Kysymys odottajille: poistatteko alakarvat synnytykseen mennessä?

Vierailija:

Onhan se hyvä ajaa jo pelkästään sen leikkauksen vuoksi, näkevät tarkasti mistä leikkaavat, monesti ne joutuvat leikkaamaan jos aivan kauheasti rehottaa.

Jos tarkoitat välilihan leikkausta, niin enpä ole sellaista tarvinnut enkä antaisi tehdäkään, ellei ole vauvan henki kyseessä...en siis myöskään rupea trimmaamaan alapäätäni sen takia. Kyllä kätilö saa karvoja ajeltua, jos on pakko.

Minusta on hassua, että vielä nykypäivänä monet naiset puhuvat välilihan leikkuusta kuin se kuuluisi itsestäänselvänä osana synnytykseen. Vaikka suuntaus on oikea, eli yhä vähemmän sitä tehdään. Ennen tehtiin rutiinina ainakin ensisynnyttäjille.

Minulla oli myös periaatteena että multahan ei välilihaa leikata ellei tod. pakko, no kaksi imukuppi synnytystä takana joten leikata siinä sitten piti. Huomattavasti helpompi jälkivuodon kanssa kun ei ole karvoja mm hygieenisempää. Ja onhan se miehellekin nautinto kun ei karvat rehota joka suuntaan, Meillä mies havahtui sen ihanuuten vasta sen jälkeen kun rupesin niitä enemmälti ajamaan. Mutta ei kait sitten ole väliä jos ei suu/käsiseksiä ikinä saa että mitä siellä alapäässä on....

Että jos ei ole kiinnostunut karvojensa trimmauksesta, se tarkoittaa, ettei saa suuseksiä. Mistä moinen käsitys? Oletko yksinkertainen, onko karvattomuus mennyt päähän ja kuvittelet oman värkkisi nyt jotenkin maailman haluttavimmaksi?

itse vain siistin lyhyeksi kun ei oikee ylettyny ajelemaan kun maha oli niin tiellä =)

Synnytyksissä kätikö on tarpeen mukaan ponnistusvaiheen alkaessa poistanut siltä alueelta johon om kaavaillut mahdollista epparia tai repeämää. Ekassa tehtiin eppari, toinen repesi, repeämää ommellessa karvat olivat tiellä ja joutui niitä ajelemaan lisää.

Tykkään pitää itseni siistittynä sieltä muutenkin, kiitoratatyyliin :)

Mies on avuliaasti huolehtinut karvojeni poiston. Olisi ollutkin odottaessa hankalaa masun ollessa edessä. ((:

Rv. 35

Normaalituuheus on sitä luokkaa, että kyllä se lapsi sieltä ulos pääsee eikä häiritse kätilön työtä.

Kohteliasta on mielestäni käväistä pesulla ennen alatutkimusta, mutta karvatyyli ei liity kohteliaisuuteen mitenkään, vaan muotiin.

Se on kuule ihan normaali juttu että niitä karvoja kasvaa siellä alapäässä.

nimenomaan sitä, kun joskus on synnytyksen yhteydessä sairaalassa ajeltu karvat pois. Ja se koettiin loukkaavana ja vääränä ja vaikka mitä.



Niin näkyy ajat muuttuvan. Nyt kysellään pitäisiköhän ne karvat olla ajellut.



Itse en todellakaan ajaisi. Ellei sitten olisi muuten tapama moinen nykyajan hömpötys. Sillä sitä se mun mielestä on. Sori vaan kaikki posliinit.

Nyt raskausaikana olen ainoastaan vaan siistinyt saksilla pitemmät tupsut pois kun käy ultrissa.

kun vatsa oli niin valtava, hyvä että edes varpaani näin...



Sektiota varten pikkuisen ajoivat karvoitusta pois.

Jos ei alapäälekuri karvaista tussua kestä, vaihtakoon alaa.

Lääkärit ja kätilöt ovat ihmetelleet karvattomuutta enempi.

Yleensä on kuulemma kaikki ajelemattomia.

Ja synnyttämään meen myös paikat paljaana.



t. odottaja rv.38+

ja ihan kyselemättä=/

Kyllä se niin vain on, että työtään meistä jokainen tekee myös kätilöt ja lääkärit.

" Ennen synnytystä olisi hyvä muistaa ajella säärikarvat sillä ethän halua maata synnytyspöydällä karvasine säärineen. Jos et itse enää ylety ajelemaan, käy kosmetologilla, joka voi samalla hoitaa myös jalat ja laittaa varpaiden kynsiin kivaa kynsilakkaa."



Vähän mua huvitti, että onko synnyttävän äidin ykköshuolenaihe ajaamattomat säärikarvat. *reps kops*



Mutta ranskikset muutenkin vähän hauskaa porukkaa, kun siellä neuvotaan äitejä ennen imetystä pestä hyvin rintansa ja kuivata ne huolella ja vielä neutraalilla saippualla. Jos olisin todellakin tehnyt niin, siinä vaiheessa kun lapsella olisi ilmaantunut nälkä, hänhän olisi saanut jo nälästä kauhean huutokohtauksen. Ja sitten ihmetellään siellä että miksi naiset eivät paljoakaan imetä....



No joo, ok, meni jo vähän aiheesta ohi...