Kuvaile tunteitasi, jos nyt tekisit positiivisen raskaustestin?
Kommentit (24)
Meillä kaksi poikaa 1v10kk ja pikkusta vajaa 4kk. Tosiaan jouduttaisiin miettimään mitä tehtäisiin, vaikkakin kyllä lapsen pitäisimme, mutta tiukille vetäisi.
äimistynyt. Meni juuri poikaystävän kanssa poikki. Hän on abortinvastustaja, itse en lasta tähän tilanteeseen missään nimessä tahtoisi. :-/
Olisin huikaisevan onnellinen mutta vain hetken. Hirvittäisi mieheni suhtautuminen. Hän tietää että haluan lasta mutta itse ei. Luulisiko että olen huijannut häntä? Iiiik....
Mutta toisaalta olisihan siinä yhdeksän kuukautta aikaa sopeutua... ja olisi se toisaalta ihanaakin :)
Kierukka olisi silloin pettänyt ja emme halua lisää lapsia. Joutuisin tekemään abortin, olisin siitä varma, mutta henkisesti se olisi raskas asia.
niin eipä siinä suurempia tunnepurkauksia nähtäisi mun tai mieheni puolelta. ;) Riemuissaan ja helpottuneita oltiin kyllä ekasta testistä.
Pelkäisin vastuuta pienestä ihmisestä, sitä että ruumiini muuttuisi liikaa (tarkoitan nyt ennenkaikkea ei ulkonäkö seikkoja, esim. pissavaivoja, peräpukamia ymv. )
Pelkäisin kuolevani synnytykseen, olen kipuherkin ihminen ketä tiedän.
Pelkäisin tulevaisuutta, ja sitä etten koskaan saisi opiskelujani päätökseen, vaan jumiutuisin kotiäitiyteen (mitä arvostan suuresti!)
Joten olen kaikkea muuta kun valmis äitiyteen vaikka vakisuhde ja ikääkin 25-v
ollut moneen vuoteen. Kai olisin sitten uudelleensyntynyt " neitsyt" Maria. Joutuisin varmaan lataamoon lepäämään. tai sitten esitän reipasta tulevaa äitiä joka salaa isän (kun ei itsekään tiedä mistä lapsi on sikissyt)..
Mietimme lähes päivittäin, että pitäisikö tässä vielä yrittää kolmatta lasta. Vielä emme ole yrittämään ryhtyneet eli ehkäisy on, mutta jos se nyt olisi pettänyt, olisi lapsi varmasti tervetullut. Nuorempikin lapsi on jo yli kolme.
Minulla on kierukka, olin vuosia yh:na ja olen vasta muutaman kerran harrastanut seksiä uudessa suhteessani..
Esikoinen on vasta 8kk ja mulla opintoja jäljellä, kaikki suunnitelmat menisi uusiksi ja tulisi kiire hankkia isompi asunto. Silti olisin todella iloinen tulevasta lapsesta.
ja samaan aikaan suuressa paniikissa. Poika on vuoden vanha, ja on ollut vienoja puheita lisääntymisestä ehkä vuoden, kahden päästä, mutta ei nyt. Koulu on kesken, samoin miehellä, ja tällä hetkellä asumme koulun takia viikot erillään. Siltikään meillä ei oikein ehkäisyä käytetä, eli alitajuisesti ilmeisesti lapsi olisi tervetullut. Onnellinen olisin, ja olisi mieskin, kunhan saataisiin asiat puhki puitua.
Vierailija:
Pelkäisin vastuuta pienestä ihmisestä, sitä että ruumiini muuttuisi liikaa (tarkoitan nyt ennenkaikkea ei ulkonäkö seikkoja, esim. pissavaivoja, peräpukamia ymv. )Pelkäisin kuolevani synnytykseen, olen kipuherkin ihminen ketä tiedän.
Pelkäisin tulevaisuutta, ja sitä etten koskaan saisi opiskelujani päätökseen, vaan jumiutuisin kotiäitiyteen (mitä arvostan suuresti!)Joten olen kaikkea muuta kun valmis äitiyteen vaikka vakisuhde ja ikääkin 25-v
Yritystä on ollut hetken aikaa, vielä ei ole tärpännyt..
2 pientä on jo, eikä kolmatta suunnitteilla. olemme olleet tosi väsyneitä jo muutenkin, mutta tervetullut olisi tuo uusikin tulokas ja rakastettu samanlailla. nukkumista on jo nytkin kova ikävä.
huh tulisi melkoinen muutos elämään... toivottavasti näin ei tule kuitenkaan käymään, vaikka äsken kun lastani syötin ja laitoin nukkumaan mietin kuinka ihanaa olisi saada toinen lapsi.. no ei nyt eikä vielä, mutta ehkä joskus... aborttiin tuskin kuitenkaan päätyisin, jos nyt raskaana olisin.
mutta samalla tietäisin 100%varmaksi että abortin teettäisin.
meillä lapsiluku jo täynnä ja raskaudet niin vaikeita etten kestäisi taas 9kk:n " helvettiä" sairaalareissuineen ja muine vaivoineen... =(
Ja luulenkin että mies väittäisi minun käyttäneen jotain " vippaskonsteja" :(
Uskon kuitenkin että aborttiin emme päätyisi ja lopulta mieskin " sulaisi" ja ihastuisi uuteen nyyttiin:)
Meillä on lapsettomuustausta, eikä ehkäisyä juuri nyt (ei kyllä juuri seksiäkään). Silti raskaus olisi juuri nyt ei toivottu asia.