Ajatusten jakoa

Taas levoton yö takana, lapset näkivät paljon painajaisia. Molemmat heräilivät vähän väliä, puhuivat unissaan ja näki ettei minun pienillä ole hyvä olla. Lapsilla kova ikävä isiä.

Eilisen toinen lapsista kävi vähän väliä katsomassa ikkunasta milloin isä tulee kotiin. Toinen taas seurasi kaikkia rapusta kuuluvia ääniä. Odottavat, kysyvin katsein katsovat.

Ja isi ei tule kotiin, ei vielä.

Kuinka edes pystyisin selittämään pienille lapsilleni, että en itsekkään tiedä milloin isi tulee kotiin käymään?

Isi on rakastunut ja haluaa vaalia rakkauttaan, haluaa rakentaa uutta parisuhdetta, vahvistaa sitä.

Isi ei rakasta enää äitiä, eikä halua elää enää perheenä meidän kanssa. Miten voi lapsille kertoa tätä, kun ei itsekään ole vielä järkytyksestä selvinnyt?