Mikä minussa on vikana, kun kaikki kaverit ovat jättäneet?

Noh, ehkä ne muistaa sun olemassaolon kun itse saavat lapsia, kummasti noille sormi suussa hätää kärsiville uusille äideille sit kokeneen äidin seura kelpaa ;)

Ajat muuttuu älä huoli, uusia ystäviä tulee kyllä.

Vaikea sanoa, missä vika kun en tunne sua. Itse hylkäsin kaverin, joka kyllä soitteli mutta eipä muuta. Jos sovittiin jotain, hän perui. Kutsuja hän ei ottanut vastaan eikä koskaan kutsunut minua luokseen, vaikka tarjouduin. Mitäpä minä kaverilla, jonka kanssa ei voi tehdä mitään?

Meillä oli todella tiivis ystäväporukka, josta pari irtaantui omaa tahtia. Eka lainasi kaikilta rahaa. Ei suuria summia, mutta n 50 euroa. Ja unohti sen. Yritti lainaa jokaiselta lisää, osa antoi, valtaosa ei. Meitä oli parhaimmillaan porukassa 8 naista.

Lopulta yks meistä kokosi kaikki yhteen ja kysyi mitä on velkaa jokaiselle ja sitten lähetti tälle laskut. Tämä maksoi mutta sen jälkeen hänestä ei kuulunut mitään.

Seurusteli silloin jo nykyisen miehensä kanssa, on saanut 3 lasta ja elää omaa elämäänsä ilman lapsuuden ystäviään.

Toinen alkoi seurustelemaan, hylkäsi kaikki, ei lähtenyt mihinkään, kun on vaan tämän yhden kanssa ja sama juttu, naimisissa ja 3 lasta. Yksi meistä on ystävä yhden, joka on samassa tiimissä tämän kanssa ja hän ei ikinä lähde minnekään työporukan kanssa. Aina suoraan kotiin, elämä koostuu vain lapsista ja miehestä.

Kolmas alkoi seurustelemaan juopon kanssa, joka säännöllisesti löi myös häntä. Sai tämän kanssaan, myös, 3 lasta. Siinä vaiheessa kun tuli ovelleni silmä mustana autoin. Tämän jälkeen sai ekan lapsen ja sitten kun tuli 2 lapsen ja silmä mustana oven taakse, majotin, mutta en viitsinyt enää auttaa kuin pintapuolisesti. Kun kolmas lapsi syntyi, jätin pois joulukorttilistalta.

Sinut on myös voitu mustamaalata jonkun toimesta.

Vika ei ole sinussa, "ystäväsi" ei olleet sonua varten. Löydät vielä ne oikeat :)

Kaavoitettu erilleen, ei yhteistä ?

Kysyt täällä mikä sinussa on vikana (siis oletusarvoisesti), mutta et kuitenkaan kerro itsestäsi aloituksessa mitään. Puhut vain siitä, miten huonosti kaverit käyttäytyvät.

Mahdotonta vastata tuon kertomasi parin rivin perusteella.

Lasten saaminen saattaa muuttaa ystävyyssuhteita. Varsinkin jos tilanne on sellainen että toisella lapsia ja toisella ei. Lapsettomat eivät ehkä tykkää siitä, että heitä tavallaan käytetään sellaisina varaventtiileinä: Heillä täytetään aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta jäävät tietysti toiseksi perheen jälkeen. Naurettavampia ovat tilanteet, joissa tuntuu, että perheen kolmivuotias sanelee ehdot. Tai äiti käyttää lasta keppihevosena joka tilanteessa tyyliin "täytyy mennä kotiin, kun neloselta alkaa smurffit ja Nico-Petterin on katsottava smurffit joka päivä..." Alat lapsettomana potea äkisti melkoista inflaatiota, koska seurasi, aikasi ym. tulee vasta varasijoilla pikkukakkosen jälkeen.

Meillä kävi niin, että kuuden hengen ystäväporukastamme ensimmäinen sai lapsensa 23-vuotiaana. Olimme kaikki siitä todella innoissamme, emme "tuominneet" hänen valintaansa, vaan tuimme täysille. Me muut siis opiskelimme tuolloin yliopistoissa, hän keskittyi perheeseen. Hiljalleen hän alkoi piikitellä meitä pinnallisiksi ja jotenkin kylmeni. Meillä ei ehkä ollut kauhean paljon puhuttavaa keskenämme: me muut pohdimme gradun kirjoittamista, ulkomaille muuttoa ym ja tämä äiti mietti lapsiperheen murheita, joista meillä ei ollut hajuakaan. Emme osanneet neuvoa vauvan mahakipuongelmissa, mutta ymmärtää yritimme kyllä... Pian tämä tuore äiti ystävystyikin muiden äitien kanssa. Tapaamme edelleen muutamia kertoja vuodessa, mutta hän ei enää kuulu kiinteästi porukkaamme, vaikka meistä muillakin nyt kolmenkympin kynnyksellä lapsia jo on. 

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 07:39"]Kysyt täällä mikä sinussa on vikana (siis oletusarvoisesti), mutta et kuitenkaan kerro itsestäsi aloituksessa mitään. Puhut vain siitä, miten huonosti kaverit käyttäytyvät.

Mahdotonta vastata tuon kertomasi parin rivin perusteella.

[/quote]

Niin kun en oikein osaa itsekään sanoa mikä se vika voisi olla. Tiedän, että pari kaveriani ei pidä miehestäni, toisaalta juuri he ovat eronneet omistaan. Ovat siis melko varmasti aitä mieltä, että minun pitäisi erota omastani. Mutta en itse halua, mieheni on ihan hyvä mies, vaikkakaan ei täydellinen. Enkä oikein edes tiedä miksi eivät pidä siitä...

Yksi kaveri ei kaiketi koskaan halunnut nähdä lasten kanssa, joten koitin järjestää aikaa ilman lapsia, mutta en varmastikaan tarpeeksi.

Sitten on näitä, jotka tulivat ensimmäistä lasta katsomaan, mutta sitten pikkuhiljaa yhteydenotot vähenivät kunnes loppuivat kokonaan. Toisen lapsen saatuani hyvä jos onnittelivat. Pari tosiaan ei edes onnitellut. Siinä vaiheessa kyllä tajusin, että ystävyys on ohi, mutta en ihan ymmärrä vaan miksi. -ap

ihmiset, jotka on karkoitettu omista ystäväpiireistäni pikkuhiljaa ovat seuraavia (ikää meillä on 40-50 v)

1. Dominoivia. Haluaa, että asiat menevät kuten he haluavat. Joustamattomia. Tapaamisten suunnittelu kamlaa säätöä.

2. Tuomitsevia. Kriittisiä. Arvostelevia. Vähän kaikkea kohtaan. Ilmapiiri heidän kanssaan on ei-niin-hauska.

3. Tietää kaiken, ja ovat opettajamaisesti aina neuvomassa, miten pitäisi missäkin tulanteessa toimia. Voivat oikeastikin osata ja tietää asiat, mutta harva ihminen tykkää ihmissuhteesta, joss toinen on aina oikeassa.

ap, et paljasta itsestäsi paljoa, mutt tämä nyt vain ajatuksena. 

Ja sitten pitää muistaa, että minulla aina kaverit ovat kaikonneet, kun olen ollut parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 07:51"]

Lasten saaminen saattaa muuttaa ystävyyssuhteita. Varsinkin jos tilanne on sellainen että toisella lapsia ja toisella ei. Lapsettomat eivät ehkä tykkää siitä, että heitä tavallaan käytetään sellaisina varaventtiileinä: Heillä täytetään aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta jäävät tietysti toiseksi perheen jälkeen. Naurettavampia ovat tilanteet, joissa tuntuu, että perheen kolmivuotias sanelee ehdot. Tai äiti käyttää lasta keppihevosena joka tilanteessa tyyliin "täytyy mennä kotiin, kun neloselta alkaa smurffit ja Nico-Petterin on katsottava smurffit joka päivä..." Alat lapsettomana potea äkisti melkoista inflaatiota, koska seurasi, aikasi ym. tulee vasta varasijoilla pikkukakkosen jälkeen.

[/quote]

Paradoksaalisesti pienten lasten äideillä on usein valtava "aikuisen seuran nälkä". Ennen omia lapsia vietin paljon aikaa lapsia saaneiden kavereiden seurana leikkipuistoissa, välillä lapsenvahtina ym. Kun itse tulin äidiksi, samaiset ihmiset olivat jo siirtyneet seuraavaan, vähemmän "lapsi-intensiiviseen vaiheeseen". Arvatkaa kaksi kertaa, kiinnostiko heitä meidän pikkulapsiarki? Ystävyydet näyttävät olevan monille vain välinearvo, niitä hoidetaan tasan niin kauan kuin niistä on jotain hyötyä itselle.