Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten luodaan työrooli?
03.08.2021 |
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Noissa introvertti-ketjuissa porukka aina selittää että pärjäävät vaikka sosiaalisissakin työpaikoissa roolinsa avulla vaikka kotona täysiä erakoita. Olenko liian autisti kun en ole oppinut rakentamaan mitään roolia itselleni, vaan töissä ollessani vanhempanakin epäsosiaalinen, vaivautunut, ahdistunut, stressaantunut, v*ttuuntunut yms? Nyt olen taas työttömänä kun se työpaikkojen sosiaalisuus tuntuu ajatuksena liian kuormittavalta ja ahdistavalta.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Työroolissani olen empaattisempi, sosiaalisempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin sen ulkopuolella. En ole muutenkaan epäsosiaalinen, ahdistunut, vaivautunut tms., mutta viihdyn vapaa-aikanani yksin tai korkeintaan puolisoni seurassa. Jos työkavereiltani tai asiakaskunnaltani kysyttäisiin, niin kukaan ei varmasti osaisi kuvitella minun olevan introvertti.
Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasi on kyse muustakin kuin introversiosta.
Siis tarkoittaako sosiaalisempi rooli sitä, että sinulla normaalisti risteilee päässä kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi, mutta et oikeasti haluaisi jakaa niitä, mutta siinä roolissasi tietoisesti avaat suusi? Vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa ihmisistä ole käytännössä ambivertteja. Minä ainakin olen töissä opena huomattavasti puheliaampi, vilkkaampi, iloisempi jne. kuin vapaalla. En kuitenkaan koe teeskenteleväni vaan ottavani luonteeni eri puolet käyttöön ja usein nautinkin siitä. Mutta koska en varsinaisesti ole ekstrovertti, tarvitsen työn vastapainoksi sitten paljon omaa aikaa ja rauhaa. Työminäni ei ole mikään mielikuvitushahmo vaan tietynlainen valikoitu viipale itsestäni.
Mä teen töissä sen, mistä mulle maksetaan palkkaa. Työni edellyttää yhteistyötä työkavereiden kanssa sekä toimimista asiakkaiden kanssa, joten teen sen, koska saan siitä rahaa. Se on siis tavallaan näyttelemistä ihan kuten sekin, että työpaikalla mulla on ihan erilaiset vaatteet kuin kotona ja vapaa-ajalla tai että töihin meikkaan, mutta kotona en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työroolissani olen empaattisempi, sosiaalisempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin sen ulkopuolella. En ole muutenkaan epäsosiaalinen, ahdistunut, vaivautunut tms., mutta viihdyn vapaa-aikanani yksin tai korkeintaan puolisoni seurassa. Jos työkavereiltani tai asiakaskunnaltani kysyttäisiin, niin kukaan ei varmasti osaisi kuvitella minun olevan introvertti.
Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasi on kyse muustakin kuin introversiosta.
Siis tarkoittaako sosiaalisempi rooli sitä, että sinulla normaalisti risteilee päässä kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi, mutta et oikeasti haluaisi jakaa niitä, mutta siinä roolissasi tietoisesti avaat suusi? Vai mitä?
Mitä ihmettä tämä edes tarkoittaa?
Puhut eri tavalla, näytät erilaiselta. Sitten kun työkaverit puukottavat selkään, se ei tunnu niin henkilökohtaiselta, koska se on suunnattu tälle roolihahmolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työroolissani olen empaattisempi, sosiaalisempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin sen ulkopuolella. En ole muutenkaan epäsosiaalinen, ahdistunut, vaivautunut tms., mutta viihdyn vapaa-aikanani yksin tai korkeintaan puolisoni seurassa. Jos työkavereiltani tai asiakaskunnaltani kysyttäisiin, niin kukaan ei varmasti osaisi kuvitella minun olevan introvertti.
Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasi on kyse muustakin kuin introversiosta.
Siis tarkoittaako sosiaalisempi rooli sitä, että sinulla normaalisti risteilee päässä kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi, mutta et oikeasti haluaisi jakaa niitä, mutta siinä roolissasi tietoisesti avaat suusi? Vai mitä?
En ymmärrä. Kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi? Siis puheenaiheita? En nyt tunnista, mistä puhut. Kyllähän minulla puolison ja ystävienkin kanssa riittää puhuttavaa koko ajan eli silloin, kun en ole työ/sosiaalisessa roolissa.
Yhdellä sanolla sanottuna, feikkaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi? Siis puheenaiheita? En nyt tunnista, mistä puhut. Kyllähän minulla puolison ja ystävienkin kanssa riittää puhuttavaa koko ajan eli silloin, kun en ole työ/sosiaalisessa roolissa.
No sanotaan vaikka puheenaiheita. Ei minulla ole monellekaan ihmiselle oikein mitään puhuttavaa eikä kiinnostusta olla tekemisissä heidän kanssaan. Ei sosiaalisempana oleminen ole mikään vipu minkä voin laittaa päälle, ainakaan ilman että vaikuttaisin todella väkinäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Puhut eri tavalla, näytät erilaiselta. Sitten kun työkaverit puukottavat selkään, se ei tunnu niin henkilökohtaiselta, koska se on suunnattu tälle roolihahmolle.
Itse en koe tarvetta tuolla tavalla suojautua. Mutta sen verran tunnistan, että opettajan roolin sisäistäminen auttaa toki, kun joutuu asiattomien hyökkäysten kohteeksi. Kun oppilas ja vanhemmat purkavat minuun pahaa oloaan, en ota sitä henkilökohtaisesti. Minä edustan yhteiskunnan vaatimuksia ja ylipäänsä tahoa, jonka on viran puolesta kuunneltava johonkin rajaan saakka. Siksi olen näiden satunnaisten purkausten kohteena, en siksi, että olen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi? Siis puheenaiheita? En nyt tunnista, mistä puhut. Kyllähän minulla puolison ja ystävienkin kanssa riittää puhuttavaa koko ajan eli silloin, kun en ole työ/sosiaalisessa roolissa.
No sanotaan vaikka puheenaiheita. Ei minulla ole monellekaan ihmiselle oikein mitään puhuttavaa eikä kiinnostusta olla tekemisissä heidän kanssaan. Ei sosiaalisempana oleminen ole mikään vipu minkä voin laittaa päälle, ainakaan ilman että vaikuttaisin todella väkinäiseltä.
Sen oppii. Ne on eräänlaisia vuorosanoja, jotka työssä ollessaan oppii improvisoimaan. Asiakkaideni pitää tuntea olevansa tärkeitä ja sen vuoksi heiltä kyselee aina aluksi kuulumiset. Loppuaika puhutaan työhön liittyvistä asioista. Työkavereiden kanssa taas enimmäkseen puhutaan työhön liittyvistä asioista ja keskusteutl, joita käydään esim kahvitauolla tai lounaalla sujuvat ihan hyvin, koska ekstrovertimmät keksivät puheenaiheet. Sitten vain introverttinä osallistun keskusteluun. Voin toki välillä vain kuunnellakin jos työkaverit puhuvat esim inttikokemuksista tai autoista, joista mulla taas ei ole juuri mitään tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi? Siis puheenaiheita? En nyt tunnista, mistä puhut. Kyllähän minulla puolison ja ystävienkin kanssa riittää puhuttavaa koko ajan eli silloin, kun en ole työ/sosiaalisessa roolissa.
No sanotaan vaikka puheenaiheita. Ei minulla ole monellekaan ihmiselle oikein mitään puhuttavaa eikä kiinnostusta olla tekemisissä heidän kanssaan. Ei sosiaalisempana oleminen ole mikään vipu minkä voin laittaa päälle, ainakaan ilman että vaikuttaisin todella väkinäiseltä.
Sen oppii. Ne on eräänlaisia vuorosanoja, jotka työssä ollessaan oppii improvisoimaan. Asiakkaideni pitää tuntea olevansa tärkeitä ja sen vuoksi heiltä kyselee aina aluksi kuulumiset. Loppuaika puhutaan työhön liittyvistä asioista. Työkavereiden kanssa taas enimmäkseen puhutaan työhön liittyvistä asioista ja keskusteutl, joita käydään esim kahvitauolla tai lounaalla sujuvat ihan hyvin, koska ekstrovertimmät keksivät puheenaiheet. Sitten vain introverttinä osallistun keskusteluun. Voin toki välillä vain kuunnellakin jos työkaverit puhuvat esim inttikokemuksista tai autoista, joista mulla taas ei ole juuri mitään tietoa.
Niin ja en ole tuo, jolta kysyit vaan kommentin nro 4 kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Kaikenlaisia ajatuksia mistä saisi sosiaalista kanssakäymistä aikaiseksi? Siis puheenaiheita? En nyt tunnista, mistä puhut. Kyllähän minulla puolison ja ystävienkin kanssa riittää puhuttavaa koko ajan eli silloin, kun en ole työ/sosiaalisessa roolissa.
No sanotaan vaikka puheenaiheita. Ei minulla ole monellekaan ihmiselle oikein mitään puhuttavaa eikä kiinnostusta olla tekemisissä heidän kanssaan. Ei sosiaalisempana oleminen ole mikään vipu minkä voin laittaa päälle, ainakaan ilman että vaikuttaisin todella väkinäiseltä.
Kuten sanottu, kyllä minulla on puhuttavaa myös työroolin ulkopuolella. Minulle introversio on sitä, että välillä tarvitsen omaa aikaa. Hiljaisuutta. Minulla on rikas mielikuvitusmaailma ja siksi viihdyn hyvin myös yksin ja tekemättä mitään. Mutta kun akkuni on ladattu, jaksan olla sosiaalinen. Työroolissa siihen liittyy tosiaan se, että olen kärsivällisempi ja joustavampi kuin lähinten ihmisten seurassa. Heille voin sanoa esim. että "en nyt jaksa (keskittyä/kuunnella tms)".
Alue: Aihe vapaa
Työroolissani olen empaattisempi, sosiaalisempi, kärsivällisempi ja positiivisempi kuin sen ulkopuolella. En ole muutenkaan epäsosiaalinen, ahdistunut, vaivautunut tms., mutta viihdyn vapaa-aikanani yksin tai korkeintaan puolisoni seurassa. Jos työkavereiltani tai asiakaskunnaltani kysyttäisiin, niin kukaan ei varmasti osaisi kuvitella minun olevan introvertti.
Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasi on kyse muustakin kuin introversiosta.