Tunnen olevani maailman rumin nainen. Tämän takia kotoa poistuminenkin vaikeaa. Etätyö pahentanut tätä

No itse olen 23v ja kamppailen oman ulkonäköni kanssa. Olen kaunis tiedän sen. Mutta sitten on niitä päiviä kun ajattelen ulkonäöstäni pahasti ja aina löytyy jotain mitä pitäisi kehossa muuttaa.. tämä on kunnon vuoristorataa. Kai mulla on välillä vaan niin huono itsetunto pitäisi yrittää olla enemmän sujut itsensä kanssa. Välillä laitan kasvonaamion,lakkaan kynnet yms se tuo jo paljon pirteyttä ja hyvää oloa ainakin itselleni.

Sama.. tänään oli tuskaa käydä alle kilsan päässä olevassa Alepassa ostoksilla, mut oli pakko kun kuukautissiteet oli loppu. Ahdisti niin paljon ja tunsin itseni jättimäiseksi rumilukseksi.

Minulla on myös etätyö, niin tässä on ”rauhassa” saanut erakoitua.. Sosiaaliset pelkotilat ovat vain pahentuneet.

N27

Minä vertaan itseäni paljon muihin naisiin. Jos vastaan tulee nainen jolla on vaikka pitkät hiukset heti tulee mieleen "miksi minulla ei ole noin pitkiä hiuksia?" Omat hiukseni näyttävät paljon rumemmilta. Tai jos näen naisen joka on vaikka treenannut kroppansa upeaksi mieleeni juolahtaa heti "Miksi en vaan itsekin voisi näyttää tuolta, ainiin olen niin laiska että en edes jaksa treenata."

Olen jo nuoresta pitäen verrannut itseäni muihin. En tiedä mistä sen olen oppinut ja miksi asia on mennyt tähän. Toivon että saisin tämän loppumaan ja en enää vertailisi itseäni muihin.

N28

Tosi surullista, että koette noin, mutta samaan aikaan se on jollain lailla lohduttavaa tietää, etten ole ainoa. Kiitos, kun jaatte tarinoitanne ❣️

T. Ap

Niin no tää on tämmöstä sitten kun meille naisille on iskostettu, että suurin saavutus elämässä on olla kaunis. Kamppailen asian kanssa itsekin, mulla on ihon kanssa paljon ongelmaa ja näytän ilman ihomaalia oikeastikin vähän karulta. Mutta anyways, Pitäis ymmärtää miten p*rseestä on arvottaa itseään ulkonäön kautta ja sen jälkeen keskittää se huomio parhaan kykynsä mukaan muihin asioihin. Maailmassa on niin paljon muutakin. Keneen sun pitäis nyt erityisesti tehdä vaikutus? Hirvee klisee, mutta kun saat ihan rauhassa olla just tuollainen kuin olet, olet tärkeä ja arvokas.

Mä kun puhuin yhden miespuolisen kaverin kanssa tästä ihohäpeästäni, hän oli ihan aidosti hämmästynyt. Kun "ei mieti ihmisten ulkonäköä tolleen, toihan on ihan kauheeta." Teki jotenkin tosi hyvää kuulla ei-ulkonäköpaineisiinaivopestyn ihmisen mielipide asiaan. Naisilta saattaa monesti tulla jotain meikkivinkkejä pyytämättä... 😅

Uo

Hanki hattu, huivi, pipo, lippis tai ihan mikä tahansa sellainen päähine, jonka tunnet omaksesi ja jolla voit hiirenhännän ulkona peittää. Ja hyvät rintaliivit myös. Näillä keinoilla tilanne kohenee jo paljon.

Tätä ongelmaa ei ole meillä tavallisen näköisillä, jotka emme jaksa käsittää missien ulkonäköhuolia. Jos kasvoissa ei ole oikein pahaa epämuodostumaa, ei kannata kuvitella olevansa edes paikkakunnan rumin.

Surullista, että 'ulkonäköpaineistetut' , oikeasti kauniin naiset kokevat tuollaista. Olen tavannut suuren osan kasvoistaan menettäneen sotaveteraanin ja oikeasti huomattavasti epämuodostuneen nuoren naisen, eikä heistä kumpikaan pelännyt liikkua ihmisten ilmoilla.

Tämä ei luultavasti teitä ainakaan akuutisti auta, mutta ehkä jää hautumaan jonnekin mielenne pohjalle:

Ainoa tärkeä asia on se, mitä ihmisellä on korvien välissä. Keskittykää kehittämään sitä.

Sillä, miltä se naama (hiukset, kroppa) näyttää, ei ole merkitystä. Vaikka teistä itsestä kuinka siltä tuntuisi.

Iän myötä helpottavat ulkonäköpaineet, kenellä missäkin iässä.

Parasta elämää kaikille!

Kiitos vastauksista! Lisää kommentteja saa vielä laittaa, jos on jotain hyviä täsmäkeinoja tai vaikkapa hyviä self help kirjoja, joita suositella.

T. Ap

Maski naamaan, hiuksiin ohuille hiuksille parempi kampaus, uudet rintaliivit.

Voi jumalauta joka päivä kirjoitat tämän saman virren hieman eri näkökulmasta. Mitä sulla oikein on keski-ikäisiä vastaan?

Ihania kommentteja. Minäkään en ole kedon kaunein kukka mutta kummasti tämä vertaistuki lohduttaa. Eiks niin että ollaan kaikki kuitenkin kauniita jokainen omalla tavallaan oikeasti :)

Vierailija kirjoitti:

Ihania kommentteja. Minäkään en ole kedon kaunein kukka mutta kummasti tämä vertaistuki lohduttaa. Eiks niin että ollaan kaikki kuitenkin kauniita jokainen omalla tavallaan oikeasti :)

Ei tässä ole mitään ihanaa. Miksi ”kaikkien” pitäisi olla kauniita?

Ihan järkyttävää, jos joku oikeasti ajattelee, että täytyy naamallaan ansaita oikeus käydä kaupassa. Jotenkin lapsen tai teinin täydellisen narsismin maailmaan täytyy olla jäänyt, jos kuvittelee, että muut asiakkaat siellä jonkun riippareita miettivät. Sitten ehkä, jos menisi yläosattomissa.

Jos olet Facebookissa tai Instassa, ota seurantaan Beauty Redefined.

Voi jumalauta, kehitä itsellesi terve itsetunto tai jotain. Olen ylipainoinen mies jolla on hassun muotoinen pää, paha akne pilasi ihoni nuorempana, hiukseni on todella harvat ja hampaani ovat keltaiset. Jos minä kehtaan kävellä ulkona niin kehtaat sinäkin.

Ulkonäkö asiat ei enää juurikaan kiinnosta. Näytän siltä miltä näytän. Pidän perushygieniasta huolta ja puhtaista vaatteista. Se riittää. Maailmassa on muutakin kuin ulkonäkö. 

M36 

Ulkonäöstä murehtiminen kuuluu teini-ikään. Kasva aikuiseksi. Täydellistä ihmistä ei ole olemasakkaan. IG:stä kyllä löytyy näitä "täydellisiä", mutta kaikki kuvat on photoshopattuja ja muokattuja. 

Tässä yksi kirjavinkki, Ben Malisen Elämää kahlitseva häpeä. Suosittelen lämpimästi 😊

"Häpeä on kaikille tuttu tunne, ja se on yksi vaikeimpia tunteita käsiteltäväksi. Yleisyydestään huolimatta siitä ei juuri puhuta eikä siihen kiinnitetä huomiota yleisessä keskustelussa. Häpeä on tietysti normaali ihmisyyteen kuuluva tunne, mutta siitä voi tulla myös elämää haittaava kahle. Joillekin esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet, vastoinkäymiset ja olosuhteet voivat ilmetä niin sanottuna häpeäalttiutena. Pahimmillaan häpeä estää tasapainoisen elämän ja hankaloittaa ihmissuhteiden luomista. Häpeään liittyy paljon myös syyllisyyttä, ja häpeä onkin usein monien ongelmien taustalla.

Ben Malinen kertoo, kuinka häpeä syntyy, miten se ilmenee ja kuinka siitä voi selvitä. Teos perustuu hänen väitöskirjaansa ja sisältää runsaasti esimerkkejä häpeästä kärsivien kertomuksista. Näkökulma aiheeseen on vahvasti kansallinen. Vaikka häpeä on universaali tunne, Ben Malinen kuvaa nimenomaan suomalaisen häpeän erityispiirteitä.

Ben Malinen on insinööri ja teologi. Hän väittelee teologian tohtoriksi keväällä 2010. Hänet on opittu tuntemaan häpeätutkijana, ja hän on kysytty luennoitsija. Häneltä on aiemmin ilmestynyt suosittu Häpeän monet kasvot (2003)."

Hei te kaikki!!!

Minä olen valtavan ruma ja varsinkin kuvissa.

Mutta, on ihmeellistä, tunnen sielussani olevan ihan viehättävä ( en missi).

Olen ns. voimakas ja pärjään omillani, jota joku voi jopa kadehtia.

Minä tarvitsen apua...

En ole koskaan mikään yleisesti hyväksytyn tosi kaunis ollutkaan, mutta olen minäkin järkyttynyt siitä miten nopeasti se rupsahtaminen vyöryy päälle. Noin 48v asti ei oikeasti paljonkaan vielä rupsahtamista näkynyt, mutta sitten ihan muutamassa vuodessa alkoi ihan kaikki kiihtyvällä vauhdilla valumaan kohti maata !

On se kummallista kun pelistä näkee tän uuden olemuksen. Ilmeisesti tottuminen vaan vaatii vuosia aikaa.

Nuoret omaan ulkonäköönsä pettyneet, teille sanoisin että katsotte liikaa yksityiskohtia. Vastaantulevissa ihmisissä näkee ensin kokonaisuuden, ei jotain vinoa jalkaa, isoa nenää, ohutta tukkaa tai huonoa ihoa.