Lue keskustelun säännöt.
Sitoutumiskammoiset! Mistä ongelmanne johtuu?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monta pieleen mennyttä suhdetta liian nuorena olen kokenut. Niistä se kammo rehellisesti sai sysäyksensä, enkä enää luota ihmisiin, tai halua keräillä itseäni ja aloittaa aina alusta tyhjän päältä kun kaikki niin helposti voi sirpaleiksi särähtää.
Miksi seurustelit nuorena?
Yritin luultavasti tiedostamattani etsiä hyväksyntää muilta kun en isältäni sitä tarpeeksi saanut, eli klassinen läheisriippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihdutin läskistä hoikaksi enkä enää luota yhteenkään mieheen.
Huonot kokemukset deittaillessa sai kammoamaan miehiä ja läheisyyttä ylipäätään. Se valehtelun määrä, varattujen määrä, päällekkäissuhteet, pelaaminen ym sai mulla sitoutumiskammon ihan huippuunsa enkä enää edes se k siä kaipaa. Ennen tuota treffailuajanjaksoa suhtauduin suht normaalisti miehiin, mutta osui liian monta ikävää tyyppiä kohdalle... Just näitä pidempiä ja tiiviitä tapailuja, jotka katkeaa yhtäkkiä toisen katoamiseen tai naispyörittelyn paljastumiseen tai törkeisiin valheisiin menneisyydestä. Ei mua se muu törky haitannu. Kokeilin tässä äskettäin nettideittailua uudestaan, mutta olin jo valmiiksi niin kypsä ja kyyninen, että päivän jaksoin ja tajusin ettei musta ole enää ikinä siihen. Päässä vaan pyöri että koskahan tämäkin tyyppi jotain kusettaa tai ghostaa tai muuten vaan sanoo jotain odottamatonta kommenttia vaikkapa an aalipanomahdollisuudesta...
Olen useamman kerran ollut vaan joku varavaihtoehto, joka on sitten lennosta lempattu ja jopa ihan puhtaasti ghostattu kun joku mielenkiintoisempi nainen on osunut kohdalle. Viimeisin mies tosiaan jätti ghostaamalla, sitä edellinen puolestaan oli aloittanut selkäni takana uuden suhteen, enkä siis edes tiennyt että olimme eronneet. Facebookista näin että mies on parisuhteessa toisen naisen kanssa.
Minulle ei koskaan kukaan tee aloitetta ja nyt en enää itse todellakaan uskalla. Onhan se tietysti ikävää kun olen tavallaan jäänyt ulkopuoliseksi kun muut ympärillä menee naimisiin ja perustaa perheitä. Luuseriksi tunnen itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua ole edes omat vanhemmat rakastaneet koskaan niin vaikea sitä on ruveta myöhemminkään kenenkään rakkauden kohteeksi. Eipä ole ollut tarviskaan.
Se riippuu. Kammo tulee välittömästi, jos toinen osapuoli pyrkii käärimään oman elämänsä minun elämän ympärille ja tekemään itsestään tarpeellisen. Kiitos ei.
Kammoa ei tule, kun toinen seisoo omilla jaloillaan ja hänellä on muutakin elämää, kuin parisuhde.
Ja varsin onnellinen lapsuus takana. Ei traumoja eikä muutakaan yrityksiä selittää 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneistä parisuhteista. Ennen olin kynnysmatto. En tiedä edes miten uusi itsenäinen minäni olisi sovitettavissa parisuhteen kehykseen. En tarvitse ketään eikä minua kiinnosta palvella ketään. Joten siinäpä se. olen kuitenkin saanut kristillisen kasvatuksen ja raamattu käskee puolisoita kilvan palvelemaan toisiaan. No minä palvelen ja miehet ei tee mitään. Nauttii vain kun on äidin ja huorankorvike kotona. Sitäkin täytyy vielä pettää ja haukkua. Ei parisuhde-elämä vaan toimi.
Rehellisesti sanottuna ongelma on oma kiltteyteni. Olen tosi mukautuva ja kiltti ihminen ja uhraudun helposti toisen puolesta, tykkään passata yms. Nuoruuden suhteissa jouduin usein heittopussiksi ja kynnysmatoksi.
Tätä samaa kiltteyttä on eräät "kaveritkin" käyttäneet hyväkseen. Olen saanut toimia ilmaisena terapeuttina ja 24h auttavana puhelimena, pankkina, tapahtumajärjestäjänä, organisoijana, lohduttajana, remonttireiskana jne.
Onneksi ymmärsin tämän lopulta. Minä en halua sitoutua, koska luiskahdan jälleen siihen kynnysmaton rooliin ja siihen en enää halua takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen keneen olen luottanu on käyttänyt sitä luottamusta satuttaakseen minua ja joka suhteessa minua on petetty. Ei nyt varsinaisesti sitoutumiskammo vaan valtava luottamuspula joka aiheuttaa sen että en halua sitoutua keneenkään
Miksi seurustelit nuorena?