Onneksi minulla ei ole, eikä minulle tule tytärtä.

Onneksi minulla on tytär, ja meistä kumpikaan ei piittaa vaatteiden merkeistä, ja pikkulapsena tytär ei antanut minkään olla hiuksissa, ei pinnien ei pantojen tai lenksujen. 

Mun kavereissa ei kyllä ole ap:n kuvaamia ihmisiä, siskolla ja yhdellä kaverilla on tyttövauvat, eivätkä ole kenkäfriikkejä, eikä rusetteja päässä kummallakaan vaikka ovat jo liki vuoden vanhoja tyttöjä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:45"]

Teille, joiden mielestä on sisäsyntyistä tykätä barbeista, miksi monet tytöt eivät tykkää ja ole tyttömäisiä? Koska jos naiseus yksiselitteisesti määrittää kiinnostuksenkohteet, poikkeuksia ei olisi.

[/quote]

Outo argumentti. Ainahan kaikessa on poikkeuksia, ja tilastotkin ovat vain keskiarvoja. Naiset ovat keskimäärin lyhyempiä kuin miehet, eikä sitä faktaa voi kumota marssittamalla esiin riviä kaksimetrisiä naisia. Olettaisin, että keskimäärin tytöt ovat aivan sisäsyntyisesti kiinnostuneempia hoivaleikeistä kuin pojat, vaikka poikkeuksiakin varmasti mahtuu joukkoon ja osa kiinnostuksesta selittyy ympäristön mallilla.

Ap:n tekstiä tulkitaan aika kovaa vauhtia siihen, että esim. tyttömäiset jutut olisivat jotenkin kiellettyjä ja poikamaiset jutut ok. Ap:han ei arvostellut nukkeleikkejä eikä kotileikkejä eikä ylipäätään pikkutyttöjen omia juttuja vaan nimenomaan sitä, että jo vauvasta väännetään kenkäfriikki. Eihän se kuulu tytön maailmaan vaan on ääri-ilmiö, liiallisuuteen viety materialistisuus. Pojalla taas sama olisi se, kun äiti antaisi vauvan olla likaisissa vaatteissa eikä pesisi lasta lainkaan ja toteaisi vaan, että poikien kuuluu olla likaisia, onhan se kiinnostunut mudasta ja mönjästä, joten olkoon sitten mutainen ja mönjäinen. Ihan yhtä ääri-ilmiö, jossa vanhempi vääntää vauvalle "piirteitä", joita vauvassa ei voi olla.

Minulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä ja lapsilla on ollut traktoripaitaa ja keijupaitaa varmaan taaperoiästä alkaen. Mutta en ole kummankaan kohdalla hehkuttanut, ettei lapsi suostu muuta vaatetta päälleen pukemaankaan kuin juuri traktoripiadan tai keijupaidan. En oile keksinyt ,että kolmivuotias rakastaa kynsilakkaa ja haluaa leikkiä huulikiillolla (näin ystäväni tytär), koska se kolmivuotias ei näitä keksi itse mistään vaan jonkun täytyy ne hänelle esitellä. Samalla tavalla ei meidän poikia ole viety raksalle tekemään raksahommia tai ängetty iskän kannettavaa käsiin, että rupeas insinööriksi, koska se on isän juttu, ei lapsen. Sekä pojat että tytöt ovat leikkineet nukeilla, autoilla ja kotileikkiä, mutta myöntää täytyy, että tytöt enemmän noita nukkeleikkejä leikkivät, pojat enemmän autoleikkejä, vaikka yhteisleikitkikn toki sujuvat.

En ymmärrä tuollaista aikuisen maailman tuomista pienten lasten elämään. Kyllä meillä on isompi tyttö saanut juhliin vääntää rinsessamekon ja hiuskoristeita ja roolileikkejäkin on leikkinyt sydämensä kyllyydestä. Pitää kaikesta kimaltavasta ja kiiltävästä ja nyt 6v tykkää helmikoruista ja tekee niitä itselleen ja minulle. En estä tyttöä olemasta tyttömäinen mutten tunkenut hänelle helmikoruja ranteeseen 1-vuotiaana ja väittänyt, että lapsi itse rakastaa niitä, koska sehän ei ole totta. Totuus on, että äiti niitä rakastaa. Samoin se kenkäfriikki 1-vuotias ei tosiasiassa ole kenkäfriikki vaan äitinsä on ja on luonut tämän luonteenpiirteen lapselleen (kaikki 1-vuotiaat ovat kiinnostuneita kengistä, meidän 1v4kk poika rakastaa eteistä ja kokeilee kaikkien kenkiä niin käsiin kuin jalkoihinkin mutten silti kuvittele, että hän nimenomaan haluaisi itselleen ison kenkävaraston).

Se todellinen kysymys onkin, miksi äidit haluavat tuoda pienten lasten, jopa vauvojen elämään, aikuisen elämään kuuluvia asioita. Kaverini tyttö rakastaa kuulemma laukkuja. Lapsi on 4-vuotias ja on jo parin vuoden ajan kerännyt erilaisia laukkuja. Muistan kyllä, miten sai ensimmäisen käsilaukun, me kun sen hänelle 2-vuotislahjaksi ostimme (sellaisen blingbling-laukun täynnä kimalletta ja helmeä) ja lapsi tykästyi siihen ja kulki sen kanssa pari kuukautta, kunnes äitinsä keksi, että voisi ostaa toisenkin blingbling-laukun ja sen jälkeen kolmannen. Niin, mitekäs siitä lapsesta tulikaan laukkufriikki?

Toisella kaverillani oli pitkään kaksi poikaa ja oli sellainen urheilullinen äiti kentän laidalla kannustamassa urheilullisia poikiaan. Tukka lyhyenä, urheiluvaatteet päällä  ja jututkin hyvin poikien maailmaan kuuluvia. Sai sitten tytön, ja jopas muuttui. Nyt on pitkä tukka, hame ja korkokengät ja meikkiä naamassa. Ei seiso enää urheilukentän laidalla, vaan lasten isä hoitaa poikien jutut. Äidistä tuli kertaheitolla ihan toisenlainen äiti kuin aiemmin. Kyllä se sukupuoli vaikuttaa joidenkin ihmisten äitiyteen. Nyt lakkaa 2v tyttönsä kanssa kynsiä ja puhuu siitä, miten 2v haluaa pitää vain pelkkiä mekkoja eikä suostu pukemaan housuja. Tuntuu niin vieraalta, vaikka kaksi tyttömäistä tyttöä meilläkin on kasvanut melkein kouluikään asti. Ei meillä ole kukaan lapista päässyt vaatteilla kikkailemaan ja aikuisten jutut ovat pysyneet aikuisten juttuina. Äiti meikkaa, lapsi ei. Äiti laittaa hajuvettä, lapsi ei. Äiti kulkee korkokengissä, lapsi ei. Lapsi saa leikkiä nukeilla, kotileikit ja prinsessa leikit ovat täysin sallittuja ja niitä helmikorujakin saa väsätä sydämensä kyllyydestä, mutta jotkut jutut ovat aikuisille eikä niitä tuoda pikkulasten maailmaan.

Ap, miten aiot suhtautua, jos poikasi tuovat kotiinsa näytille pissistyttöystävänsä? Jos he eivät valitsekaan sitä normaalia tytöntylleröä vaan jonkun pinnallisen prinsessamekkoisen pissiksen?

Ymmärrän kyllä ap:ta sinänsä, että onhan se vähän ärsyttävää, kun noita prinsessaleikkejä oikein työnnetään tytöille pienestä asti. Itse olin aika poikatyttö pienenä. Leikin sekä poikien että tyttöjen leluilla. Vaikka näin aikuisena olenkin löytänyt itsestäni sen perinteisen naisellisen puolen, niin jos saisin tyttölapsen, niin en kuitenkaan häntä yrittäisi saada tykkäämään prinsessaleikeistä vaan varmaankin ostaisin tasapuolisesti sekä autoja että barbeja leikkileluiksi. Mutta tässäkin tapauksessa se olisin minä joka tyrkyttäisi omia näkemyksiään lapselleni samalla tavalla kuin ne prinsessaäidit haluavat tyttärestään sen prinsessaleikeistä pitävän tyttömäisen tytön. Harva lapsi saa mahdollisuuden täysin vapaasti valita, mistä tykkää. Aina joku ne ensimmäisetkin lelut ostaa kysymättä lapsen mielipidettä. Esim. sukulaiset / kummit helposti ostavat lelut lapsen sukupuolen mukaan.

Onneksi ei olekaan, jos asenteesi on tuo.

Ja mikä sai sinut kuvittelemaan, että sinun tyttösikin olisi yksi vuotiaana kenkäfriikki? Eiköhän siellä äiti ole sellainen.

Valoja taas.

Niin, varo vaan, sustakin tulee heti semmoinen jos tytön saat. Sehän on pakko lelliä piloille.

Harvinaisen tyhmä aloitus.

Onneksi mulla ei ole lapsia, niistähän voisi jonkun luonnonvittuilun takia tulla kuin ap.

Mä en ymmärrä sun logiikkaa, ap. Muuttuisitko jotenkin oleellisesti äitinä jos saisit tyttölapsen? Ihan samalla lailla meidän perheessä on toimittu kaikkien lasten kanssa, sukupuoli ei ole vaikuttanut vanhempien haluun pyntätä lapsia.

tyttöjen ja poikien äiti

Aijaa. Mun tytär on maanläheinen. Vaikka hyvin kauniiksi sattui syntymäänkin.

Mullanon yksi ja kolme poikaa. Ja luojan kiitos vain yksi on tyttö. Tuolla se taas tyhjää vinkuu ja kiukuttelee!

Mullanon yksi ja kolme poikaa. Ja luojan kiitos vain yksi on tyttö. Tuolla se taas tyhjää vinkuu ja kiukuttelee!

No toki myönnän, että aloitukseni on hyvin provosoiva. Mutta alleviivaan nyt sitä, että minulla EI ole mitään tyttöjä vastaan, vaan typeriä äitejä vastaan. Tyttöjä puetaan kuin nukkeja ja opetetaan ymmärtämään merkkejä alle yksi vuotiaana. Miksi pienet tytöt eivät voi vaan leikkiä ja rellestää niin kuin pojat, vaan heidän pitää hienostella mekoissa puistonreunalla?

ap

Tjaa, olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa. En jaksa katsella kun kaikki tytöt sekotetaan noilla prinsessa-jutuilla.

Ymmärrän AP:ta oikein hyvin. Kauhistelin tässä jokin aika sitten kun kaverin tyttö oli puolivuotiaana ulkona valkoisissa pitsihousuissa. Ja aina joku prinsessamekko päällä.

Meillä on kaksi tyttöä, 0 kpl hiuspantoja, mekkoja kyllä on mutta niitä käytetään vain juhlissa ja ainoat merkkivaatteet on Marimekon jostain saatu paita ja mummon ostama mekko & legginssit. Tyttöjen lempilelut on autoja ja kaverin poika on neitimpi mitä meidän tytöt..

Eli tytot ei saisi pitas prinsessaleikeista mutts pojat saa pitaa autoista?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:29"]

No toki myönnän, että aloitukseni on hyvin provosoiva. Mutta alleviivaan nyt sitä, että minulla EI ole mitään tyttöjä vastaan, vaan typeriä äitejä vastaan. Tyttöjä puetaan kuin nukkeja ja opetetaan ymmärtämään merkkejä alle yksi vuotiaana. Miksi pienet tytöt eivät voi vaan leikkiä ja rellestää niin kuin pojat, vaan heidän pitää hienostella mekoissa puistonreunalla?

ap

[/quote]

Miksi pojat eivät voi vaan leikkiä nukeilla ja tykätä prinsessoista niin kuin tytöt, vaan heidän pitää riehua jokaisessa puiston laitteessa?

Siis ei mullakaan ole mitään poikalapsia vastaan, mutta aivan järkyttäväksi mennyt touhu poikien kanssa. Heti syntymän jälkeen puetaan jotain sinisiä autopaitoja päälle ja ostetaan joku lentokoneen näköinen helistin. Yksi tuttukin sanoi, että hänen 1 v. poikansa oli ihan hulluna autoihin ja kolmevuotiaana tunnisti eri automerkkejä! Siis järkkyä, eihän lapsi voi tajuta mitään ajoneuvojen päälle! Siis sekin puetaan merkkivaatteisiin ja leikkipuistossa se vaan leikkii kauhakuormaajalla ja pärisyttää! Minkälaista autonkorjaajaäijää siitäkin kasvatetaan, jumankekka! Kyllä on pissiä päässä poikalasten äideillä!

Oon kyllä tosi järkyttynyt.

T. Tytön ja pojan äiti

Hahhah, onneksi ei mun tuttavapiirissä.