Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: olen vanhanaikainen hoikaksi laihduttava.
16.08.2014 |
Ihan sama, mitä siellä nahan alla on, kunhan näyttää hoikalta. Ennenhän laihdutettiin niin, että mahtui johonkin vaatekokoon. Oli rasvaprosentti koossa 38 vaikka 35. No mä myönnän että olen edelleen tällainen, joka vaan haluaa mahtua tietynkokoisiin vaatteisiin, eikä välitä vähääkään siitä, onko nyt lihaksia ja olenko timmi. Laiha läski kelpaa, kunhan vaatteet päällä on hoikan näköinen.
En ole edes huolissani lihasten puolesta. Menköön sitten kilojen myötä. Kunhan saan käveltyä reippaita lenkkejä koiran kanssa, noustua portaita ja olo on virkeä ja vitaali, olen tyytyväinen. Vaikka lihaskunto olisi minkälainen.
Olenko ihan vihoviimeinen lajissani?
Kommentit (4)
Minäkin laihdutan periaatteella pieni on kaunista ja elän miinuskaloreilla. Ihan sama mitä syön, kunhan päivän kaloriraja ei ylity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän sama... hoikkuus on tärkeämpää kuin lihakset. Vaikka treenaan kyllä lihaksiakin, mutta ulkonäön puolesta en niitä kaipaa! Haluan vaan, että kroppani pysyy toimintakykyisenä.
Minä taas syön runsaasti terveellistä ruokaa, urheilen paljon, enkä laske kaloreita. Kehoni on hoikka ja urheilullinen, voin hyvin. Ei tarvi stressata syömisistä eikä miettiä, että näyttäisin pahalta alasti miehen edessä.
Sama täällä!