Miten solmia ystävyyksiä yliopistossa (ja muuallakin)

Et ole niin paljon vanhempi ettetkö voisi kulkea niissä bileissä. Ja tärkeintä on mennä heti niihin kaikista ensimmäisiin elokuusta syyskuuhun. Lokakuuhun mennessä on porukat ja muodostuneet. Tärkein ohje on mennä mukaan heti kaikkeen siihen toimintaan mihin aikookin, seuraava mahdollisuus tulee ensi syksynä uusien opiskelijoiden myötä. Kesken vuoden et voi vaihtaa kohtaloasi.

Parhaiten kavereita saat muista vieraspaikkakuntalaisista. Paikallisilla on jo ystäväpiirit taustalla. Ei heitä edes bileissä niin paljon näy...

No jaa... Itse aloitin opintoni saman ikäisenä, tosin mulla oli lisäksi se handicappi, että olin eri sukupuolta kuin 99% muista opiskelijoista... Ja ei, ei sitä mitään ystäviä saanut. Bileissä kun koitti käydä, tuli vain hyvin yksinäinen, surullinen ja ulkopuolinen olo. Joten lopetin käymisen. Ja hoisin opintoni ilman ystäviä. 

Kyllä siihen tottui eikä se niin kauheaa ollut. Toisaalta seurustelukumppanin löysin melkein heti opinnot aloitettuani, ja parin vuoden päästä hänestä tuli aviomieheni. Kai minä sitten vaan olen suht epäsosiaalinen, kun en lopulta kaipaa enempää ystäviä kuin oman miehen, vaikka nuorempana luulin kaipaavani.

Aloitin iässäsi. Sain pinnallisia kaverisuhteita kun kävin bileissä ja vastasin innokkaasti kaikkiin lähestymisiin. Yhtäkään ystävää en saanut. Seurustelukumppaneita olisin saanut mutta olin varattu.

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

Sähän oot just ku minä ja samanikäinenki! Paitsi että en ole yliopistossa (vielä) vaan lasten kans kotona. Kavereita en vaan osaa hankkia vaikka en mikään ujo nahjus edes ole, en vaan osaa päästää ketään oikein lähelle ja just nuo kylään käskemiset ja muut vaikeita! Ja tuntuu välillä että tässä iässä on jo vähän myöhäistä saada edes oikeita ystäviä kun kaikilla on jo omat kaverit...mut jospa meitäki onnistais, mä tsemppailen ainaki sua! :)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[/quote]Äläkä nyt ainakaan puhu mistään säästä(!!!!!!) tai muusta vastaavasta aiheesta, josta puhutaan vain kun ei muutakaan sanomista keksitä, ja joka ei oikeasti kiinnosta ketään.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[/quote]

Tarkoitin sellaista henkilökohtaista avautumista tyyliin "mulla on mielenterveysongelmia, en osaa puhua vieraille ihmisille, mua kiusattiin koulussa, mun isällä on asekokoelma, tuu meille, mä oon yksinäinen". Normaalia kanssakäymistä, mutta ei liian intiimiä ja takertuvaa.

Voit myös liittyä Osakuntaan ja useasti Osakunta järjestää aika paljon ohjelmaa uusille opiskelijoille elo-syys-lokakuussa. Mukaan vain bilettämään ja pitämään hauskaa, kerranko sitä eletään ja eihän sitä pakko ole itseään rapakuntoon juoda, ottaa muutaman ja on mukana menossa;).

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[/quote]

Tarkoitin sellaista henkilökohtaista avautumista tyyliin "mulla on mielenterveysongelmia, en osaa puhua vieraille ihmisille, mua kiusattiin koulussa, mun isällä on asekokoelma, tuu meille, mä oon yksinäinen". Normaalia kanssakäymistä, mutta ei liian intiimiä ja takertuvaa.

[/quote]Oletko joskus tavannut tällaista harrastavan 25-vuotiaan yo-opiskelijan? Eiköhän tuon nyt tajua sanomattakin jokainen suht normaaliälyinen. Jos ei, niin kyse lienee niin pahoista mt-ongelmista tai muusta häiriöstä, ettei sitä neuvoillasi peitetä.

Älä ota paineita, jos et saa ystäviä yliopistolta niin ei se tarkoita sitä ettekö vois saada niitä ollenkaan. Ajattele kuinka paljon sun ikäisiä siinäkin kaupungissa muuten on, ehkä löydät ystäviä harrastuksesta yms. jos et yliopistolta.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[/quote]

Tarkoitin sellaista henkilökohtaista avautumista tyyliin "mulla on mielenterveysongelmia, en osaa puhua vieraille ihmisille, mua kiusattiin koulussa, mun isällä on asekokoelma, tuu meille, mä oon yksinäinen". Normaalia kanssakäymistä, mutta ei liian intiimiä ja takertuvaa.

[/quote]Oletko joskus tavannut tällaista harrastavan 25-vuotiaan yo-opiskelijan? Eiköhän tuon nyt tajua sanomattakin jokainen suht normaaliälyinen. Jos ei, niin kyse lienee niin pahoista mt-ongelmista tai muusta häiriöstä, ettei sitä neuvoillasi peitetä.

[/quote]

Olen itse asiassa tavannut. Ap taisi pyytää tarkempia ohjeita, niitä annoin. Jossainhan on vika, jos ihmisiä ei saa jäämään luokseen. Epätoivoisuus tai takertuvuus ei taida löytyä yksinään mistään mt-tautiluokituksesta.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]

Sen verran voin antaa yksityiskohtaisempaa tietoa, että älä avaudu henkilökohtaisista asioista heti tai pyydä jotakuta kotiisi päivän tuntemisen jälkeen. Mene esim. lounaille aina toisten mukana ja juttele ihan tavallisista aiheista, mistä muutkin juttelevat (siis säästä, kotipaikkakunnasta, aiemmista opinnoista, musiikista jne.).

[/quote]Neuvoisin tekemään juuri päinvastoin. Kyse on nyt yliopistosta, ei työpaikasta tai muusta virallisesta pönöttämisestä jossa pitää muistaa tietty sovinnaisuus ja yksityiselämän rajat. Jos aloitat tutustumisen varovasti, et anna itsestäsi mitään etkä heti lähde muiden mukaan etkoille tai jatkoille niin vaikeampi sitä enää myöhemmin on tunkea itseään porukoihin. Tässäkin parhaat viedään ekana.

[/quote]

Tarkoitin sellaista henkilökohtaista avautumista tyyliin "mulla on mielenterveysongelmia, en osaa puhua vieraille ihmisille, mua kiusattiin koulussa, mun isällä on asekokoelma, tuu meille, mä oon yksinäinen". Normaalia kanssakäymistä, mutta ei liian intiimiä ja takertuvaa.

[/quote]Oletko joskus tavannut tällaista harrastavan 25-vuotiaan yo-opiskelijan? Eiköhän tuon nyt tajua sanomattakin jokainen suht normaaliälyinen. Jos ei, niin kyse lienee niin pahoista mt-ongelmista tai muusta häiriöstä, ettei sitä neuvoillasi peitetä.

[/quote]

Olen itse asiassa tavannut. Ap taisi pyytää tarkempia ohjeita, niitä annoin. Jossainhan on vika, jos ihmisiä ei saa jäämään luokseen. Epätoivoisuus tai takertuvuus ei taida löytyä yksinään mistään mt-tautiluokituksesta.

[/quote]Paskat neuvot annoit. Ensimmäisen viestisi perusteella mistään henkilökohtaisista asioista (kuten parisuhdetilanne) ei kannata kertoa, vaan jutella ennemmin ympäripyöreyksiä vaikka säästä. Myöskään muun fuksiporukan/tutoreiden mukana ei kannata lähteä jonkun kolmannen osapuolen kämpille aloittelemaan iltaa, jos tätä asunnon haltijaa ei itse tunne paremmin. Takuuvarmat vinkit yksin jäämiseen.

Minä opin vasta aikuisena että toisen ihmisen asioista kyseleminen ei ole tungettelua ja epäkohteliasta. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Joskus jopa kysyn että saako tätä kysyä. Eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Jos et ole kuullut jostain vaikka harrastuksesta niin älä leiki tietäväsi vaan taas kysy lisää. Ja ole aidosti kiinnostunut ja muista mitä vastataan. Vastaa myös itse rehellisesti. Jos nyt joku vaikka kysyy mt-ongelmista niin kerro niistä. Nämä nyt voi kuulostaa yksinkertaislta asioilta, mutta itse tosiaan olen älynnyt näitä vasta vanhemmiten. Kun on avoin ja aidosti toisesta kiinnostunut niin näkee aika nopeasti meneekö jutut yksiin. Jos menee, niin tee töitä alkuun tuon ysyävyyden eteen. Pyydä sinne kahville, tai vaikka lenkille. Äläkä usko noita että sulla on joku tietty lyhyr aika saada kaverit tai et saa ollenkaan. Pakottaudu puhumaan ja ole aito. Tsemppiä ja hyviä ystäviä sinulle!

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 02:54"]

Minä opin vasta aikuisena että toisen ihmisen asioista kyseleminen ei ole tungettelua ja epäkohteliasta. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Joskus jopa kysyn että saako tätä kysyä. Eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Jos et ole kuullut jostain vaikka harrastuksesta niin älä leiki tietäväsi vaan taas kysy lisää. Ja ole aidosti kiinnostunut ja muista mitä vastataan. Vastaa myös itse rehellisesti. Jos nyt joku vaikka kysyy mt-ongelmista niin kerro niistä. Nämä nyt voi kuulostaa yksinkertaislta asioilta, mutta itse tosiaan olen älynnyt näitä vasta vanhemmiten. Kun on avoin ja aidosti toisesta kiinnostunut niin näkee aika nopeasti meneekö jutut yksiin. Jos menee, niin tee töitä alkuun tuon ysyävyyden eteen. Pyydä sinne kahville, tai vaikka lenkille. Äläkä usko noita että sulla on joku tietty lyhyr aika saada kaverit tai et saa ollenkaan. Pakottaudu puhumaan ja ole aito. Tsemppiä ja hyviä ystäviä sinulle!

[/quote]

Kiitos tästä vinkistä. En ikinä oikein uskalla kysyä keneltäkään mitään, kun pelkään, että utelen liikaa. Ja toisaalta pelkään, että jos minä kyselen nyt jotain, niin seuraavaksi minulta kysellään henkilökohtaisia asioitani. Minun on äärimmäisen hankala avautua omista asioistani. Enkä nyt puhu siis mistään erityisen henkilökohtaisista asioista vaan ihan normaaleista asioista, kuten perhetaustasta, koulutuksesta yms. En ymmärrä, mikä siinä on niin pelottavaa. Minä pelkään myös, että puhun liikaa, vaikka yleensä kyllä asia on päinvastoin eli olen porukan hiljaisin tarkkailija. Pitäisi olla enemmän äänessä, mutta pelkään, että sitten ihmiset kyllästyvät juttuihini. Monesti en myöskään isommassa porukassa saa oikein ääntäni kuuluviin. Ihmiset keskustelevat aivan liian nopeasti. En ehdi edes ajatella repliikkiä, kun aihe jo vaihtuu.

Mutta kiitän kaikista näistä vinkeistä. Yritän todella rohkaistua ja hankkia ystäviä. Bileissä toki yritän käydä, en koe siihen olevani liian vanha. Eniten pelottaa ujouteni, että jäädyn enkä uskalla puhua ihmisten kanssa. Mutta se on vain pakotettava itsensä, jos aikoo ystäviä saada :) Minua ei yhtään kiinnosta enää tässä iässä pinnalliset ystävyydet, vaikka toki nekin on ns. pakollisia. Vuosikausiin ei ole ollut yhtään ystävää, joten olisi kiva kun sellainen olisi. Saisi jonkun välillä kylään ja voisi vaikka käydä yhdessä matkoilla.

Ap

Mene mukaan ylioppilaskuntatoimintaan. Johonkin kerhoon, yhdistykseen, osakuntaan, ainejärjestöön tms. Järjestöt markkinoivat itseään ahkerasti, erityisesti näin syksyllä, ja ottavat mielellään uusia opiskelijoita joukkoonsa. Niissä yhdessä tekeminen on kivaa ja toiminnan kautta tutustuu ihmisiin ihan eri tavalla kuin vain bileissä tai luennoilla käydessä. 

No mulla ei ole tuon tarkempia ohjeita kuin puhu ihmisille ja käy bileissä. Meillä oli ainakin pieni pääaine ja siinä ekalla viikolla oli muutama sellainen vaivaannuttava tutustumisleikki. Siinä sitten tuli tyyppien nimet tutuksi ja sit sillä samalla viikolla oli monta järjestettyä juominkia milloin baarissa milloin jossain puistikossa. Niihin menin. Ja pariin samanhenkiseen sitten tutustuin paremmin ja muut jäi hyvänpäiväntutuiksi, joita näki baarissa ja joskus yliopiston kirjastossa ja kävi lounaalla. Myös siinä niillä yhteisillä luennoilla tutustui. Mä kutsuin kyllä ihmisiä esim bileiltoina etkoille kämppääni ja aina jotkut halus tulla.

Ryhmätyöt, tenttiin luvut, joskus saattaa saada seuraa. Silloin voi kutsua kotiin porukkaa, mikäli luotat. Monet tosin voi pitää hikipinona ja ruveta välttelemään. Joten jos on joku mielenkiintoinen ihminen, kutsu vaikka teelle tai kahville.

Kyllä siellä on niitä vanhempiakin opiskelijoita!

Älä ainakaan tee sitä virhettä, että kuvittelisit olevasi "vanhempi ja erilainen". Olet nimittäin melkein samanikäinen kuin ne muutkin. Ja tosi moni aloittaa sinun iässäsi. Mene kaikkeen mukaan, älä jää yksin nurkkaan murehtimaan.