvä pitämään rajoja töissä ja kun en osaa kasvattaa lapsia niin, että arki olisi helpompaa. Auttaa hän ei voi, koska hänellä on niin paljon vastuita itsellään. Hän odottaa, että jos hän auttaa, niin minä autan takaisin ja hänestä on epäreilua, kun niin ei voi tapahtua. Häntä kun ei kuulema auta kukaan. En tosin tiedä, missä hän tarvitsisi apua; toisen lapsensa harrastuksiin kuskaamisessa, kun viikonloppuisin (joka toinen) ei aina niin jaksaisi säntäillä...
[/quote]
Miten voit sanoa että PUHUT asiat läpi jos sanot: "En tiedä missä tarvitsee apua!" eikö tuo sinusta ole ristiriidassa?
Minusta on normaalia että tahdotaan aikaa teille KAHDELLE.
Samoin jos sinä olet saanut hoito-apua lapsiisi niin miksi se ei toimisi toisinkin päin?
En usko että teillä on samat motiivit parisuhteessanne. On hänen lapset, sinun lapset. Sinua ei kiinnosta nykyinen seksielämä, jauhat heti aloituksessasi että olet kokenut draumaattisia asioita -öh, jos ne vaivaa niin MENE TERAPIAAN!
jos sinä et tahdo muuttaa paikkaan X niin se on sinun halusi. Eikä miehen tarvitse muuttaa omia halujaan toisiksi, kuten sinunkaan ei kuulu muuttaa omiasi. Mitä sitten jos mies toivoo sinun muuttavan HÄNEN lähelleen? Tottakai tuo sinun kaipuu kumpuaa sieltä että HÄN tahtoo olla lähelläsi. Ihan sama "että hänen elämänsä halpottuu" sehän on sinun kumppanisi TSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISUS!
Jos sinulla ei nappaa olla toisen kanssa yhdessä niin miksi maata siinä koneella (kun on niin kiirekin) ja painut sinne työsi pariin. Varmaan sieltä se mielekäs mieskin tosiaan löytyy.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:53"]
Kuinka typerä oikein olet, ap?!
[/quote]
Ainakin jos historiaani käyn läpi, niin todella typerä. VIimeinkin elämässäni on mies, joka ei ole
alkoholisti ja huuda&riehu päivittäin, enkä osaa sitäkään arvostaa, enkä pitää suhteesta huolta.
[/quote]
No sä tyydyt kyllä tosi vähään.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:10"]
Hänen mielestään kyseessä on priorisointiongelma sen lisäksi, että minä haaskaan aikaa turhiin, kun en ole tarpeeksi hyvä pitämään rajoja töissä ja kun en osaa kasvattaa lapsia niin, että arki olisi helpompaa. Auttaa hän ei voi, koska hänellä on niin paljon vastuita itsellään. Hän odottaa, että jos hän auttaa, niin minä autan takaisin ja hänestä on epäreilua, kun niin ei voi tapahtua. Häntä kun ei kuulema auta kukaan. En tosin tiedä, missä hän tarvitsisi apua; toisen lapsensa harrastuksiin kuskaamisessa, kun viikonloppuisin (joka toinen) ei aina niin jaksaisi säntäillä...
[/quote]
Miten voit sanoa että PUHUT asiat läpi jos sanot: "En tiedä missä tarvitsee apua!" eikö tuo sinusta ole ristiriidassa?
Minusta on normaalia että tahdotaan aikaa teille KAHDELLE.
Samoin jos sinä olet saanut hoito-apua lapsiisi niin miksi se ei toimisi toisinkin päin?
En usko että teillä on samat motiivit parisuhteessanne. On hänen lapset, sinun lapset. Sinua ei kiinnosta nykyinen seksielämä, jauhat heti aloituksessasi että olet kokenut draumaattisia asioita -öh, jos ne vaivaa niin MENE TERAPIAAN!
jos sinä et tahdo muuttaa paikkaan X niin se on sinun halusi. Eikä miehen tarvitse muuttaa omia halujaan toisiksi, kuten sinunkaan ei kuulu muuttaa omiasi. Mitä sitten jos mies toivoo sinun muuttavan HÄNEN lähelleen? Tottakai tuo sinun kaipuu kumpuaa sieltä että HÄN tahtoo olla lähelläsi. Ihan sama "että hänen elämänsä halpottuu" sehän on sinun kumppanisi TSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISUS!
Jos sinulla ei nappaa olla toisen kanssa yhdessä niin miksi maata siinä koneella (kun on niin kiirekin) ja painut sinne työsi pariin. Varmaan sieltä se mielekäs mieskin tosiaan löytyy.. :/
[/quote]
Kiitos, hyvä viesti.
Esim.hoitoavusta: mies on kerran hakenut lapseni päiväkodista ja kaksi kertaa ollut lasten kanssa muutaman tunnin puolentoista vuoden aikana...
Enkä ymmärrä, missä mies tarvitsisi apua. Hän on itse sanonut, että olisi kiva, jos joku joskus imuroisi hänen luonaan tai laittaisi hänen luonaan hänelle ruokaa tai kun hän järjestää sukulaiskahvitukset merkkipäivän (yli 40v) johdosta, olisi kiva, että joku tekisi sen hänen puolestaan. Semmoisia apuja, kun on kuitenkin ihmisiä, jotka painiskelevat kerta kaikkisen ajan riittämättömyyden ja rajallisten voimavarojenkin kanssa.
Et taida arvostaa itseäsi kovinkaan paljon kun annat jonkun kohdella itseäsi noin. Mies ei kunnioita sinua ja tuskin asia tulee tuosta muuttumaan. Toivottavasti saisit kasvatettua itseluottamustasi niin tajuaisit että sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:59"]
Et taida arvostaa itseäsi kovinkaan paljon kun annat jonkun kohdella itseäsi noin. Mies ei kunnioita sinua ja tuskin asia tulee tuosta muuttumaan. Toivottavasti saisit kasvatettua itseluottamustasi niin tajuaisit että sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa.
[/quote]
Tämä on varmasti totta. Arvostan miestä ja hänen näkemyksiään, joita on paljon ja jotka hän suorapuheisena tuo myös vahvasti ilmi.
Tyydyn kai aika vähään. Mies laittaa minulle aamukahvia kerran - pari kuukaudessa, tosin jos työreissulta
yömyöhään palaudun hänen luokseen, ei siellä ole välttämättä muuta ruokaakaan varattuna kuin itse ostamani kaurahiutaleet...Silti jo ihan aamukahvi silloin tällöin on sellaista luksusta, että olen siitä haltioitunut. Jos mies joskus käy meillä, notkuu pöytä aina hänen herkuistaan, a i n a. Meidän elintasomme ja kotimme ei kuitenkaan muuten vastaa hänen standardejaan,eikä hän jaksa reilua puolta tuntia ajella, vaan minun täytyy, koska miehellä on niin paljon muutakin ja on vain minun asennevammaani ja jääräpäisyyttäni, jos en järjestä itseäni miehen luo.
Nyt mä täällä itken valtoimenaan - no, on se aika kuukaudestakin, mutta tuntuu, että tämä yritys on nyt sitten tässä. Ihan yksin taas eteenpäin, tosin yksin olen kuitenkin ollut tähänkin asti. Ei mies ole ollut se, jolle soittaisin, kun on yksinäistä tai huolia. Hänelle olen kelvannut vain pirteänä ja iloisena, jos en ole sellainen ollut, on seurannut vaikka minkälaista keskustelua terapian tarpeesta jne.
No, eiköhän tuo tosiaan ole nyt sitten nähty. Mitä enemmän kerrot, sitä k**päisemmältä mies vaikuttaa. Hetken se ero kirpaisee, mutta paljon paremmin jaksat omaa yh-arkeasi, kun ei tarvitse miettiä, miten miellyttää tuollaista miestä.
Alue: Aihe vapaa
^ Eikö tuo jo kerro, että kyseessä ei ole kovin tasapainoinen henkilö?