Lue keskustelun säännöt.
Olenko hirveä ihminen?
18.08.2014 |
Mummoni on minulle tärkeä, mutta koen hänet silti joskus uuvuttavaksi ihmiseksi. Hänellä on kausia jolloin hän soittelee päivittäin ja monta kertaa, jos en vastaa. Sen kerran kun vastaan tai soitan takaisin alkaa ihmettely ja taivastelu siitä, että minua ei ole saatu kiinni taas pitkään aikaan ja miksi. En j a k s a aina selitellä. Seuraavaksi alkaa kylään pyytely, mikä ahdistaa minua sillä en tiedä aina suunnitelmistani, tapailen esim. uusia ihmisiä aktiivisesti enkä haluaisi missata kivoja juttuja siksi, että olen luvannut mennä sinä ja sinä päivänä klo X käymään mummoni luona. Kun sielläkin se meno on aina sitä samaa: samojen asioiden kyselyä, istuskelua ilman tekemistä, tauotonta puhetta. Se väsyttää minut ihan tappiin. En kestä jatkuvaa tyhjän hölötystä. Mummoni muistaa kertoneensa jotkut tarinat sata kertaa aienminkin, ja SILTI kertoo samat tarinat sanasta sanaan - taas kerran. En jaksaisi kuunnella samoja asioita 200 kertaa, kun muistan kyllä yhdelläkin kerralla. Ei, en sano mumnolle "ole hiljaa, olen kuullut tuon jo, en jaksa puhua jatkuvasti, anna vähän tilaa", koska ei minulla olisi pokkaa sanoa niin muiööekaan. Paitsi äidilleni, joka haastamalla haastaa riitaa kanssani, mutta se on jo eri stoori. Olenko ihan kauhea lapsenlapsi? Huoh.
Kommentit (48)
Minä olen ainakin sen verran introvertti, etten jaksaisi _kenenkään_ kanssa puhua joka päivä puhelimessa ja mennä tosi usein käymään ja kuunnella samoja juttuja uudelleen... Minusta ap et ole hirveä ihminen. Kamala olisit, jos et edes miettisi, millainen ihminen olet! Jos mummollesi ei voi suoraan nätisti sanoa, että et aina ehdi juttelemaan tai käymään, yritä ottaa hienovaraisesti yhteyttä.
Vähän ot - minulla oli yksi ystävä, 36-vuotias mies, joka olisi halunnut olla yhteydessä jatkuvasti, koska oli niin yksinäinen ja rikki ja minä jaksoin häntä kuunnella. Lopulta aloin kuitenkin väsyä ja harvensin soittelua ja vastaamista... siitäkös soppa syntyi! Hänen kanssaan joutui käymään tuntien analyyseja siitä, mitä ihmettä ystävyydellemme on tapahtumassa, kun en halua enää hänen kanssaan jutella jne jne. Melkein vuoden tätä jatkui, kunnes pistin ystävyyden poikki.
En _todellakaan_ sano, että lakkaa tapaamasta mummoasi! Sanon vain, että kuuntele sisimpäsi viestejä ja tunteita, jottet ala katkeroitua mummollesi, koska joudut ns. uhraamaan aikaasi vasten tahtoasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:28"]
Eläkää elämäänne itsekkäästi, mutta turha sitten vanhana vinkua, kun kukaan ei kylässä. Sekin aika tulee, halusitte tai ette.
[/quote]
Joo, mummo ei ainakaan käy, se on varma juttu se :D. Omaa mummoani en kaipaisi käymäänkään. Uskokaa pois, ei vanheneminen tee ihmisestä ihmistä isolla sädekehällä. MOni vanha ihminen on vastenmielinen, koska on ollut sitä aiemminkin. Dementoituvat ja alzheimeriset aivot eivät suinkaan paranna tilannetta, kuten kiroilevista, tisseihin kiinni käyvistä ja rivouksia huutelevista mummeista ja ukeista tiedetään. Ei vanhuus ole mikään ihmisyyden kultaamistila, päinvastoin
Et ole hirveä ihminen. Toki voit vierailla ja soitella ja olla yhteyksissä, mutta sinulla saa olla myös oma elämäsi.
Minulla itselläni oli henkisesti sairas vaari, joka soitteli monia kertoja päivässä, pitkin yötä minut herättäen ja puhelut olivat psykoottisia ja päättyivät joko siihen, että hän sanoo Jumala on minut hylännyt ja joudun helvettiin jonne kuulun tai siihen, että olen seuraava messias ja hän levittää ilosanomaa ja muuta sekavaa. Hän oli monesti suljetulla osastolla. Se ahdisti paljon ja oli tuskaista, en aina vastannut puheluihin ja aina jäi vaivaamaan syyllisyys "sun pitäisi, sehän on sun vaarisi!". Puheluiden jälkeen itkin ja jos jätin vastaamatta syyllisyys kalvasi sisintä.
^34 korjaa - piti sanoa, että yritä ottaa hienovaraisesti etäisyyttä. :)
Puh. Jos mummo on ärsyttävä, eikä tajua sinun elävän omaa elämääsi, niin ei hänkään hyvä mummo ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nää oikeesti tiedä miltä tuntuu tunnin puhelut samasta asiasta jotka on livenä kuunneltu jo 100 000 kertaa. Mä tiedän, sun tehtävä ei ole olla mummon viihdyttäjä.
En kestä hurskastelua, elä niinkuin tuntuu mukavalta. Ole itsekäs, niin olen minäkin. Ei tarvi sitten myöhemmin lukea näitä tarinoita missä ihmetellään kuinka saisi aikuisena ystävän, ne hankitaan nuorena!
Ei nää oikeesti tiedä miltä tuntuu tunnin puhelut samasta asiasta jotka on livenä kuunneltu jo 100 000 kertaa. Mä tiedän, sun tehtävä ei ole olla mummon viihdyttäjä.
En kestä hurskastelu7a, elä niinkuin tuntuu mukavalta. Ole itsekäs, niin olen minäkin. Ei tarvi sitten myöhemmin lukea näitä tarinoita missä ihmetellään kuinka saisi aikuisena ystävän, ne hankitaan nuorena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nää oikeesti tiedä miltä tuntuu tunnin puhelut samasta asiasta jotka on livenä kuunneltu jo 100 000 kertaa. Mä tiedän, sun tehtävä ei ole olla mummon viihdyttäjä.
En kestä hurskastelu7a, elä niinkuin tuntuu mukavalta. Ole itsekäs, niin olen minäkin. Ei tarvi sitten myöhemmin lukea näitä tarinoita missä ihmetellään kuinka saisi aikuisena ystävän, ne hankitaan nuorena!
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:32"]
Et ole hirveä ihminen. Toki voit vierailla ja soitella ja olla yhteyksissä, mutta sinulla saa olla myös oma elämäsi.
Minulla itselläni oli henkisesti sairas vaari, joka soitteli monia kertoja päivässä, pitkin yötä minut herättäen ja puhelut olivat psykoottisia ja päättyivät joko siihen, että hän sanoo Jumala on minut hylännyt ja joudun helvettiin jonne kuulun tai siihen, että olen seuraava messias ja hän levittää ilosanomaa ja muuta sekavaa. Hän oli monesti suljetulla osastolla. Se ahdisti paljon ja oli tuskaista, en aina vastannut puheluihin ja aina jäi vaivaamaan syyllisyys "sun pitäisi, sehän on sun vaarisi!". Puheluiden jälkeen itkin ja jos jätin vastaamatta syyllisyys kalvasi sisintä.
[/quote]
Voi sinua. :/ Toivon, että olet päässyt jo syyllisyydestäsi eroon. Ei kenenkään tarvitse kestää määränsä enempää, ja jokaisella se määrä on yksilöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain hyötyä vanhoillislestadiolaisesta taustastani; Vaikka mummoni ihana onkin, niin hänelle riittää kun muutaman kerran vuodessa käyn siellä. On nimittäin noin 70 muutakin lastenlasta jotka vierailevat plus tietenkin hänen omat lapsensa :D
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:54"]sovi säännöllinen aika tiettynä päivänä milloin käyt. Tulisi mummolle rytmiä elämään.
[/quote]
En voi sopia säännöll[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:04"]Monta kertaa päivässä soittaminen on kyllä rasittavaa. Mutta on aika hirveää, ellet voi sopia edes joskus tiettyä kellon aikaa, jolloin käyt mummosi luona. Edes parin-kolmen viikon välein, olettaen siis, että asutte samalla paikkakunnalla? Aika teiniltä kuulostaa tuo "ettei missaa mitään kivaa". Ei ne kaikki jutut niin ihmeellisiä ole. Ja Mummolta pitää vaan kysellä lisää uusia juttuja. Sellaistahan se vanhusten kanssa juttelu monesti on, mutta kun se on oma tärkeä mummo niin jutut on mielenkiintoisia. Tosin ei mun mummo kerro niin moneen kertaan/samalla tavalla, että kaikki sanatkin osaisin ulkoa. Onko tutkittu, onko mummo dementoitumassa, eikä enää muista soittaneensa tms.?
[/quote]
"Kivan missaamisella" tarkoitin sitä, että jos joku tyyppi pyytää treffeille, on ikävää missata sellaiset spintaanit jutut siksi, että on luvannut jo mennä mummon sohvalle istumaan. No okei, törkeästi sanottu, mutta kun se on totta. Mummo on dementoitunut/dementoitumassa, se on huomattu jo siitä, että hän käyttää väärää nimeä läheisestä ihmisestä. Ja suuttuu, jos siitä huomauttaa. Myös mpnet muut jutut todistavat hänet dementoituneeksi, mutta sitten on tietyt tarinat, jotka hän muistaa - ja muistaa myös kertoneensa ne.
[/quote]
Tulipas taas sekava viesti. Siis, en voi sopia säännöllistä kyläilyä nummolla koska a) en yksinkertaiseksi jaksa mitään "pakkopullavierailuja", b) koulu vie ailaa ja c) minulla ei ole aina rahaa joten liikkuminen kotoa on mahdotonta. Lisäksi haluan käyttää enemmän aikaa kavereihin ja deitteihin kuin mummolaan. Niin ikävästi kuon se onkin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:10"]
Mä ymmärrän. Meillä saadaan kuulla sataan kertaan kellä on syöpä, kenen reuma vaivaa ja kellä on kihti. Joka ikinen kerta. Enkä tunne ketään näistä ihmisistä. Lisäksi ei voi uskoa, että mua ei tarvi hyysätä ja jos tietää, että lähden kavereiden kanssa baariin soittaa mulle kun arvelee mun olevan lähdössä ja kyselee mihin, kenen kanssa, miksi ja aionko juoda. Soittaa myös illan aikana vähintään kerran tarkastaakseen olenko humalassa. Jos en vastaa (mitä en tee, koska en anna tässä asiassa periksi) soittaa äidille ja pelkää, että mut on vähintään raiskattu.
Kaikki reissut on ihan kauhistus. Lensin yksin Lontooseen lukioaikaisen kaverini luo kylään ja mummo koetti saada mut puhuttua ympäri, etten lähtisi. En sais mennä edes festareille 20km päähän kotoa ilman äitiä/isää/isoveljeä Ikää mulla
[/quote]
ehkä ei kannata kertoa olevana menossa baariin. kerro että vietät koko viikonlopun lauran kanssa opiskellen ja lenkkeillen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:28"]
Eläkää elämäänne itsekkäästi, mutta turha sitten vanhana vinkua, kun kukaan ei kylässä. Sekin aika tulee, halusitte tai ette.
[/quote]
Joo, mummo ei ainakaan käy, se on varma juttu se :D. Omaa mummoani en kaipaisi käymäänkään. Uskokaa pois, ei vanheneminen tee ihmisestä ihmistä isolla sädekehällä. MOni vanha ihminen on vastenmielinen, koska on ollut sitä aiemminkin. Dementoituvat ja alzheimeriset aivot eivät suinkaan paranna tilannetta, kuten kiroilevista, tisseihin kiinni käyvistä ja rivouksia huutelevista mummeista ja ukeista tiedetään. Ei vanhuus ole mikään ihmisyyden kultaamistila, päinvastoin
[/quote]
Niin... Oma mummoni on suurimman osan ajasta tosi ihana ihminem, mutta kyllä hänkin osaa olla inhottava. Luultavasti dementiasta johtuen hänen ensimmäiset sanansa minut nähtyään saattavat hyvinkin koskea kroppaani. Kuinka nyt olen lihonut tai laihtunut. Ei sekään ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota. Kun mummini olivat elossa, kävin kummankin luona vähintään kerran kahdessa viikossa. Tämä oli aikaa kun olin 20-30v. Loppua kohti molemmat dementoituivat, ja yhdessäolo oli juuri tuota samojen juttujen kertaamista, mikä oli totta kai välillä tylsää. Ei mulle tullut sen takia kuitenkaan mieleenkään jättää menemättä. Ei juolahtanut mieleen, että mun tylsyys/hauskuus olisi niiden vierailujen pointti. Mummien takia siellä kävin, se oli heille tärkeää.
Onko maailma mennyt sellaiseksi, että ihmisten mielestä heidän ei tarvitse kestää tylsyyttä ollenkaan, mistään syystä?
Ja mikä ihme tuo treffijuttu on olevinaan. Jos joku pyysi mua treffeille tai jonnekin kun olin sopinut meneväni mummolle, niin kerroin että en silloin pääse, sopisiko esim. seuraavana päivänä? Vähän ryhtiä, jos ne miehet on tosissaan kiinnostuneita niin kyllä niille sopii joku toinenkin ajankohta. Ja jos kyse on uusista kavereista, niin voithan itse ehdottaa heille jotain sopivaa tekemistä joskus toiste.
Suorana vastauksena kysymykseesi: et ole hirveä ihminen, mutta varsin itsekäs kyllä.
Molemmat mummoni kuolivat 4-5 vuotta sitten ja kaipaan heitä joskus niin, että sattuu. Ja toivon, että olisin käynyt vielä useammin.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:19"]
En minä ole sellainen, että sanon vanhukselle että hei come on, ALUSVAATEMAINOS, et voi olla tosissas, onpa tosi paha! Se kertoo siitä, että kunnioitan toista vaikka tekisi mieli kertoa oma mielipide ihan suoraan.
[/quote]
Itse olet roolisi ottanut. Tiedän, että se on vaikeaa, jos olet koko elämäsi ollut mummon pikkutyttö, mutta kokeile joskus irtautua siitä.
Itselläni ei ole koskaan ollut yhtään isovanhempaa elossa, eikä muitakaan läheisiä vanhuksia. Siksi en osaakaan oikein suhtautua vanhuksiin niin kuin kai muiden mielestä pitäisi. Miehenikin on samanlainen myötäilijä ja hyssyttelijä oman mummonsa seurassa kuin sinä. Minä taas en tajua, että mummolle pitäisi esittää, että eletään vieläkin 30-luvulla.
Esim. kun mummo päivittelee sitä, että nykyään naisetkin käyttävät housuja, "mutta miehet sentään eivät hameita", niin tietenkin täräytän, että kyllä kaupungissa monet nuoret miehet käyttävät hameita. Tai kun presidentinvaalien aikaan koko miehen perhe oli paikalla, ja sanoin jotain Haaviston homoudesta, niin koko perhe vaikeni kiusaantuneena, paitsi minä ja mummo joilla oli oikein hyvä keskustelu.
Mummot ovat nähneet niin paljon elämää (vaikka asuisivatkin pikkupaikkakunnalla mökissään koko ikänsä), että heitä on aika vaikea hetkauttaa. Keski-ikäiset ovat niitä, joiden seurassa ei kehtaa sanoa mielipiteitään.
Niin, ja olen parikymppinen ujo introverttityttö
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:19"]
En minä ole sellainen, että sanon vanhukselle että hei come on, ALUSVAATEMAINOS, et voi olla tosissas, onpa tosi paha! Se kertoo siitä, että kunnioitan toista vaikka tekisi mieli kertoa oma mielipide ihan suoraan.
[/quote]
Itse olet roolisi ottanut. Tiedän, että se on vaikeaa, jos olet koko elämäsi ollut mummon pikkutyttö, mutta kokeile joskus irtautua siitä.
Itselläni ei ole koskaan ollut yhtään isovanhempaa elossa, eikä muitakaan läheisiä vanhuksia. Siksi en osaakaan oikein suhtautua vanhuksiin niin kuin kai muiden mielestä pitäisi. Miehenikin on samanlainen myötäilijä ja hyssyttelijä oman mummonsa seurassa kuin sinä. Minä taas en tajua, että mummolle pitäisi esittää, että eletään vieläkin 30-luvulla.
Esim. kun mummo päivittelee sitä, että nykyään naisetkin käyttävät housuja, "mutta miehet sentään eivät hameita", niin tietenkin täräytän, että kyllä kaupungissa monet nuoret miehet käyttävät hameita. Tai kun presidentinvaalien aikaan koko miehen perhe oli paikalla, ja sanoin jotain Haaviston homoudesta, niin koko perhe vaikeni kiusaantuneena, paitsi minä ja mummo joilla oli oikein hyvä keskustelu.
Mummot ovat nähneet niin paljon elämää (vaikka asuisivatkin pikkupaikkakunnalla mökissään koko ikänsä), että heitä on aika vaikea hetkauttaa. Keski-ikäiset ovat niitä, joiden seurassa ei kehtaa sanoa mielipiteitään.
Niin, ja olen parikymppinen ujo introverttityttö
[/quote]
Kiitos tästä, tulinpa hyvälle tuulelle. Juuri näin toivon omien lastenlasteni sitten joskus toimivan ja olevan, kun olen höppänä tai vähemmän höppänä vanha.
Taitaa miehesi mummo nauttia vierailuistasi ja nauraa salaa muun perheen kauhisteluille:)
Huomasin kirj.virheet mutta en jaksa korjata kaikkia erikseen. Ap
nuori ainakin olet. ajattele häntä, voisit kysyä uusia juttuja.
Eläkää elämäänne itsekkäästi, mutta turha sitten vanhana vinkua, kun kukaan ei kylässä. Sekin aika tulee, halusitte tai ette.