Lue keskustelun säännöt.
Olenko hirveä ihminen?
18.08.2014 |
Mummoni on minulle tärkeä, mutta koen hänet silti joskus uuvuttavaksi ihmiseksi. Hänellä on kausia jolloin hän soittelee päivittäin ja monta kertaa, jos en vastaa. Sen kerran kun vastaan tai soitan takaisin alkaa ihmettely ja taivastelu siitä, että minua ei ole saatu kiinni taas pitkään aikaan ja miksi. En j a k s a aina selitellä. Seuraavaksi alkaa kylään pyytely, mikä ahdistaa minua sillä en tiedä aina suunnitelmistani, tapailen esim. uusia ihmisiä aktiivisesti enkä haluaisi missata kivoja juttuja siksi, että olen luvannut mennä sinä ja sinä päivänä klo X käymään mummoni luona. Kun sielläkin se meno on aina sitä samaa: samojen asioiden kyselyä, istuskelua ilman tekemistä, tauotonta puhetta. Se väsyttää minut ihan tappiin. En kestä jatkuvaa tyhjän hölötystä. Mummoni muistaa kertoneensa jotkut tarinat sata kertaa aienminkin, ja SILTI kertoo samat tarinat sanasta sanaan - taas kerran. En jaksaisi kuunnella samoja asioita 200 kertaa, kun muistan kyllä yhdelläkin kerralla. Ei, en sano mumnolle "ole hiljaa, olen kuullut tuon jo, en jaksa puhua jatkuvasti, anna vähän tilaa", koska ei minulla olisi pokkaa sanoa niin muiööekaan. Paitsi äidilleni, joka haastamalla haastaa riitaa kanssani, mutta se on jo eri stoori. Olenko ihan kauhea lapsenlapsi? Huoh.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:38"]Mä niin kaipaan niitä tarinoita, joita aina kuultiin... Olet ilmeisen nuori, kyllä se on ärsyttävää ehkä joillekin silloin, ja siten sanon, että olet hirveä.
Meillä moni sukupolvi kuunteli niitä juttuja, yhdessä ja erikseen, kunpa ei olisi aika loppunut niin kesken!
Ot, kuinka usein ja paljon sä sitten treffailet uusia ihmisiä? Miksi? Onko sulla joku pakonomainen tarve siihen, ei hyviä juuria vai ?? Mä luulen, että sä pidät muumostasi, mutta et kyllä tykkää siitä, oikeasti.
[/quote]
Pidän mutta en tykkää? :D Mitäs jos lopetettaisi arvailut siitä, että onko mummoni minulle tärkeä vai ei. Juurihan sanoin, että on. Mutta hän on vanha ja näin ollen hänen ja minun asiamme eivät oikein kohtaa, luonnollisestikaan. Mummolle olen ikuisesti pikkutyttö, enkä pidä siitä, koska oikeasti olen nuori nainen, joka elää omillaan eikä tarvitse hyysäystä.
[/quote]
Et ole vielä oppinut sitä tärkeintä!
Huomannet sen joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:47"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:38"]Mä niin kaipaan niitä tarinoita, joita aina kuultiin... Olet ilmeisen nuori, kyllä se on ärsyttävää ehkä joillekin silloin, ja siten sanon, että olet hirveä.
Meillä moni sukupolvi kuunteli niitä juttuja, yhdessä ja erikseen, kunpa ei olisi aika loppunut niin kesken!
Ot, kuinka usein ja paljon sä sitten treffailet uusia ihmisiä? Miksi? Onko sulla joku pakonomainen tarve siihen, ei hyviä juuria vai ?? Mä luulen, että sä pidät muumostasi, mutta et kyllä tykkää siitä, oikeasti.
[/quote]
Pidän mutta en tykkää? :D Mitäs jos lopetettaisi arvailut siitä, että onko mummoni minulle tärkeä vai ei. Juurihan sanoin, että on. Mutta hän on vanha ja näin ollen hänen ja minun asiamme eivät oikein kohtaa, luonnollisestikaan. Mummolle olen ikuisesti pikkutyttö, enkä pidä siitä, koska oikeasti olen nuori nainen, joka elää omillaan eikä tarvitse hyysäystä.
[/quote]
Et ole vielä oppinut sitä tärkeintä!
Huomannet sen joskus.
[/quote] Toivottavasti ei liian myöhään...
Ymmärrän sinua. En jaksaisi keneltäkään sitä, että soittelisivat minulle monta kertaa päivässä. Kaverini aviomies soittelee hänelle pitkin päivää ja huomaan kyllä miten kyllästynyt kaverini on. Ja hänen tapauksessaan on sentään kyse miehestä jonka kanssa hän haluaa asua ja jakaa elämänsä, ei mummosta.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:44"]Kannattaa kuunnella mummon kertomat tarinat tarkkaan :) Itse huomaan ne nyt todella arvokkaiksi kun mummoa ei enää ole. Mistä muuten saisin enää tietää menneistä tapahtumista. Nyt kun tarvitsen neuvoja niin voin edelleen muistella mummon kertomia asioita ja ottaa niistä neuvoa.
[/quote]
Tottahan toni arvostan tarinoita, mutta niitä on vaikea ymmärtää, koska niissä vilisee minulle täysin tuntemattomia ihmisiä ja lopulta putoan kärryiltä täysin. Lisäksi yksi tarina on vain muutamien vuosien takaa ja kyllä - muistan sen jo sanasta sanaan! Silti mummo kertoo sitäkin - vaikka muistaa kertoneensa jo sata kertaa aiemminkin. Minä arvostan mummoani, uskokaa tai älkää. Mutta olisin tekopyhä jos väittöisin, ettei väsytä kuunnella samoja juttuja kerta toisensa jälkeen. Ei kukaan jaksa katsoa telkkarisra uusintojen uusintojakaan, vaikka olisi lemppariohjelma kyseessä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:51"]Ymmärrän sinua. En jaksaisi keneltäkään sitä, että soittelisivat minulle monta kertaa päivässä. Kaverini aviomies soittelee hänelle pitkin päivää ja huomaan kyllä miten kyllästynyt kaverini on. Ja hänen tapauksessaan on sentään kyse miehestä jonka kanssa hän haluaa asua ja jakaa elämänsä, ei mummosta.
[/quote]
Niinpä... Minä ajoitan yleensä takaisin soittamiset mummon kohdalla esim. kauppareissuihin. Silloin voin tehdä jotain fiksua samalla kun kuuntelen samat asiat sataan kertaan. Tosin kyllä siinäkin ajatus katkeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sovi säännöllinen aika tiettynä päivänä milloin käyt. Tulisi mummolle rytmiä elämään.
Ok, olet vähän pässi tai jotain, et sinä sitä NYT ymmärräkään, mutta joskus vielä, usko pois. Mutta, kuinka usein mummo haluaa tavata sua??? Kaukanako asuu? Onko hänellä muita tuttuja, sukulaisia, joille edes voi niitä tarinoita kertoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda puheenaihetta. Kysele vaikka jostain muusta tapahtumasta kuin siitä minkä jo ulkoa muistat. En osaa kyllä neuvoa, koska mun mielestä mun mummon tarinat oli niin mielenkiintosia.
Monta kertaa päivässä soittaminen on kyllä rasittavaa. Mutta on aika hirveää, ellet voi sopia edes joskus tiettyä kellon aikaa, jolloin käyt mummosi luona. Edes parin-kolmen viikon välein, olettaen siis, että asutte samalla paikkakunnalla? Aika teiniltä kuulostaa tuo "ettei missaa mitään kivaa". Ei ne kaikki jutut niin ihmeellisiä ole. Ja Mummolta pitää vaan kysellä lisää uusia juttuja. Sellaistahan se vanhusten kanssa juttelu monesti on, mutta kun se on oma tärkeä mummo niin jutut on mielenkiintoisia. Tosin ei mun mummo kerro niin moneen kertaan/samalla tavalla, että kaikki sanatkin osaisin ulkoa. Onko tutkittu, onko mummo dementoitumassa, eikä enää muista soittaneensa tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän. Meillä saadaan kuulla sataan kertaan kellä on syöpä, kenen reuma vaivaa ja kellä on kihti. Joka ikinen kerta. Enkä tunne ketään näistä ihmisistä. Lisäksi ei voi uskoa, että mua ei tarvi hyysätä ja jos tietää, että lähden kavereiden kanssa baariin soittaa mulle kun arvelee mun olevan lähdössä ja kyselee mihin, kenen kanssa, miksi ja aionko juoda. Soittaa myös illan aikana vähintään kerran tarkastaakseen olenko humalassa. Jos en vastaa (mitä en tee, koska en anna tässä asiassa periksi) soittaa äidille ja pelkää, että mut on vähintään raiskattu.
Kaikki reissut on ihan kauhistus. Lensin yksin Lontooseen lukioaikaisen kaverini luo kylään ja mummo koetti saada mut puhuttua ympäri, etten lähtisi. En sais mennä edes festareille 20km päähän kotoa ilman äitiä/isää/isoveljeä Ikää mulla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:10"]Mä ymmärrän. Meillä saadaan kuulla sataan kertaan kellä on syöpä, kenen reuma vaivaa ja kellä on kihti. Joka ikinen kerta. Enkä tunne ketään näistä ihmisistä. Lisäksi ei voi uskoa, että mua ei tarvi hyysätä ja jos tietää, että lähden kavereiden kanssa baariin soittaa mulle kun arvelee mun olevan lähdössä ja kyselee mihin, kenen kanssa, miksi ja aionko juoda. Soittaa myös illan aikana vähintään kerran tarkastaakseen olenko humalassa. Jos en vastaa (mitä en tee, koska en anna tässä asiassa periksi) soittaa äidille ja pelkää, että mut on vähintään raiskattu.
Kaikki reissut on ihan kauhistus. Lensin yksin Lontooseen lukioaikaisen kaverini luo kylään ja mummo koetti saada mut puhuttua ympäri, etten lähtisi. En sais mennä edes festareille 20km päähän kotoa ilman äitiä/isää/isoveljeä Ikää mulla[/quote]
*Ikää mulla on 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:54"]sovi säännöllinen aika tiettynä päivänä milloin käyt. Tulisi mummolle rytmiä elämään.
[/quote]
En voi sopia säännöll[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:04"]Monta kertaa päivässä soittaminen on kyllä rasittavaa. Mutta on aika hirveää, ellet voi sopia edes joskus tiettyä kellon aikaa, jolloin käyt mummosi luona. Edes parin-kolmen viikon välein, olettaen siis, että asutte samalla paikkakunnalla? Aika teiniltä kuulostaa tuo "ettei missaa mitään kivaa". Ei ne kaikki jutut niin ihmeellisiä ole. Ja Mummolta pitää vaan kysellä lisää uusia juttuja. Sellaistahan se vanhusten kanssa juttelu monesti on, mutta kun se on oma tärkeä mummo niin jutut on mielenkiintoisia. Tosin ei mun mummo kerro niin moneen kertaan/samalla tavalla, että kaikki sanatkin osaisin ulkoa. Onko tutkittu, onko mummo dementoitumassa, eikä enää muista soittaneensa tms.?
[/quote]
"Kivan missaamisella" tarkoitin sitä, että jos joku tyyppi pyytää treffeille, on ikävää missata sellaiset spintaanit jutut siksi, että on luvannut jo mennä mummon sohvalle istumaan. No okei, törkeästi sanottu, mutta kun se on totta. Mummo on dementoitunut/dementoitumassa, se on huomattu jo siitä, että hän käyttää väärää nimeä läheisestä ihmisestä. Ja suuttuu, jos siitä huomauttaa. Myös mpnet muut jutut todistavat hänet dementoituneeksi, mutta sitten on tietyt tarinat, jotka hän muistaa - ja muistaa myös kertoneensa ne.
Voi sinua ap. On totta, että sinä ja mummosi "elätte eri aikakaudella". Sinä elät nuoruuttasi, jossa tapahtuu ja odotat tapahtuvan paljon uusia asioita. Mummosi, iästään riippuen, elää, ainakin osittain, mennyttä elämäänsä muistellen, eikä odota huomiselta enää mitään jänniä asioita. Hänen elämänsä tarkeimmät asiat on koettu, jäljellä ovat rakkaat läheiset, sinä mukaanlukien.Näistä mummosi elämä ja ajatukset koostuvat.
Mummosi elämä on taatusti ollut hyvin erilaista kuin sinun elämäsi. Se on todennäköisesti ollut monessa suhteessa kovempaa ja työntäyteisempää kuin sinun elämäsi on ja tulee olemaan. Ymmärrätkö lainkaan, että mummojen ja vaarien työllä on Suomi rakennettu sellaiseksi kuin sinä sen koet tänään; olet saanut mahdollisuuden kouluttautua ilmaiseksi, siitä on jopa sinulle maksettu mahdollisesti opintotukea. Sinulla on kaikenlaisia elämää helpottavia laitteita, pesukoneesta älypuhelimeen. Isovanhemmillasi näitä ei ollut.
Mummollasi olisi sinulle kuitenkin paljon annettavaa;tulevaisuutta ei voi suunnitella oikein, jos ei tunne historiaa. Saattaa myös käydä niin, että erilaiset mummosi hallitsemat tieto-taidot ovat tulevaisuudessa sangen tarpeellisia. Sinusta varmasti tuntuu, että et tee niillä mitään, mutta esim. sodan syttyessä vanhan polven taidot ja tiedot saattavat pelastaa elämää, tai ainakin tehdä sen mahdollisemmaksi.
Mummosi on myös todennäköisesti yksinäinen. Häneltä saattaa olla suurin osa läheisistä ja ystävistä kuollut. Kirjoittamastasi päätellen hän kaipaa sinua piristämään elämäänsä. Hän varmasti rakastaa sinua ja haluaa olla osa elämääsi -kenties jopa avullasi kokea nuoruuden iloa uudestaan.
Olisiko ylivoimaista käyttää elämästäsi, jota on todennäköisesti jäljellä paljon, hieman aikaa ihmiseen,joka kaipaa seuraasi? Pari kolme kertaa kuukaudessa muutaman tunnin ajan? Mummosi olisi ainakin onnellisempi. Ja sinäkin sitten vanhempana, kun ymmärrät elämästä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:55"]Ok, olet vähän pässi tai jotain, et sinä sitä NYT ymmärräkään, mutta joskus vielä, usko pois. Mutta, kuinka usein mummo haluaa tavata sua??? Kaukanako asuu? Onko hänellä muita tuttuja, sukulaisia, joille edes voi niitä tarinoita kertoilla?
[/quote]
Kyllä äitini puhuu mummon kanssa usein ja vierailee, mummo on itse sanonut viihtyvänsä paljon myös ihan itsekseen. Missään nimessä ei ole "yksinäisyyteen pakotettu raukka."
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:55"]Vaihda puheenaihetta. Kysele vaikka jostain muusta tapahtumasta kuin siitä minkä jo ulkoa muistat. En osaa kyllä neuvoa, koska mun mielestä mun mummon tarinat oli niin mielenkiintosia.
[/quote]
Ongelman ydin lienee se, etten OSAA olla vuorovaikutuksessa minua reippaasti vanhempien ihmisten kanssa. samanikäisten kavereideni kanssa olen oma itseni, mutta vanhusten kanssa täytyy olla tietyllä tapaa hillitty, 'alistua' pikkutytöttelyyn ja ymmärtää sitä, että vanha ihminen kokee tavalliset nykyaikaiset asiat kamalina, syntisinä, omituisina tai jotain. Ts. Olemme täysin eri maailmoista ja on vaikea kommunikoida. Samoten olen huono pikkulasten kanssa.
En jaksa minäkään ja tiedän tilanteesi.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 19:55"]Vaihda puheenaihetta. Kysele vaikka jostain muusta tapahtumasta kuin siitä minkä jo ulkoa muistat. En osaa kyllä neuvoa, koska mun mielestä mun mummon tarinat oli niin mielenkiintosia.
[/quote]
Ongelman ydin lienee se, etten OSAA olla vuorovaikutuksessa minua reippaasti vanhempien ihmisten kanssa. samanikäisten kavereideni kanssa olen oma itseni, mutta vanhusten kanssa täytyy olla tietyllä tapaa hillitty, 'alistua' pikkutytöttelyyn ja ymmärtää sitä, että vanha ihminen kokee tavalliset nykyaikaiset asiat kamalina, syntisinä, omituisina tai jotain. Ts. Olemme täysin eri maailmoista ja on vaikea kommunikoida. Samoten olen huono pikkulasten kanssa.
[/quote]
Ja näin ollen kommunikointi nuorena ihmisenä vanhulsen kanssa muuttuu helposti teeskentelyksi. Mummo kauhistelee jotain täysin tavallista alusvaatemainosta ja totta kai olettaa, että kyseinen mainos on minustakin aivan hirveä ja syntinen. Siinä joutuu sysäänään omat todelliset mielipiteet syrjään miellyttääkseen vanhuksen vanhanaikaisia näkemyksiä. En minä ole sellainen, että sanon vanhukselle että hei come on, ALUSVAATEMAINOS, et voi olla tosissas, onpa tosi paha! Se kertoo siitä, että kunnioitan toista vaikka tekisi mieli kertoa oma mielipide ihan suoraan.
täällä tekopyhät hurskastelijat vastailevat niin imelästi, että siirappi valuu suupielistä :D voi kauhea, varautukaa tähän ketjuun insuliinipiikin kera!
AP, tajuan niin ongelmasi. Otan osaa, koska ei tähän ole helppoja ratkaisuja. Myötätunto puolellasi. Jotenkin huvittavaa, että ensin joudut kestämään mummoasi ja kun avaat ongelmasta ketjun, joudut päälle kestämään lisäkärsimyksenä näitä kaameita "voi kun mulla olisi edes mummo"- ja "ymmärrät sitten vanhemmiten"- latteuksia vielä päälle :D
Ja näin on av-palstalla jälleen kerran tullut todistetuksi nykyihmisten itsekkyys.
Kannattaa kuunnella mummon kertomat tarinat tarkkaan :) Itse huomaan ne nyt todella arvokkaiksi kun mummoa ei enää ole. Mistä muuten saisin enää tietää menneistä tapahtumista. Nyt kun tarvitsen neuvoja niin voin edelleen muistella mummon kertomia asioita ja ottaa niistä neuvoa.