Lue keskustelun säännöt.
Mies luki työsähköposteja aamupalapöydässä
02.08.2021 |
Ennen lomia oltiin puhuttu siitä miten miehen kaikki energia ja aika menee töihin. Saattaa istua etätöissä koneella 01 asti yöllä. Seuraavana tulee lapset, harrastukset ja kaverit. Minä viimeisenä ja olen kertonut terapiassa, että se tuntuu pahalta. Lomalla puhui kuinka on ajatellut nyt ottaa iisimmin töiden kanssa.
No, eka työpäivä ja mies luki työsähköposteja kännykällä aamupalapöydässä. Sanoin, että se ei ole musta ok ja olisi kiva, että hän olisi läsnä perheelle ruokapöydässä tai menisi edes työhuoneeseen tekemään töitä. Ei meillä muutenkaan saa olla kännykällä pöydässä ellei yhdessä suunnitella jotain tms. mikä vaatii googlettelua.
Vastaus oli: ”No kyllähän säkin teit töitä aamulla sängyssä”. Olin siis heräillessäni sängyssä miettinyt ajatuksissani päivän kulkua kun molempien pitää tehdä etätöitä ja lapset on kotona.
Asia on periaatteessa aika mitätön, mutta kuvastaa hyvin miten en tule yhtään kuulluksi tässä suhteessa. Tälläisiä tilanteita on jatkuvasti. Taustalla vaikuttaa myös tuo miehen työnarkomania johon olen kyllästynyt. Vastaus mun pyyntöön ja tunteisiin on puolustusreaktio ja mun syyttely. Hän jatkoi vielä syyttelyä: ”Sulla on aina näitä sääntöjä muille, mutta et itsekään niitä noudata”. En tiedä mihin tolla viittasi - en ainakaan lue työsähköposteja ruokapöydässä. Siitä keskustelu äityi riidaksi.
Tuntuu että elämä on vaan nahistelua. Pahinta on, että ei tule kuulluksi. Pienet asiat kerääntyy mustaksi möykyksi ja tuntuu että rakkauden tunteet näivettyy.
Terapiassa käyty jo vuosia. Mä en kohta enää jaksa tätä. En vaan enää tiedä mitä tehdä toisin. Nyt olen yrittänyt lähestyä tilanteita kertomalla rauhallisesti mun tunteista ja tarpeista.
Mietin sitäkin että jos vaan puren hammasta ja en sano mitään kun vastaavia tilanteita on. Mut pelkään että se vaan johtaa siihen että jossain vaiheessa kaikki harmitus kuitenkin purkautuu ja silloin ei välttämättä kauhean rakentavasti.
Onko ihan kohtuutonta ajatella, että mies olisi esim pahoitellut, että oli ajattelematon. Kertonut, että on stressaantunut töistä. Laittanut luurin alas, syönyt aamupalan ja 5 minuutin päästä aloittanut työt. Mutta kun ei.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa ap pikkumainen. Olisitko tyytyväinen, jos mies makaisi sohvalla ja sinä elättäisi perheenne?
Pienestä teet ongelman
Ei taida itsellesi työt maistua.Meillä on omat rahat ja töitä teen yrittäjänä ihan tarpeeksi. Mutta haluan jättää tilaa elämässä myös muulle esim perheelle. Tätä toivoisin myös kumppanilta, mutta tämän kanssa ei varmaan tule onnistumaan.
Et ole yrittäjähenkinen
On kovaa työtä, jos haluat menestyä
Toisen palveluksessa et pärjäisi
Vaikutat laiskalta ja saamattomalta. Yrittäjä laittaa itsensä likoon koko sielullaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko esim. itse määrännyt säännön, että aamupala syödään yhtä aikaa aamupalapöydässä? Monessa perheessä kukin syö erikseen omalla ajallaan, esim meillä, kun on eri aikoihin töihin ja kouluun lähdöt.
Kuulostat minusta vähän joustamattomalta nipottajalta. Mitä työtä itse teet?
Ei ole mitään sääntöä että yhtäaikaa syödään aamupalaa. Nyt vaan satuttiin olemaan yhtäaikaa pöydässä. Ja se olikin tänään ainoa hetki kun ollaan kaikki yhdessä, joten toivoin että mies olisi ollut läsnä sen pienen hetken.
ap,n kannattaa etsiä seuraava uhri. joku auvo joka makaa sohvalla kalja kassi vieressään 24h miinus kaljan haku reissut ap,n kortilla tietenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin siis sängyssä miten saadaan lasten ruokailut järjestettyä. Musta se ei oo töiden tekemistä?
ApMiksi siihen miettimiseen tarvitsi puhelinta?
En mä ollut puhelimella vaan siis vaan mietin pääni sisällä päivän kulkua ja lasten ruokailua. Se oli miehen mielestä töiden tekemistä.
Ap
Hyvä kommentti 24/24. Ota ap sellainen sohvalla piereskelevä pummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit miehesi olevan työnarkomaani. Kuvaan kuuluu että työt menee perheen edelle. Syitä ja kuinka päästä työnarkomaniasta pääsee kyllä, mutta miehesi joutuu yksin käymään terapiassa ja tekemään työn.
Aika moni joutuu nykyään koville vaatimuksille työelämässä, varmaan miehesikään ei voi sille mitään et työmäärä kuormittaa, ja se milloin hän ehtii purkamaan sähköpostikuormaansa saattaa olla vain just silloin aamupalapöydässä mahdollista.
Olette vuosia käyneet terapiassa, yhdessäkö? Pitäisikö vaikka vaihtaa terapeuttia tai jotain muuta ratkaisua kehiin, jos tilanne ei ole siltikään parantunut?
Minuakin ärsyttäisi, jos ollaan kännykkä kädessä jopa ruokapöydässä. Eksä on työnarkomaani, mutta ruokapöytään ei onneksi puhelinta koskaan tuonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tenavat haastaa riitaa kommenteillaan. Minusta miehesi on ajattelematon. Hän ei edes yritä olla läsnä teidän kanssanne. Parisuhteessa tulee huomioida toista, jotta se toimisi. Mitä sitä elämäänsä pilaamaan tuollaisen itsekkään ihmisen kanssa.
Nyt tuli voimaantunut mamma kommentoimaan.
Miten toisen huomioimista on se, että rupeaa määräilemään (omien mielihalujen vuoksi) mitä toinen aikuinen saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Sanoit miehesi olevan työnarkomaani. Kuvaan kuuluu että työt menee perheen edelle. Syitä ja kuinka päästä työnarkomaniasta pääsee kyllä, mutta miehesi joutuu yksin käymään terapiassa ja tekemään työn.
Aika moni joutuu nykyään koville vaatimuksille työelämässä, varmaan miehesikään ei voi sille mitään et työmäärä kuormittaa, ja se milloin hän ehtii purkamaan sähköpostikuormaansa saattaa olla vain just silloin aamupalapöydässä mahdollista.
Olette vuosia käyneet terapiassa, yhdessäkö? Pitäisikö vaikka vaihtaa terapeuttia tai jotain muuta ratkaisua kehiin, jos tilanne ei ole siltikään parantunut?
Kiitos asiallisesta kommentista. Olemme käyneet yhdessä ja hän käy myös yksin, esim uupumuksen takia. Olen samaa mieltä, että se on hänen käsissään ja ratkaistava. Työnarkomania vaikuttaa häneen, perheeseen ja parisuhteeseen kun työ vie kaiken energian ja ajan. Pitänee yrittää olla ymmärtäväisempi. Tätä on vaan jatkunut niin monta vuotta ja puheet ja teot ei oikein kohtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisen paljon kommentteja, joissa AP katsotaan ongelmaksi. Minusta molemmissa vaikuttaa olevan vikaa, mutta enemmän kyllä miehessä.
Puolisosi on selvästi todella herkästi loukkaantuvaa ja puolustautuvat sorttia. Joudut opettelemaan sanomaan tunteesi todella selkeästi syyttelemättä, ja vielä sanomaan ääneenkin, että et yritä hyökätä häntä vastaan. Mutta miehesi joutuisi kyllä myös opettelemaan, että toisen tunteita kuunnellaan eikä heti vastata. Oman mielipiteen voi esittää sen jälkeen, kun on ensin vetänyt henkeä ja sanonut edes "Tunnen oloni syytetyksi." tai parhaimmillaan "Ahaa, no, ymmärrän, että se voi tuntua pahalta.". Ja vasta sitten sen oman näkökannan.
Jos olette jo vuosia käyneet terapiassa, ei kyllä hyvältä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisen paljon kommentteja, joissa AP katsotaan ongelmaksi. Minusta molemmissa vaikuttaa olevan vikaa, mutta enemmän kyllä miehessä.
Puolisosi on selvästi todella herkästi loukkaantuvaa ja puolustautuvat sorttia. Joudut opettelemaan sanomaan tunteesi todella selkeästi syyttelemättä, ja vielä sanomaan ääneenkin, että et yritä hyökätä häntä vastaan. Mutta miehesi joutuisi kyllä myös opettelemaan, että toisen tunteita kuunnellaan eikä heti vastata. Oman mielipiteen voi esittää sen jälkeen, kun on ensin vetänyt henkeä ja sanonut edes "Tunnen oloni syytetyksi." tai parhaimmillaan "Ahaa, no, ymmärrän, että se voi tuntua pahalta.". Ja vasta sitten sen oman näkökannan.
Jos olette jo vuosia käyneet terapiassa, ei kyllä hyvältä vaikuta.
Taisit saada kiinni mistä tässä on pohjimmiltaan kyse eli kuulluksi tulemisesta. Just se, että toinen jollain tavalla ”rekisteröi” mitä sanon ja kertoo sitten omat ajatuksensa asiaan. Uskon, että olisin paljon vastaanottavaisempi niin. Nyt molemmat vaan jää jankkaamaan omaa näkemystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ok, jos mies joskus katsoo sähköpostia aamupalalla tai päivällisellä. Mutta, jos se koko ajan tekis sitä ja lisäksi tekis iltaan asti töitä, niin kyllä palas hermo.
Ei nyt munkaan mielestä puhelimet kuulu ruokapöytään silloin kun pöydässä on muitakin.
Muuhun en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisen paljon kommentteja, joissa AP katsotaan ongelmaksi. Minusta molemmissa vaikuttaa olevan vikaa, mutta enemmän kyllä miehessä.
Puolisosi on selvästi todella herkästi loukkaantuvaa ja puolustautuvat sorttia. Joudut opettelemaan sanomaan tunteesi todella selkeästi syyttelemättä, ja vielä sanomaan ääneenkin, että et yritä hyökätä häntä vastaan. Mutta miehesi joutuisi kyllä myös opettelemaan, että toisen tunteita kuunnellaan eikä heti vastata. Oman mielipiteen voi esittää sen jälkeen, kun on ensin vetänyt henkeä ja sanonut edes "Tunnen oloni syytetyksi." tai parhaimmillaan "Ahaa, no, ymmärrän, että se voi tuntua pahalta.". Ja vasta sitten sen oman näkökannan.
Jos olette jo vuosia käyneet terapiassa, ei kyllä hyvältä vaikuta.
Ja tuo oli hyvä neuvo minulle, että pitää yrittää asetella sanat syyttelemättä. Sitä olen mielestäni yrittänyt, mutta menestys ei ole aina kovin hyvä… Kokeilen tuota, että sanoitan vielä erikseen, että en ole hyökkäämässä.
Ap
Vaihda terapeuttia. Jos et parissa vuodessa ole senkään vertaa oppinut, että omia tarpeita ei kannata ilmaista toisen käytöstä kritisoimalla, tietysti toinen puolustautuu jos sinä syyllistät. Eli sen sijaan että nyt motkotit miehen toiminnasta, olisit voinut sanoa että ”mielestäni olisi kivaa, jos aamupalapöydässä voitaisiin keskittyä vielä perheensisäisiin kuulumisiin ennen kuin siirrytään töiden pariin, sopisiko se muillekin?” (tms), eli kertoa oman näkemyksen ja sovinnollisesti ehdottaa uutta tapaa (tai jopa suoremmin että ”koen itseni ulkopuoliseksi, kun keskityt töiden tekoon” - vaikka toki se että koet itses jotenkin hylätyksi miehen aika normaalistakin toiminnasta ei varsinaisesti oo kyllä miehen vika, mutta ei mennä siihen nyt). Tietenkin sun miehes menee puolustuskannalle jos alat häntä syyllistää, kuten nyt teit. Ihan perusjuttuja parisuhdeterapiaan liittyen tuo omien tarpeiden muotoilu, mitä nyt et näköjään osaa.
Eli edelleen, terapeutti kiertoon ennen kuin miehen laitat kiertoon.
Ja sillä aikaa kun etsiskelet uutta terapeuttia, suosittelen tätä kirjaa, tämän lukeminen ja oppien hyödyntäminen auttoi ainakin meidän parisuhteen vuorovaikutusta merkittävästi. Suosittelen kylläkin että myös miehesi lukisi tämän, mutta auttaa varmasti jo paljon vaikka sinä ainoastaan lukisit.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/rakentava-ja-myotaelava-vuorovaikutus…
Vierailija kirjoitti:
Vaihda terapeuttia. Jos et parissa vuodessa ole senkään vertaa oppinut, että omia tarpeita ei kannata ilmaista toisen käytöstä kritisoimalla, tietysti toinen puolustautuu jos sinä syyllistät. Eli sen sijaan että nyt motkotit miehen toiminnasta, olisit voinut sanoa että ”mielestäni olisi kivaa, jos aamupalapöydässä voitaisiin keskittyä vielä perheensisäisiin kuulumisiin ennen kuin siirrytään töiden pariin, sopisiko se muillekin?” (tms), eli kertoa oman näkemyksen ja sovinnollisesti ehdottaa uutta tapaa (tai jopa suoremmin että ”koen itseni ulkopuoliseksi, kun keskityt töiden tekoon” - vaikka toki se että koet itses jotenkin hylätyksi miehen aika normaalistakin toiminnasta ei varsinaisesti oo kyllä miehen vika, mutta ei mennä siihen nyt). Tietenkin sun miehes menee puolustuskannalle jos alat häntä syyllistää, kuten nyt teit. Ihan perusjuttuja parisuhdeterapiaan liittyen tuo omien tarpeiden muotoilu, mitä nyt et näköjään osaa.
Eli edelleen, terapeutti kiertoon ennen kuin miehen laitat kiertoon.
Nykyinen terapeutti on kyllä meistä ollut hyvä. Ongelma on ehkä siinä miten tosielämässä hyödyntää opit. Sitä niin helposti turvautuu vanhoihin huonoihin toimintatapoihin. Kiitos kirjavinkistä, vaikuttaa lupaavalta!
Ap
Mikä sinä olet määräämään, miten toisten aikuisten kuuluu aamupalalla käyttäytyä? Miehelläsi on vähintään yhtä suuri oikeus päättää, miten ja millä säännöillä perheessänne eletään.
Aika vähän sitä tilaa perheelle on, jos vasta tänään aamulla mietit sitä, mitä lapset saa ruuaksi.