Liikkatunneilla ope nöyryyttää huonja oppialaita jakamalla

Kun hommasta on viety kaikki terä, ei ole ihme, että nuoret ovat veteliä paskoja. Ei tasoryhmiä, ei apukouluja, ei huutoäänestyksiä. Koulun jälkeen elämässä pärjäämisen eväät ovatkin sitten kovin kehnot. Oikeassa elämässä ei pärjää kuin hampaat irvessä, huutoäänestyksiä ja paremmuusjärjestyksiä on joka puolella, vain kultalusikka suussa syntyneet pääsevät eteenpäin ilman omaa panosta.

Inhottavaa että tätä vielä käytetään. Ota suoraan yhteyttä opeen niin saat toivottavasti heti vastauksen. Ellei auta niin sitten reksiin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:37"]

No niinhän ne lapset tekee pihapeleissäkin?

[/quote]

Ei välttämättä. Naapuruston pojat jakaa sokkona mailat (mailat kasaan ja yksi sokkona jakaa mailat kahteen pinoon) ja siten tehdään puolet. Saattavat vaihtaa puolia useampaankin kertaan yhden illan aikana.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:28"]

Kun hommasta on viety kaikki terä, ei ole ihme, että nuoret ovat veteliä paskoja. Ei tasoryhmiä, ei apukouluja, ei huutoäänestyksiä. Koulun jälkeen elämässä pärjäämisen eväät ovatkin sitten kovin kehnot. Oikeassa elämässä ei pärjää kuin hampaat irvessä, huutoäänestyksiä ja paremmuusjärjestyksiä on joka puolella, vain kultalusikka suussa syntyneet pääsevät eteenpäin ilman omaa panosta.

[/quote]

Oletko huomannut, kuinka alakouluikäiset listaavat toisiaan facebookissa, antavat toisilleen arvosanoja ja laittavat paremmuusjärjestykseen milloin minkäkin ominaisuuden perusteella? Kyllä sitä jakamista ja erottelua, kilpailua ja arviointia on runsain mitoin tarjolla ilman liikuntatunnin huutosakkiäänestyksiäkin. Jos lapset saavat jakaa joukkueensa vapaasti vaikkapä välitunnilla, niin miksi samaa pitäisi päästä tekemään myös liikuntatunneilla? Toki huutosakkiäänestystäkin voi joskus kokeilla, mutta hyvin harkiten ja hyvässä hengessä.

Me annettiin suoraa palautetta opettajalle itselleen.. tai mies antoi, oli tosiaan aika suoraa. Oppi meni perille, mutta osittain syynä varmaan oli se, että meidän poika oli aina niiden ekojen valittujen joukossa eli ei tullut ns. katkerilta vanhemmilta, vaan vain todella pöyristyneiltä. Toi on ehkä maailman kivikautisin tapa kyykyttää lasta koulussa, meillä jopa lapset itsekin tajusivat, että tuossa ei ole mitään järkeä, mm. jääkiekkopelissä luokan ainoat kaksi lajia harrastavaa suoraan ilmoittivat, että menevät maaliin kumpikin, että muut saavat tasaisemman pelin aikaiseksi, oma poika siis näistä toinen.

Nyt on opena pakko sanoa, että etenkin jos on uusi luokka ja oppilaissa on urheilijoita (tasoerot on valtavat) on tasaisia ryhmiä vaikea tehdä. Pääsin etenkin alussa huutosakeilla vähemmällä, kun aina tuli valitusta oppilailta epätasaisista sakeista, jos yritin itse jakaa porukat alussa toisessa joukkueessa olikin useampi harrastaja. Tuli vasta ajan kanssa tutuksi, ketkä olivat harrastaneet mitäkin urheilua ja montako vuotta.

Koulussa olin itse aina se vihonviimeinen jämäpala. Eihän se mukavalta tuntunut, mutta yritin näyttää luokkatovereiden olevan väärässä suhteeni.

Ehkä opelle kannattaa mainita asiasta, mutta jos on uusi luokka, vaatii tutustumista ja tuo on helpoin tapa, etteivät joukkueet ole epäsuhtia ja oppilailta mene täysin maku, koska häviävät koko ajan.

Nuori ope

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:46"]Nyt on opena pakko sanoa, että etenkin jos on uusi luokka ja oppilaissa on urheilijoita (tasoerot on valtavat) on tasaisia ryhmiä vaikea tehdä. Pääsin etenkin alussa huutosakeilla vähemmällä, kun aina tuli valitusta oppilailta epätasaisista sakeista, jos yritin itse jakaa porukat alussa toisessa joukkueessa olikin useampi harrastaja. Tuli vasta ajan kanssa tutuksi, ketkä olivat harrastaneet mitäkin urheilua ja montako vuotta.

Koulussa olin itse aina se vihonviimeinen jämäpala. Eihän se mukavalta tuntunut, mutta yritin näyttää luokkatovereiden olevan väärässä suhteeni.

Ehkä opelle kannattaa mainita asiasta, mutta jos on uusi luokka, vaatii tutustumista ja tuo on helpoin tapa, etteivät joukkueet ole epäsuhtia ja oppilailta mene täysin maku, koska häviävät koko ajan.

Nuori ope

[/quote]

Ehkä helppo, mutta liekö oppilaiden ryhmäytymisen ja liikuntatunnin onnistumisen kannalta se paras tapa?

-nuori ope myöskin

Meillä oli yläasteella noin. Siis 3 vuotta sitten. Itse olin tuo "suosikki-oppilas" ja valkkasin parhaan kamun ekana ja sitten aina yhen noista "nyhveröistä" ja sit toisen kaverin ja sit taas jonkun nyhverön. Otin ain samassa järkässä jengiin kuin missä järkässä jäi vikaks ne "nyhvöt". Sanokaa lapsillenne että tekee näin.

Opetetaanko liikuntapedagogiikan opiskelijoille ollenkaanpedagogisia taitoja vai miksi ihmeessä tätä tapaa käytettiinvielä ainakin10 vuotta sitten kun itse olin koulussa? Vai johtuuko vain siitä, että tulevat liikunnan opettajat olivat omina kouluaikoinaan niitä urheiluhulluja, jotka valittiin joukkueisiin ensimmäisinä eivätkä osaa mitenkään asettua muiden asemaan?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:46"]Nyt on opena pakko sanoa, että etenkin jos on uusi luokka ja oppilaissa on urheilijoita (tasoerot on valtavat) on tasaisia ryhmiä vaikea tehdä. Pääsin etenkin alussa huutosakeilla vähemmällä, kun aina tuli valitusta oppilailta epätasaisista sakeista, jos yritin itse jakaa porukat alussa toisessa joukkueessa olikin useampi harrastaja. Tuli vasta ajan kanssa tutuksi, ketkä olivat harrastaneet mitäkin urheilua ja montako vuotta.

Koulussa olin itse aina se vihonviimeinen jämäpala. Eihän se mukavalta tuntunut, mutta yritin näyttää luokkatovereiden olevan väärässä suhteeni.

Ehkä opelle kannattaa mainita asiasta, mutta jos on uusi luokka, vaatii tutustumista ja tuo on helpoin tapa, etteivät joukkueet ole epäsuhtia ja oppilailta mene täysin maku, koska häviävät koko ajan.

Nuori ope

[/quote]

Ehkä helppo, mutta liekö oppilaiden ryhmäytymisen ja liikuntatunnin onnistumisen kannalta se paras tapa?

-nuori ope myöskin

[/quote]

Kerro se paras tapa, että kaikki ovat tyytyväisiä, niin kokeilen sitä. Näillä kovilla urheilijoilla kun on vielä tapa, että haluavat pelata kaverin kanssa, niin eivät viitsi sanoa. Sitten tulee murskatappio toiselle puolelle, ja kun yrittää vaihtaa parin oppilaan puolia, tulee huutoa ja hampaiden kiristystä. Tasoryhmiäkin olen kokeillut, mutta pienessä tilassa vaikea toteuttaa. Harjotteet voi toteuttaa melko helposti, mutta monet tahtoisivat sitä oikeaakin peliä.

Nuori ope

Ai niitä kovia urheilijoita pitää open mieliistellä huonojen kustannuksella??!! Huhhuh, eikö pikemminki pitäisi yrittää rohkaista ja innostaa niitä huonoja eikä lannistaa?? Ei kaikkien tarvi olla tyytyväisiä, mutta nöyryyttää ja kiusata ei saa.

Nuori ope, jospa vaikka aluksi opettaisit uudelle ryhmälle niitä pelin sääntöjä ja tekniikkaa. Siinä samalla näkisit oppilaiden tasoerot. Vasta sen jälkeen pelataan. Sekä joukkuepeleissä että yksilölajeissa (mm. yleisurheilu) opetus on aina mahdollista järjestää niin, ettei henkilökohtaisia tuloksia kuuluteta kovaan ääneen ja aseteta oppilaita selkeään paremmuusjärjestykseen. Jos et itse siihen pysty, kysy neuvoja kokeneemmilta.

Olin itse aina se jämäpala, joka valittiin viimeisenä. Se ei nostanut halua näyttää muille vaan päinvastoin lannisti lopunkin liikunnan ilon. Vuosien mittaan koululiikunta teki minusta urheilun vihaajan. Tämä ei liene liikunnan opetuksen tavoite.

Tasoerojen vuoksi yritän jakaa kovat urheilijat eri puolille, ettei kävisi. Minulla vain ei ole oppilaiden urheiluhistoriaa ja monesti yhteen ryhmään on saattanut tulla pahimmillaan kolme urheilevaa. Nämä tietenkään eivät sano asiasta, koska tahtovat olla kaverin kanssa samalla puolella. Kun peliä on mennyt jonkin aikaa, tasoerot alkavat tulla esille. Tämän vuoksi huutosakit voivat olla aluksi kätevämpiä. Kyse ei ole siitä, että niitä käyttäisi kuitenkaan koko ajan.

Nuori ope

Nuori ope  - kuulosttaa kuin pelkäisit ja mielistelilist kieli ruskeana näitä urjeilijaoppilaita. Kysy kokeneemmilta opettajilta neuvoa tosiaan.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:18"]

Tuo on opettajan harrastamaa kiusaamista.

[/quote]

Hullumpaakin on koettu armon vuonna 2014: siitepölyallerginen astmaatikkolapseni laitettiin juoksemaan Cooperin testiä. Sairaalaan ensiapuun johtanut astmakohtaus ja testin tulokseksi hylätty.

Nuori ope, olet väärässä. Ja joukkueitahan pystyy muuttamaan, jos tulee huteja. Todellisuudessa ihan "arpomalla" jollain perusteella on hyvin mahdollista, että joukkueet tulee riittävän samantasoiset. Ja varaa aluksi lyhyen pelin ja sotkee joukkueet uudelleen, jos näyttää liian pahalta. Parin tunnin jälkeen pystyy jo tunnistamaan ne liikunnalliset ja heikoimmat, niin sen jälkeen on helpompaa. Minusta selityksesi on ontuva ja en ymmärrä sinua.

Vieläkin puistatuttaa kun ajattelen koulun liikuntatunteja. Olin yläasteella aika pienikokoinen, enkä yhtään urehlullinen, lapsiastmaa sairastaneena äiti yritti varjella kaikelta liikunnalta. Sielä kyllä kaikki häiriöhenkilöt pääsivät kyykyttämään heikompiaan. Samalanista se varmaan on vieläkin. Löysin kyllä liikkumisen ilot aika pian peruskoulusta päästyäni.

Harjoitteita olen teettänyt paljon, mutta en kai onnistu havaitsemaan tasoeroja nopeasti ja hyvin.

Ehkä olen vain paska opettaja enkä sovi alalle...

Nuori ope

Noin meilläkin tehtiin eikä jäänyt kyllä mitään traumoja :O Olin aina viimeisten joukossa/viimeinen. Se nyt vaan oli fakta, että olin silloin tosi hidas juoksija enkä osunut palloon. Miten se muuksi muuttuisi siitä, että opettaja päättää joukkueet? Enemmän olisi nolottanut se, että opettaja laittaa minut, huonon pelaajan, johonkin joukkueeseen - tuolla menetelmällä minut ainakin "valittiin" vaikka olinkin viimeinen. Plus joukkueista tulee tasaisemmat, kun vuorotellen valitaan parhaimmista alkaen.

Lasten pitää minusta osata sietää pettymyksiäkin. Jokainen on hyvä jossain, eikä kukaan voi olla hyvä kaikessa. Ja vaikka joku toinen olisi parempi, ei se tarkoita sitä että itse on automaattisesti huono. Kaikkien nykyajan lasten pitäisi aina olla voittajia ja parhaita, ettei kenellekään tulisi paha mieli.

AIna ei suinkaan edes kyse siitä, että joku olisi huono liikunnassa vaan voi olla vain muuten kiusattu oppilas, jota on tuossa tilanteessa herkullista kyykyttää ja nöyryyttää.