Itsekkyys=eläinrääkkäys!

Tunnen suurta surua useasta tuntemastani koirien omistajasta. Koirat tyydyttävät vain omistajansa itsekkäitä tarpeita ja kärsivät.

Useat koiran (tai muun eläimen) omistajat ottavat lemmikin vain omista itsekkäistä syistään: on niin kiva omistaa koira, näyttää sitä kavereille ja laittaa siitä kuvia Facebookkin tai muualle nettiin ja kuulla tai lukea kommentteja "onpä söpö/kiva/reipas...". Ja kun kerran muillakin on niin täytyyhän minulla/meilläkin olla... Tai kun lapset haluavat niin täytyyhän se olla...

Mutta sen lemmikin oikea hoito on näille itsekkäille paskiaisille ja/tai laiskimuksille täysin mahdotonta. Esim. iso koira kerrostalossa ja laiska lenkittäjä = eläinrääkkääjä. Kukaan perheessä ei halua herätä klo 6 että ehtisi viedä koiran ulos kunnon lenkille ennen töihin/kouluun lähtöä satoi tai paistoi. Ja illallakaan syysmyrskyssä *minä* en ainakaan vie sitä kunnon lenkille! "Ei se haluakkaan" ja kyllä se pärjää kunhan häthätää tekee pisut ja kakat kerrostalon nurkalle (ja näitähän ei tuo itsekäs paskiainen edes korjaa pois).

Ja kaikkein inhottavin ihmisryhmä: "se on yksinäinen kun se jätetään koko päiväksi asuntoon yksin" => otetaan sille kaveri (=toinen koira) niin sen ei tarvitse olla yksin. Kaksinkertainen eläinrääkkääjä!

Tähän syyllistyvät nimenomaan nuoret aikuiset. Ja tietysti myös lapset, mutta silloin vastuun lemmikistä tulisi aina olla vanhemmilla.

Jos haluat koiran/kissan/eläimen vain siksi että myös jollakin julkkiksella, kavereilla tai ihailemillasi ihimisllä on, niin olet juuri tuollainen itsekäs eläinrääkkääjä!