Ja taas tuli sanottua jotain tyhmää..

Minulla on tapana herkästi sanoa asioita, ennen kuin täysin ajattelen mitä sanon, kenen seurassa sanon ja missä tilanteessa sanon. Se on johtanut monta kertaa kiusallisiin tai jopa toista loukkaaviin tilanteisiin, vaikkei tarkoituksena koskaan ollut loukata. Minulla on outo huumorintaju, vitsailen vaikeistakin asioista, koska se on tapani kestää tilanteita. Olen vitsaillut omistakin murheista ja vastoinkäymisistä, mutta väärässä seurassa niillä saattaa olla seurauksia... 

Häpeän jälkeenpäin vuosiakin sitten tapahtuneita tilanteita, joissa olen ollut täysin typerä enkä miettinyt lainkaan sanomisiani. Häpeän aivan valtavasti ja tunnen olevani kauhea ihminen. Välillä joudun ottamaan ahdistukseeni lääkkeitä (on määrätty minulle yleiseen ahdistukseen) enkä siltikään saa nukutuksi, kun päässäni pyörii kaikki, mitä olen tehnyt väärin elämäni aikana. 

En siis ole sellainen ihminen, joka sanoo jotain ilkeää toisesta ja vetää perään "se oli vain vitsi". En lainkaan. Voin sanoa esimerkkinä yhden tilanteen, jota kadun edelleen vaikka siitä on jo 3 vuotta.

Mummoni oli sairaalassa vaikean sairauden ja kävin usein katsomassa ja olemassa tukena. Kerran sanoin, että "tahdon ottaa muistokuvia". Siis muistoksi, että kun sairaus olisi päihitetty ja katselisimme yhdessä niitä kuvia ja mitä kaikkea hän on kokenut ja mistä on selvinnyt. Hän alkoi itkemään ja sanoi, että "niin, teillä on sitten muistoksi kuvia kun olen kuollut". Yritin selittää, etten minä mitään sellaista tarkoittanut. (Näin jälkeenpäin olemmekin katsonut niitä kuvia muistellen ja sairauskin on voitettu)

Tämä vain yksi esimerkki, paljon pahempiakin tilanteita on tullut... Ymmärrän täysin, etteivät he anna anteeksi. En minäkään antaisi.

Olen yrittänyt nykyään olla hiljaa ja lopettaa puhumisen, miettiä tarkkaan joka sanani ja ystäväni ja tuttunikin ovat jo kommentoineet etten "en ole oma itseni". En kestä tätä häpeää, minkä varmasti olen ansainnut. Tunnen ja tiedän olevani täysin kamala ihminen ja jo tätä kirjoittaessa lähes itken, kun muistan yhden tapauksen, jossa tuli sanottua vääränlainen vitsi väräässä seurassa. Tekisi mieli lyödä päätä seinään.

Tuntuu mahdottomalta antaa itsellensä "anteeksi", kun en ansaitse sitä. Tunnen olevani hirviö.

Vaivaako teitä koskaan tällainen? Jotkut sanat joita ei olisi pitänyt sanoa? Ajattelemattomuus? Miten olette päässeet häpeästä ja itseinhosta yli?