Tunnen olevani maailman rumin nainen. Tämän takia kotoa poistuminenkin vaikeaa. Etätyö pahentanut tätä
Otsikossahan se sisältö tulikin. Olen keski-ikää lähestyvä nainen, entinen kaunotar, joka rupsahti. Nykyään hiuksia on päässä enää muutama, ohut limainen hiirenhäntä piiskaa takaraivolla, iho näyttää kelmeältä ja kulahtaneelta, tissit roikkuvat. Tuntuu, että koskaan ei näytä huolitellulta, vaikka kuinka puunaisi tai pukeutuisi nätisti.
Etäaika on tehnyt tästä kaikesta jotenkin vaikeampaa. Vihdoin soitin lääkäriasemalle ja pyysin apua. Tuskin suurin ongelmani on ulkonäkö, vaan enemmänkin se, miten suhtaudun asiaan. Onko muut kärsineet samasta ja jos olette, miten olette helpottaneet tilannetta? Miten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - vanhentuneena ja kuluneena?
Kommentit (42)
Hyvin harvoin tulee ajateltua kenestäkään julkisilla paikoilla liikkuvasta henkilöstä, että huh, onpas tuossa ruma ihminen.
Kiitos ihanasta ja oikeudenmukaisesta viestistä, näin se varmaan on.
Olen pahoillani , mutta olen jo 70 v, mutta olen yrittänyt pitää itseni jokseenkin kunnossa... ainakin painon suhteen. Minun tulee varmaan ryhdistäytyä, haen teraupetin,
tai jotakin apua tässä on pakko saada. Olisi kiva tavata jokin henkilö joka uskaltaisi tai kehtaisi sanoa totuuden.
En ole kärsinyt siitä etten saisi mentyä ulos vaikka rupsahtanut nykyään olenkin, mutta olen huomannut että jos olen vähänkin masentunut alan nähdä itseni rumana ja kiinnitän huomiota joihinkin epämiellyttäviin piirteisiini. Todennäköisesti kukaan muu ei niitä edes huomaa kuin minä itse.
Etätöistä läsnätöihin siirtyminen ehkä auttaisi, koska tulisi enemmän vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Itse en edes tajunnut kuinka lamaavasti etätyö oli minuun vaikuttanut ennen kuin siirryin kokonaan takaisin työpaikalle.
Kiitos , ehkä tuo kaikki lähtee minusta... olen varmaan masentunut.
Sinun viestisi ... kiitos!
Olet töissä, joten sulla on ainakin jonkin verran rahaa. Mene kauneushoitolaan ja pyydä heitä neuvomaan sinua, miten voit kohentaa ulkonäköäsi sinulle itsellesi mieluisammaksi. Mene myös esim. Stockmannin meikkineuvojille tai meikkaajalleja pyydä vinkkejä luonnolliseen kevyeen meikkiin. Mene myös hierojalle, kuumakivihoitoon tai muuhun rentouttavaan hoitoon. Tällainen pieni hemmottelu voi auttaa mieltäsikin hyväksymään itsesi.
Täällä kans yksi ruma joka mieluummin istuu kotona.
En kestä enää sitä että ihmiset tuijottavat kun näkevät mut läheltä.
Tääläkin yks ruma. On hörökorvat, jotka leikattiin monia vuosis sit, vaan eipä tuo leikkaus onnistunut. Hampaatkaan ei ole kauniit. On ohuet hiukset. Kulmakarvat taas järkyttävän paksut...
Minä painan 103 kg, olen 59 v nainen ja minä kyllä menen ulos silloin kun lystään.
Ihminen näkee itsensä toisin kuin muut. Itse tuntee tarkasti kaikki "huonot puolensa", joita muut eivät edes huomaa. Minua kiehtovat ihmisten persoonalliset piirteet, monet näyttävät upealta, vaikka eivät ole varsinaisesti nykykäsityksen mukaan kauniita. Älä käperry miettimään niitä omasta mielestäsi huonoja puolia, hukkaat vain arvokasta elämääsi. Etsi tapoja nauttia elämästä, jotkut saavat sen käsillä tekemisestä, jotkut lukemisesta, kivoista vaatteista, matkustamisesta ym. Rohkeus, elämänilo ja itseluottamus näkyvät koko olemuksesta. Nyt on sinun aikasi elää, ota siitä kaikki irti.
Olen täysin rupsahtanut ja sairaudet on pilanneet ulkonäön. Unelmani olisi 100% etätyö ettei tarvitsisi liikkua ihmisten ilmoilla.
Miten kehtaat änkeä tukkimaan jo ennestään ylikuormitettua mielenterveyshuoltoa teinityttömäisine turhautusmisongelminesi
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että 'ulkonäköpaineistetut' , oikeasti kauniin naiset kokevat tuollaista.
Mitä erityisen surullista tuossa on? Onko tämä taas näitä "surullista, kun kaunis nainen kuolee nuorena [koska kukapa välittäis siitä, että ruma kuolee nuorena]" -juttuja?
Ihan kuin kauniilla ei saisi olla ongelmia. Ehei, se vasta väärin olisi, jos he olisivat sekä kauniita että onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Lisää kommentteja saa vielä laittaa, jos on jotain hyviä täsmäkeinoja tai vaikkapa hyviä self help kirjoja, joita suositella.
T. Ap
Älä panikoi sitä, että muut ehtisivät ajatuksissaan tuomita sinut.
Muilla ihmisillä ei ole ajatushuolta muiden ulkonäöstä kuin 1%,
loput 99% he ajattelevat omia ulkonäköpaineitaan. Ironista? Taatusti ;)
Voi meitä ihmisiä! LoL
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin tulee ajateltua kenestäkään julkisilla paikoilla liikkuvasta henkilöstä, että huh, onpas tuossa ruma ihminen.
Mitä sitten? Hyvin harvoin sinun tulee ilmeisesti ajatelleeksi sitäkään, että rumat joutuvat sekä sanallisen että fyysisen väkivallan uhreiksi. Et varmaan tajua lainkaan, että rumalle tullaan sanomaan bussipysäkillä, että mene pois pilaamasta muiden maisemaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen näkee itsensä toisin kuin muut. Itse tuntee tarkasti kaikki "huonot puolensa", joita muut eivät edes huomaa. Minua kiehtovat ihmisten persoonalliset piirteet, monet näyttävät upealta, vaikka eivät ole varsinaisesti nykykäsityksen mukaan kauniita. Älä käperry miettimään niitä omasta mielestäsi huonoja puolia, hukkaat vain arvokasta elämääsi. Etsi tapoja nauttia elämästä, jotkut saavat sen käsillä tekemisestä, jotkut lukemisesta, kivoista vaatteista, matkustamisesta ym. Rohkeus, elämänilo ja itseluottamus näkyvät koko olemuksesta. Nyt on sinun aikasi elää, ota siitä kaikki irti.
Sinäkään (kaunis ihminen) et tajua, kuinka moni itse asiassa tulee huomauttelemaan kadulla tuntemattomille rumille ihmisille heidän ulkonäöstään. Elät siinä omassa kuplassasi ja luulet, ettei kukaan huomaa toisten ihmisten vähemmän kauniita piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet töissä, joten sulla on ainakin jonkin verran rahaa. Mene kauneushoitolaan ja pyydä heitä neuvomaan sinua, miten voit kohentaa ulkonäköäsi sinulle itsellesi mieluisammaksi. Mene myös esim. Stockmannin meikkineuvojille tai meikkaajalleja pyydä vinkkejä luonnolliseen kevyeen meikkiin. Mene myös hierojalle, kuumakivihoitoon tai muuhun rentouttavaan hoitoon. Tällainen pieni hemmottelu voi auttaa mieltäsikin hyväksymään itsesi.
Lässyn lässyn.
Minäkin olen ruma kuin mikä, mutta vielä kukaan ei ole julkisilla paikoilla tai muuallakaan oksentanut minut nähdessään. Joten voiton puolella ollaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan mikään yleisesti hyväksytyn tosi kaunis ollutkaan, mutta olen minäkin järkyttynyt siitä miten nopeasti se rupsahtaminen vyöryy päälle. Noin 48v asti ei oikeasti paljonkaan vielä rupsahtamista näkynyt, mutta sitten ihan muutamassa vuodessa alkoi ihan kaikki kiihtyvällä vauhdilla valumaan kohti maata !
On se kummallista kun pelistä näkee tän uuden olemuksen. Ilmeisesti tottuminen vaan vaatii vuosia aikaa.
Nuoret omaan ulkonäköönsä pettyneet, teille sanoisin että katsotte liikaa yksityiskohtia. Vastaantulevissa ihmisissä näkee ensin kokonaisuuden, ei jotain vinoa jalkaa, isoa nenää, ohutta tukkaa tai huonoa ihoa.
Ja teille vanhemmille sanoisin, että ei vanheneminen ole rumaa. Pidän ryppyjä, harmaita hiuksia ja roikkuvaa ihoa kauniina.
Ja vinkki kaikille; hymy kaunistaa jokaista. Katsokaa itseäni peilistä niin, että hymyilette. Tehkää se aina peilin edessä ja opitte yhdistämään ulkonäkönne iloon ja positiivisuuteen.
En todellakaan vertaile itseäni mihinkään IG-malleihin vaan ihan normaalissa arjessa näkyviin ihmisiin. Työkavereihin, asiakkaisiin, kavereihin. Tuntuu että olen heihin verrattuna epämuodostunut möykky, joka ei tule ikinä näyttämään normaalilta naiselta.