Hyvä syy?

Saan itsekseni, mutta en miehen kanssa. Mahdoton matka juuri hänen kanssaan. En haluakaan sitä, koska näen hänen puolensa ja rakastan vähän erilaisia ominaisuuksia. En paljasta ahdistustani. Kannustan ja kehun. Neuvoin, mutta en enää. En halua siirtää taakkaa toisen harteille. Omani kestävät. Tiedostan, että ei olisi pakko. Voisin valita toisinkin. Mies ehkä putoaisi, koska on tottunut vakiintuneeseen suhteeseen? Liian hyvään ollakseen totta? Minua haittaa, kun tiedän, että on yksipuolisesti liian hyvää. Vaikeaa varmasti ymmärtää, että suhteemme on hänelle erilainen kuin minulle?

Seksi sujuu mukavan harmaasti ilman orgasmeja. Saattaa jopa olla parempi olo seksin jälkeen kuin ennen sitä. Miehen sitoutuneisuus, johtuen varmaan siitäkin, että hän kyllä saa, helpottaa. Haluaisin olla enemmän yksin ja rauhassa ja otankin omaa tilaa. Tekniikka on minulle tärkeää orgasmeissa ja sitä ei korvata esileikillä. Esileikit vievät aikaa ja ilman kiihkoa, tiedätte varmaan. Haittaa sekin, että mies ei ole oppinut pikaisiin. Olisivat mielestäni hyvä lisä, jos vain olisi kiihkeä suhde! Eipä ole kiihkeää suhdettakaan, mutta pikaisilla voisi harjoitella.

Elämä on helpompaa, jos ei tee mitään muutosta. Tosin en kulje omaa tietäni. Minusta olisi enempäänkin. Olen ollut liian kiltti ja sovinnainen. Sain sentään lapset. Lapsilla on perhe.

Sellaiset miehet jotka sytyttävät ovat harvinaisia. Heissä on kuitenkin ominaisuuksia joita arvostan. On helpointa olla yksin tai ainakin itsenäinen. Oikeasti olenkin itsenäinen ja mielelläni välillä erakkokin. Huolehdin toisista, en itsestäni ainakaaan mieheni kanssa. Jos ei olisi velvollisuuksia, en niitä myöskään hankkisi. Jos voisi kokeilla muuta elämää, ei pettäisi itseään ja sitä ei koettaisi myöskään puolison pettämisenä, niin olisi mahtavaa! Tiedän kuka olen, mutta kestääkö sitä tietoa muut kuin minä? Minun ei siis tarvitse etsiä itseäni. Olenko vain?