Lue keskustelun säännöt.
Kauanko jaksaisit tällaista marinaa ja miten reagoisit?
20.08.2014 |
Olen kolmen lapsen lähes totaaliyh ja tällä hetkellä työ on myös hyvin vaativaa. Miesystävä on aikuinen ihminen, jolla on yhteishuoltajuus kahdesta vanhemmasta lapsestaan. Silti mies valittelee tuon tuostakin sivulauseissa tai suoraan, kun näemme niin harvoin: onhan mulla kyllä aika yksinäistä, munathan ne surkastuu, kyllähän tähän tottuu, kun ei naista ole mailla halmeilla, olisi kiva joskus nähdäkin, ei tunnu siltä,että olisi naisystävää ollenkaan, jos sulla siellä töissä on niin kivaa, niin etsi sieltä isäntä itsellesi...
Mies ei kuitenkaan tule kotiini, ole osana arkeamme tai järjestä tapaamisia. Minä saan kaiken muun säätämisen lisäksi yrittää järjestää yhteistä aikaa ja sitten kuunnella näitä. Toisaalta hän on raitis, urheilullinen, älykäs ja rehellisyyden nimissä seksi on parasta ikinä (minulla on kamalia hyväksikäyttökokemuksia historiasta), ja pohdin vaadinko liikaa ja teenkö liian vähän. En vain ymmärrä, miten saisin oikein homman toimimaan ja minua alkaa vähitellen kypsyttää, kun mies omasta yksityisyydestään ja rauhastaan lähettelee valitusviestejä, kun minulla taas työt ja arki lasten kanssa kaatuu päälle. Esim.viimeiseen puoleen vuoteen en ole telkkariakaan kotonani katsonut kuin 3h, koska minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Kommentit (41)
Siis miksi sillä on yhteishuoltajuus vaan kahdesta vanhemmasta lapsestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo sinun kirjoittamasi on hyvä juuri tuollaisenaan, ehdotankin, että kirjoitat miehelle kirjeen. Saat aikaa jäsennellä omia ajatuksiasi, ja kirjoittaa niitä niin, että "vastapuoli" ei loukkaannu tai suutu. Ihan rehellisesti kun vaan pistät siihen, että sinäkin haluaisit yhteistä aikaa, että siitä ei ole kysymys. Varmaankin, jos on fiksu mies, niin ymmärtää miksi teillä ei sitä yhteistä aikaa ole. Aikaa pitää järjestää, mutta sitä pitää molempien olla valmis sitten järjestämään, ja puhaltaa yhteen hiileen.
Etsi itellesi tasapainoisempi miesystävä. Heivaa ja pitkälle. Mitä se oliskaan se yhteiselämä tollasen kanssa.
Jotenkin kumma jos miehellä itselläänkin on lapsia. Siis ettei hän ymmärrä että sinulla on kolme lasta ja lasten ehdoilla tätä elämää mennään. Haluatko rehellisesti pidemmän päälle semmoisen suhteen joka on vain sinun ja miehen välinen?
Tuntuu että mies ei tule osallistumaan arkeesi (enkä nyt tarkoita että hänen pitäisi isäksi lapsillesi ryhtyä tai että hän hoitaisi jatkuvasti lapsiasi).
Ovatko lapsesi kuinka pieniä? Siis lähinnä tarkoitan, että kuinka kauan menee, ennen kuin voit jättää kaikki kolme keskenään kotiin ja lähteä omille menoillesi/miesystävän luokse?
Jos tähän ei ole kauan, kitkuta. Jos on, anna äijän mennä jollei tilanteen rautalangasta vääntäminenkään helpota. Jos on noin puusilmä ettei tajua sun elämäntilannetta (varsinkin kun on itsekin isä) niin aika pahvilta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän vastaavanlaisen tapauksen pk-seudulta. Mies kontrollifriikki. Onkohan sama tapaus?
Jos mies ei pyynnöistä huolimatta tule sinun kotiisi ja edes välillä ole osa arkea niin heivaisin. Tuollainen kitisijä vain pahentaa sinun syyllisyyttäsi, kun töiden ja lasten lisäksi vielä pitää huolehtia miehestäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista kaksi on alakoulussa, yksi päiväkodissa.
Mies on mm. halunnut, että muuttaisimme alueelle, josta hän on kotoisin ja jossa hänen lapsensa ja äitinsä asuvat (että hänellä olisi helpompaa...). Minun lapsilleni tulisi muutos aivan kaikkeen, enkä itse haluaisi lähiöön, mutta olen kuulema vain jääräpäinen. Mies ei ajattele asioita lasten kannalta - tai no, hän on sanonut, että pitäisi muuttaa, jotta kaikki lapset olisivat kavereillaan ja meillä olisi aikaa yhdessä. Minusta tuo kuulosti niin kummalliselta. Nytkin jo tuntuu, että lapset kasvavat käsistä, eikä minun ykköstavoitteeni ole tuo ollenkaan.
...ja kuitenkin mies on halunnut, että kyselisin hänen lukion tokaluokkaa käyvältä pojaltaan, josko hän haluaisi tehdä kanssani jotakin, kun en ole koskaan pojan kanssa kahdestaan. Minun pitäisi olla hänen lastensa kanssa, koska hänkin on ollut minun. Outoja juttuja, vaatimuksia/toiveita minusta.
Lisäksi kun miehellä on työkiireitä, täytyy ne tottakai ymmärtää ja olen ymmärtänytkin tai jos hänen täytyy panostaa harrastuksiinsa tai autoon niin, että hänellä ei ole ollenkaan rahaa edes joskus lähteä jonnekin (josta nimenomaan itse haaveilee ja valittaa tästäkin minulle), ymmärrän kaiken, enkä vaadi sen enempiä. Kuitenkaan sama ei päde toisinpäin.
No, mikä on vastaus kun olet koettanut puhua hänelle asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen mielestään kyseessä on priorisointiongelma sen lisäksi, että minä haaskaan aikaa turhiin, kun en ole tarpeeksi hyvä pitämään rajoja töissä ja kun en osaa kasvattaa lapsia niin, että arki olisi helpompaa. Auttaa hän ei voi, koska hänellä on niin paljon vastuita itsellään. Hän odottaa, että jos hän auttaa, niin minä autan takaisin ja hänestä on epäreilua, kun niin ei voi tapahtua. Häntä kun ei kuulema auta kukaan. En tosin tiedä, missä hän tarvitsisi apua; toisen lapsensa harrastuksiin kuskaamisessa, kun viikonloppuisin (joka toinen) ei aina niin jaksaisi säntäillä...
Miten "munathan ne surkastuu" voi osua yhteen älykkyyden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaikuttaa keskenkasvuiselta ja todella itsekkäältä. Älä nyt vaan mene muuttamaan omaa ja lastesi elämää tuollaisen takia.
No luepas oikein ajatuksella kirjoituksesi ja mieti, miksi hän on eronnut mies. Onkohan se meno ollut samanlaista aikaisemmissakin suhteissa...? Minä eli mies ensin ja muut vasta sitten...
Ihmiset harvoin muuttuvat. Minusta on tullut hyvin epäluuloinen varsinkin eronneiden/erotettujen miesten suhteen.
terv. kolmen yh minäkin, uusperheessä. (Tosin mun yh-nyksä jätti vaimonsa, koska tämä oli ja on alkoholisti.)
Mä en jaksais kuunnella tollasta valittajaa! Sanoisin suorat sanat ja jos ei menisi perille, saisi äijä lähteä valittamaan jollekin toiselle.
Ja tiedän mistä puhun, olen nimittäin 3 lapsen totaaliyh itsekin, ja tapailen miestä, jolla on kaksi lasta, joista hänellä on yhteishuoltajuus (tapaa heitä muutamia kertoja viikossa ja lisäksi tekee epäsäännöllistä vuorotyötä). Tiedämme molemmat, että yhteistä aikaa on vähän, eikä kumpikaan valita vaan nautimme täysillä esim. siitä yhdestä illasta viikossa, kun ehdimme nähdä. Tää sopii meille just nyt, tulevaisuus sitten tuo tullessaan mitä tuo. Mä en jaksais tätä hullunmyllyä, jos joku vielä syyllistäisi mua siitä, että olen vastuullinen ja hoidan asiani.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 09:58"]
Ovatko lapsesi kuinka pieniä? Siis lähinnä tarkoitan, että kuinka kauan menee, ennen kuin voit jättää kaikki kolme keskenään kotiin ja lähteä omille menoillesi/miesystävän luokse?
Jos tähän ei ole kauan, kitkuta. Jos on, anna äijän mennä jollei tilanteen rautalangasta vääntäminenkään helpota. Jos on noin puusilmä ettei tajua sun elämäntilannetta (varsinkin kun on itsekin isä) niin aika pahvilta vaikuttaa.
[/quote]Minä en kuuntelisi tuollaista naurettavaa marttyyrikitinää enää yhtään. Jos narisisi että pussit täynnä, lähettäisin viestin että vedä käteen tai järjestä itsesi tänne yöksi, tuo samalla aamiaistarvikkeet.
Surullista jos laitat tuon miehen itsekkyyden lastesi hyvinvoinnin edelle. Lapsesi ovat vielä pieniä eikä heillä ole valtaa vaikuttaa valintoihisi. Tuntuu siltä ettei mies kunnioita sinua.
Hän on eronnut, koska kaikki oli hyvin, todella hyvin ja on hyvissä väleissä eksäänsä edelleen, mutta miehen mielestä puuttui jonkinlainen intohimo (esim. 3 kertaa viikossa ei riittänyt ja eksä ei koskaan ole ollut sellainen, että näyttäisi tunteensa avoimesti). Mies rakastui toiseen ja jätti eksänsä. He perustivat nopeasti uusperheen, joka oli myrskyisä, koska uusi nainen sai raivareita ihmeellisistä asioista ja he tappelivat paljon. Tämän uuden naisen exappivanhemmat ovat vieläkin vihaisia siitä, että nämä kaksi ihmistä rikkoivat kaksi perhettä, eivätkä saaneet sitä kestämään, mutta mies on ainakin sitä mieltä, että on käsittämätöntä, kuinka jollakin on oikeus syyllistää pettäjiä ja jättäjiä (koska heille piti saada vielä parempi elämä, lähtivät hyvistä elämistä sanojensa mukaan molemmat).
Siksi on eronnut ja eronnut uudelleenkin. Nyt tuntuu haluavan sitä elämää takaisin, mikä eksän kanssa aikanaan oli ja katsoo vähän kaihoten vierestä, kun eksällä on nykyään hyvä mies, heillä on paljon aikaa keskenään ja tekevät paljon yhdessä.
Väännä miehelle rautalangasta, että sulla on työ ja lapset ja ne asiat on pakko hoitaa. Jos hän ei halua viettää aikaa sinun luonasi, niin sinulla ei sitä omaa vapaata aikaa nyt vaan tässä elämäntilanteessa ole enempää - hän ottaa tai jättää. Faktat on vaan hyväksyttävä.