Millaista on olla kauniin naisen rumempi kaveri?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:10"]

Miehille käsite ystävyys on näköjään täysin vieras!

[/quote]Ap:n viestien perusteella voi tosiaan päätellä millaisia miehet ovat. Naisen logiikka FTW!!

[/quote]

Niinkö? Ja mistä tiedät, kumpaa sukupuolta olen? On varmaan kivaa tehdä yleistyksiä miehistä, vaikkei miehen kirjoituksiin edes perustaisi näkemyksiään.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:25"]Jos ihmisellä on hyvä itsetunto, ei itseään osaa katsoa sillä tavoin julmasti, että koko ajan miettisi olevansa rumempi kuin toinen. Ainakin itse tunnen itseni perusnaamalla aivan ihanaksi ja ehkä vähän naiivisti kuvittelen, että ihanuuteni näkyy ulospäinkin, vaikkei kauniin naamaluuston muodossa näykään.

Viihdyn kauniiden ihmisten seurassa. Usein keskiverto nainen/mies näyttää kauniimmalta, jos ympärillä on hyvännäköinen porukka.

[/quote]

No mutta on aivan selvää, että toinen on usein rumempi. Jos yksi on oikeasti mallitasoa ja toisella epäsymmetrinen ja harvahampainen naama läskivartalolla, ero on huomattava. Ilmeisesti on sitten niin, että nämä rumilukset luulevat olevansa itsekin mallikaunottaria siksi, että kaverikin on. Ja se jos jokin on säälittävyyden huippu.

Mun kaveri on todella upean näköinen, hoikka ja kaunis ja osaa pukeutua ja meikata kivasti. Ainut plussa mun puolelta on se, että mulla on isot tissit ja hänelle ei tissejä oikeastaan ollenkaan.

Ja kyllä, kadehdin hänen kauneuttaan, mutta en ole hänelle vihainen siitä, meillä on aina tosi kivaa yhdessä. Mulla on aina hauskaa kun katselen kun miehet kuolaavat hänen peräänsä, kamalaa kun perheelliset miehetkin vinkkailevat silmää ja hymyilevät.

Jos mennään vaikka baariin, kotona kun olen laittautunut mietin että olenpas kaunis, mutta sitten kun menen kaverini seuraan en näytä enää yhtään miltään, hänen kauneutensa voittaa kuus-nolla.

Mulla on kyllä oma perhe, mies ja kaksi lasta, ja hän on sinkku joka haluaa perheen. Hän vaan ei osaa sitoutua, niitä ihastuneita kun on vähän liikaakin, aina kun hän tapaa kivan tyypin niin jostain kulman takaa tulee joku vielä kivempi tyyppi.

Nuorempana se oli aika kamalaa. Miehet tunkivat naisen seuraan suoraan tai sitten kavereiden kautta. Olo oli usein riittämätön ja huono, sai liiankin kanssa kokea, mihin kohtaan hyvännäköisyystaulukkoa itse asettuu. En minä kaverilleni ole koskaan ollut katkera, mutta olen monet kerrat pettynyt tilanteisiin, joissa olen kokenut olevani se ruma ja epäkiinnostava osapuoli.

Ei haittaa! Mulla komeampi mies!

Se riippuu tästä kauniista naisesta. En ole erityisen ruma, mutta olen ollut juurikin se kauniin naisen rumempi kaveri. Sittemmin sanouduin irti sellaisesta muusan ja pönkittäjän roolista, koska minusta tuntui, että minun piti olla seuraneiti, esiliina ja parempien kavereiden joukkoon tsemppaava.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:11"]Vaikee olla kauniin naisen rumempi kaveri, kun kaveriporukas on vaan jätkiä :D

[/quote]

Miksiköhän porukka miinustaa tätä :D

Kivaa. Hän on ihana ihminen. Mulla on oma äijä ja lapsi kotona, joten ihan yks ja sama, mitä muut ukot tuijottelee.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:06"]Kivaa. Hän on ihana ihminen. Mulla on oma äijä ja lapsi kotona, joten ihan yks ja sama, mitä muut ukot tuijottelee.

[/quote]

Eli et koskaan toivo olevasi yhtä kaunis kuin hän? Rumuus sulle ok, kunhan miehen sait?

Kukaan ei halua tunnustaa olevansa rumempi, kaikki tuntevat itsensä porukan kauneimmaksi ;)

Miehille käsite ystävyys on näköjään täysin vieras!

Vaikee olla kauniin naisen rumempi kaveri, kun kaveriporukas on vaan jätkiä :D

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:10"]

Miehille käsite ystävyys on näköjään täysin vieras!

[/quote]Ap:n viestien perusteella voi tosiaan päätellä millaisia miehet ovat. Naisen logiikka FTW!!

Jos ihmisellä on hyvä itsetunto, ei itseään osaa katsoa sillä tavoin julmasti, että koko ajan miettisi olevansa rumempi kuin toinen. Ainakin itse tunnen itseni perusnaamalla aivan ihanaksi ja ehkä vähän naiivisti kuvittelen, että ihanuuteni näkyy ulospäinkin, vaikkei kauniin naamaluuston muodossa näykään.

Viihdyn kauniiden ihmisten seurassa. Usein keskiverto nainen/mies näyttää kauniimmalta, jos ympärillä on hyvännäköinen porukka.

Minun kaikki ystäväni ovat kauniita ja olen aina se rumin ja lihavin :) En kadehdi oikeastaan, ei haittaa, että heitä isketään. Oloni on enemmänkin epämukava ja muutenkin minulla on todella huono itsetunto. Jos baarissa huudellaan perään tai vihellellään, oletan aina, että se on ystävilleni. Ei kai kukaan minua pitäisi nättinä heihin verrattuna. Joskus joku tuli puhumaan ja kehui kauniiksi, ajattelin, että se oli ystävälleni. En meinannut uskoa, että hän puhuikin minulle. Ainoastaan känniset tulevat kehumaan minua ja pyytämään naimisiin sun muuta humalaisen juttuja ja olen ottanut ne ihan vitsillä. Kännissähän kaikki näyttää kauniilta?

Sen voin myöntää, että joskus nolottaa/hävettää ja tahtoisi vain lähteä pois, kun baarissa kavereitani isketään ja minä vahdin juomia. Se tieto, että on se "ruma plösö ystävä" inhoittaa hieman. Kyllä sitä tulee peiliin tuijotettua sen jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:10"]

Miehille käsite ystävyys on näköjään täysin vieras!

[/quote]Ap:n viestien perusteella voi tosiaan päätellä millaisia miehet ovat. Naisen logiikka FTW!!

[/quote]

Kyllä.

Mulla oli nuorempana paras ystävä joka oli huippukaunis. Itse olen tavis. Mua eivät miehet todellakaan jääneet katsomaan kun ystäväni kanssa olin liikenteessä!:D

Joo, kyllä mä vähän kateellinen olin. Toisaalta taas pidin itseäni onnekkaana kun mun kimpussa eivät pörränneet ne hyvännäköiset k-päät. Sain aika läheltä seurata millaista on kun miehet pitävät ulkonäköä, omaa ja tyttöystävän, tärkeimpinä arvoina. Siinä ei kovin syvällisestä rakkaudesta voinut puhua.

Tosi rasittavana koin sen kun bestikseni poti milloin minkäkinlaisia ulkonäkökriisejä. Kun hän suri "huonoa" ihoaan, minä vielä huonompi-ihoisena lohduttelin häntä jne jne. Ystäväni rakensi itsetuntoaan ihan liikaa ulkonäön varaan vaikka oli muutenkin ihanan ihminen.

Sydänsurujakin hänellä riitti; halusi hurmata aina ne parhaimman näköiset miehet jotka eivät sitten niin kovin kultaisia välttämättä olleet. Jos joskus kävi niin että joku hyvännäköinen mies kiinnostuikin minusta, seurasi jonkinlainen kriisi. Yleensä ystäväni löysi miehestä jonkun vian ja jatkuvasti muistutti minua siitä. Hän todella loukkaantui jos joku mies ei vastannut hänen flirttiinsä, ja auta armias jos mies osoittikin kiinnostusta minua kohtaan..!

Mutta joo, ei se normaalissa arkielämässä vituttanut että miehet tuijottivat häntä. Jos taas halusin pokata baarista miehen, en lähtenyt liikenteeseen tämän huippukauniin ystäväni kanssa! xD Ne miehet joista itse olisin voinut kiinnostua, eivät olisi uskaltaneet meidän parivaljakkoa lähestyä lainkaan.

Me oltiin tosi tiivis ystäväpari ja lopullisesti taisin aikuistua vasta silloin kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Teki hyvää päästä pois hänen "varjostaan" vaikka tosi rakas ystävä olikin kyseessä.

Ei miltään, saan ihan yhtälailla seuraa kun hänkin koska me ollaan oikeastaan ihan vastakohdat. Toinen lyhyt ja toinen pitkä, toinen blondi toinen tumma, toisella sporttinen kroppa ja toisella enemmän tiimalasimainen jne... Erilaiset miesmaut meillä myös on ja vaikka olen vaatimattomamman näköinen kasvoista niin tietynlaiset miehet kiinnostuvat minusta. Ja tähän loppuun vielä tollo: oletpa harvinaisen idiootti ihminen aloituksinesi o.O ulkonäkö ei ystävyyteen vaikuta.