Näin hurjia karhuja elää Suomen metsissä - Joko pelottaa?

Komeita on, vaan tuskin tulee vastaan. Karhu väistää ihmistä.

Oliko tuolla joku kolmaskin karhu taustalla. En jaksanut katsoa loppuun asti, mutta kuvauspaikka ilmeisesti sellainen mihin tuodaan varta vasten karhuille haaskaa ja sitten kuvataan mökistä eläimiä.

Ei pelota. Olikohan toinen noista karhuista kesäkuun loppupuolella Kanta-Hämeen metsässä... Muutaman kymmenen metrin päässä tiheästä metsästä (tiheän metsän raja alkoi n. 20m päässä sieltä missä itse olin) alkoi kuulua örinää, mikä stoppasi välillä.

Touhuilin vaan omiani siinä, enkä aluksi edes kiinnittänyt huomiota siihen. Örinä vaan jatkui. Sitten havahduin, että sehän karrrrrhhhhu! 😮

Karhu-herra tai rouva vaati siellä jotain vastausta örinälleen ja kun ei muuta tullut mieleen, taputtelun siinä aikani käsiäni.

Kuinka ollakaan, örinä lakkasi siihen. Huomasin kyllä, että kaikki vanhat kannot alueella oli huiskittu ja säpäleinä.

Nallet on nalleja.

Ei pelota en pelkää eläimiä. Yksikään eläin ei ole vielä ottanut takaapäin kuristusotteeseen ja melkein kuristanut h e n g i l t ä. Ihmisen kanssa pitää olla varovainen, vain ihmisen kanssa joutuu taistelemaan omasta hengestä.

Kovia eläimiä. Kumpikaan ei oikein alistu tai hävinnyt vaan tilanne laukesi ja lopulta molempien piti päästä lepäämään.

Ihmisten syytä, pitäisi kieltää nuo haaskat ja kuvauskopit.

Turhaa kerätään eläimiä samaan paikkaan tappelemaan.

Onpa nättejä karhuja: hyvinvoivan näköisiä ja siistit turkit. 

Meillä asuu karhuja ihan tässä kilometrin säteellä, hyvin ollaan pärjätty. Karhunpaskoja aina välillä kun koiran kanssa lenkillä. Semmoista se on, että Suomessa asuu myös eläimiä.

Minä en mene tämän videon jälkeen ikinä enää metsään. Jos en törmää karhuun, voin todennäköisesti astua siihen valkoiseen tavaraan, mitä heillä suusta koko ajan valuu. Yökkkkkk.

Miksi he tekevät näin?

Miksi he eivät syö kuvaajaa?

Vierailija kirjoitti:

Kovia eläimiä. Kumpikaan ei oikein alistu tai hävinnyt vaan tilanne laukesi ja lopulta molempien piti päästä lepäämään.

Pienempi selvästi antautui ja perääntyi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Olikohan toinen noista karhuista kesäkuun loppupuolella Kanta-Hämeen metsässä... Muutaman kymmenen metrin päässä tiheästä metsästä (tiheän metsän raja alkoi n. 20m päässä sieltä missä itse olin) alkoi kuulua örinää, mikä stoppasi välillä.

Touhuilin vaan omiani siinä, enkä aluksi edes kiinnittänyt huomiota siihen. Örinä vaan jatkui. Sitten havahduin, että sehän karrrrrhhhhu! 😮

Karhu-herra tai rouva vaati siellä jotain vastausta örinälleen ja kun ei muuta tullut mieleen, taputtelun siinä aikani käsiäni.

Kuinka ollakaan, örinä lakkasi siihen. Huomasin kyllä, että kaikki vanhat kannot alueella oli huiskittu ja säpäleinä.

En kyllä uskaltanut ottaa mitään kahvia kummempaa evästä mukaan sille alueelle. Karhu olisi varmaan tullut tonkimaan juustovoileipiä repusta.