Empatian ja kriminaalipsykologian ero

Tässä videossa kymmenen sekuntia pitkä kohta 2.11 - 2.21:

Siinä isä huutaa lapselleen. Nyt joku saattaisi pohtia mitä nuo henkilöt tuntevat.
---
Lapsen tunteiden tietäminen on helppoa. Jos on edes lievästi normaali lievästi empaattinen ihminen niin tietää että lapsi tuntee pelkoa. Toki tuo tilanne saattaa olla niin älyttömän ahdistava tuolle lapselle että pelon lisäksi hän tuntee jotain muutakin kamalaa, ties mitä traumatisoivaa/järkyttävää kipua ja kauhua. Jotain mitä kidutuksen uhrit tuntevat, en edes tahdo tietää mitä. Mutta niin, jos on ihan Sademies autisti niin ei varmaan tiedä että tuo lapsi tuntee pelkoa, mutta jos ei ole vahvasti autistinen niin kyllä se pelko vain pitää tunnistaa. Empatia on helppoa ja yksinkertaista, pelon tunnistaa kun sen näkee.
---
Mutta sitten tuon isän tunteet? Minä en näe tuon isän tunteita. Toki hän ilmaisee paljon aggressiota, mutta saattaa olla että hän tuntee jotain muuta. Mitä muuta? Ei mitään aavistusta, koska ne hänen tunteensa ovat piilossa hänen sisällään. Ja tuo isä on aivan ilmiselvä sosiopaatti. Ei normaali ihminen voi nähdä tai muutoinkaan tietää mitä tunteita sosiopaatin sisällä on. Jos tahtoo tietää mitä tunteita sosiopaatti tuntee, täytyy opiskella kriminaalipsykologiaa, täytyy opiskella väkivaltarikollisten mielensairauksia. Millään normaalilla empatialla, aisteilla tai vaistoilla ei voi sosiopaatin tunteita hahmottaa. Sosiopaatin tunteet voi tietää ainoastaan opiskelemalla niitä.