Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemman asunto täysi-ikäisenkin lapsen koti?
31.07.2021 |
Kumppanin yli kolmekymppinen poika on asunut viimeiset 10 vuotta Saksassa, tulee pari kolme kertaa vuodessa Suomeen, käyttää kotiamme majapaikkanaan samalla kun keskittyy tapaamaan kavereitaan. Ja samalla valittelee, kun ei voi olla kotonamme ”kuin kotonaan”, minä kuulemma jatkuvasti kyttään hänen tekemisiään.
Sama henkilö unohtaa aamiaistarvikkeeet juustoa myöten auki keittiön tasolle, levittää kahvit pitkin poikin, sotkee ruokapöydän, eikä koskaan siivoa jälkiään. Kerran kun oltiin poissa ja hänellä oli koko asunto käytössä, hän rikkoi yhden lautasen, mukin ja lasin ja tietämättämme nukkui sängyssämme silloisen viikonloppu-heilansa kanssa, koska se sänky ”on parempi kuin vierassänky”. Ei vaihtanut lakanoita, kuulimme asiasta vasta myöhemmin.
En ole tämän pojan kanssa asunut koskaan, hän oli jo muuttanut pois kun menimme hänen isänsä kanssa yhteen. Asuntokin on eri kuin missä hän lapsuutensa vietti.
Kysymys kuuluu, tulisiko minun sallia hänen elonsa asunnossamme kuin pellossa, jotta hänelle tulisi varmasti fiilis että on kuin kotonaan?
En minä itse mene omien vanhempieni nykyiseen asuntoon porsastelemaan vaan koen olevani ennemmin kylässä kuin ”kotona”. Kotini on nykyinen asuntoni. Aivan kuten mieheni pojan koti on siellä Saksassa.
Mies kuitenkin valittaa minulle, että olen ”saatanan paska” ja kohtelen hänen poikaansa kuin paskaa.
Minusta ei ole kohtuutonta vaatia käytöstapoja ja ymmärrystä, missä se todellinen koti on. Kumminkin kolmekymppinen mies kyseessä.
Kommentit (40)
Meillä kotini on lapsieni koti kuolemaani saakka ja vielä senkin jälkeen, jos niin haluavat.
Tosin meillä osataan käyttäytyä, kun se lapsena tässä samaisessa kodissa opeteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne mutta kyseessä miehen aikuinen tytär. Pyörittää isäänsä kuten haluaa. Asuu Ruotsissa ja käyttää kotiamme ilmaisena Yöpymispaikkana, yrittää tähdätä aina kun ollaan pois, jotta saisi asunnon itselleen. Mies on antanut avaimetkin meidän kotiin, jotta voi tulla just silloin kun huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona asuva teinikään perseile tuohon tyyliin, eikä meistä vanhemmista kumpikaan lapsuuden kodeissamme.
Missä "pojan" äiti asuu?
Pojan äiti kuoli kun poika oli 5-vuotias. Asuivat kahdestaan ja aloin seurustella mieheni kanssa, kun poika oli 18. Muutimme yhteen kahden vuoden kuluttua, poika oli muuttanut silloin jo toiselle paikkakunnalle ja muutti vuoden kuluttua Saksaan opiskelemaan ja sai sieltä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Just tän takia en halua uusperhettä. Ongelmia on vielä silloinkin kun lapset aikuisia.
tai ainakin uuseperheissä tulee suhteellisen paljon ongelmia, ellei ongelmia osata hoitaa.En usko, että olen ainut uusperhe, jossa on hyvät välit näin lapsen jo ollessa aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotini on lapsieni koti kuolemaani saakka ja vielä senkin jälkeen, jos niin haluavat.
Tosin meillä osataan käyttäytyä, kun se lapsena tässä samaisessa kodissa opeteltiin.
Mitä jos on vaikka viisi lasta, ja jokaisella vaikka kolme lasta ja tietysti puolisot, kaikki vaan sun luo asumaan? Elämään kuin kotonaan? Entä onko sun vanhemmat elossa? Menettekö koko sun lauma ja sun sisarusten vastaavat laumat heille asumaan koska vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona asuva teinikään perseile tuohon tyyliin, eikä meistä vanhemmista kumpikaan lapsuuden kodeissamme.
Missä "pojan" äiti asuu?Pojan äiti kuoli kun poika oli 5-vuotias. Asuivat kahdestaan ja aloin seurustella mieheni kanssa, kun poika oli 18. Muutimme yhteen kahden vuoden kuluttua, poika oli muuttanut silloin jo toiselle paikkakunnalle ja muutti vuoden kuluttua Saksaan opiskelemaan ja sai sieltä töitä.
No, tällaisella "dynamiikalla" on ihan ymmärrettävästi seurauksia nykypäivässä.
Vierailija kirjoitti:
Aika kamalaa olisi olla suhteessa, jossa puhutaan toiselle noin. Ehkä vähän isompi ongelma kuin tuo poika?
Niin, pojat yleensä ovat isistään mallin ottaneet.
Mikä ihme pitää naisen parisuhteen kynnysmattona? Sitä mietin aina kun luen näitä sikamiespäivityksiä.
Arvosta itseäsi, älä alistu äläkä hitto vie jää suhteeseen, jossa sinua kohdellaan epäkunnioittavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh… onnkesi mulla on fiksu mies ja sillä fiksut lapset perheineen.
Me olemme mieheni kanssa ostaneet yhdessä tämän talon ja laittaneet mieleiseksemme. Tämä on meidän kotimme ja nuoremman lapseni, joka asuu vielä hetken kanssamme. Meille saa molempien lapset tulla perheineen aina jos haluavat. Tottakai. Ilmoitusluontoinen asia lähinnä.
Mutta nämä kaikki ovat todella fiksuja ja huomaavaisia. Kukaan ei koskaan porsastele tuolla tavoin. Aina ovat siivosti ja korjaavat jälkensä. Ja tosiasiassa on niin, että jos joku edes yrittäisi jättää sotkunsa siivoamatta, mies puuttuisi siihen heti. Olipa kyseessä minun lapseni perheineen tai hänen lapsensa, ei mitään eroa.
No okei, yksi 2v sirppana joskus yrittää porsastella ruokapöydässä, mutta vanhempansa puuttuvat siihen ja siivoavat sotkut pois viivyttelemättä. Niin tekevät kotonansakin.
Kaikenlaisia paskoja te huolittekin miehiksenne. Minä en katsoisi päivääkään. Jos omistaisin asuntoa, vaatisin mieheltä osuuteni lunastusta ja jättäisin tuommoisen miehen välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäiset lapseni saivat son kaltaisen huuhkajan yllättäen elämäänsä.
Isä tapaa nyt aikuisia lapsiaan pari kertaa vuodessa. Minä vähintään kerran viikossa ja kotini on heille aina avoinna vaikka puhuvat omista kodeistaan kotina, mutta voivat olla kotonani myös kuin kotonaan.
Ne ollaan niin erilaisia, toisille on ihmiset tärkeitä, toisille juusto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotini on lapsieni koti kuolemaani saakka ja vielä senkin jälkeen, jos niin haluavat.
Tosin meillä osataan käyttäytyä, kun se lapsena tässä samaisessa kodissa opeteltiin.
Mitä jos on vaikka viisi lasta, ja jokaisella vaikka kolme lasta ja tietysti puolisot, kaikki vaan sun luo asumaan? Elämään kuin kotonaan? Entä onko sun vanhemmat elossa? Menettekö koko sun lauma ja sun sisarusten vastaavat laumat heille asumaan koska vaan?
No ei ole tullut puskettua viittä lasta tähän maailmaan. Ne pari mitkä tuli tehtyä voivat aina tulla tänne puolisoineen ja lapsineen, jos tilanne niin vaatii. Asuvat kaikki kuitenkin nyt omissa kodeissaan. Kotiin saa aina tulla ja kotini on myös lasteni koti - aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki hän voi tulla teille asumaan muutamaksi viikoksi, mutta käytäydyttävä on siivosti. Siis teidän mallin mukaan. Siivota paikat , ja tehdä vällä ruokaa, pestä pyykkiä. Korvata rahallisesti, jos rikkoo jotain tai ostaa uusia. Ei voi elää oman mielensä mukaan.
Meillä kävi aikuisen lapsen kanssa samalla tavalla. Jos on tyhmä,niin ei tajua ,tai ei välitä. Ei hänkään suvaitse tulla minun äitinä asumaan hänen kotiinsa oman tyylini mukaan.
Minun lapseni koti on aina siellä, missä minä asun. Mieheni pitää myös tytärtäni omanaan. Meillä on kaikilla ärsyttävät piirteemme, mutta ei noin rankasti kyllä tytär käytä toista kotiansa eli meitä hyväksi.
Pyydä ap. tyyppiä siivoamaan jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona asuva teinikään perseile tuohon tyyliin, eikä meistä vanhemmista kumpikaan lapsuuden kodeissamme.
Missä "pojan" äiti asuu?Pojan äiti kuoli kun poika oli 5-vuotias. Asuivat kahdestaan ja aloin seurustella mieheni kanssa, kun poika oli 18. Muutimme yhteen kahden vuoden kuluttua, poika oli muuttanut silloin jo toiselle paikkakunnalle ja muutti vuoden kuluttua Saksaan opiskelemaan ja sai sieltä töitä.
Onpa tilanne. Ilmeisesti miehesi kasvatustyö kodin siisteyden ja tapojen suhteen on ollut varsin vajaata ja vapaamielistä. Ette ole perheytyneet koskaan.
Jos talo oli miehesi ja pojan äidin yhteinen, poika tosiaan omistaakin osan talosta, eli äitinsä osuuden, mikäli kyseessä on pojan lapsuudenkoti. Onko? Vai miten hänen äidinperintönsä asia on hoidettu?
Ei tarvitse sallia huonoa käytöstä keneltäkään. Olisiko poika mustasukkainen kun olet "ominut" hänen isänsä? Puhuisin isän kanssa, on hänen tehtävänsä laittaa poika ruotuun mutta enpä usko että onnistuu jos sinullekin kerran puhuu tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kotona asuva teinikään perseile tuohon tyyliin, eikä meistä vanhemmista kumpikaan lapsuuden kodeissamme.
Missä "pojan" äiti asuu?Pojan äiti kuoli kun poika oli 5-vuotias. Asuivat kahdestaan ja aloin seurustella mieheni kanssa, kun poika oli 18. Muutimme yhteen kahden vuoden kuluttua, poika oli muuttanut silloin jo toiselle paikkakunnalle ja muutti vuoden kuluttua Saksaan opiskelemaan ja sai sieltä töitä.
Onpa tilanne. Ilmeisesti miehesi kasvatustyö kodin siisteyden ja tapojen suhteen on ollut varsin vajaata ja vapaamielistä. Ette ole perheytyneet koskaan.
Jos talo oli miehesi ja pojan äidin yhteinen, poika tosiaan omistaakin osan talosta, eli äitinsä osuuden, mikäli kyseessä on pojan lapsuudenkoti. Onko? Vai miten hänen äidinperintönsä asia on hoidettu?
Aloituksessa luki ettei ole pojan lapsuudenkoti.
Vierailija kirjoitti:
On koti aikuisellekin lapselle. Mutta ei siellä silti porsastella saa, ja toisia pitää kunnioittaa.
Meidän koti on aina avoinna aikuisillekin lapsille, jos heillä tarve siihen tulee,
Mun kotiin on aikuiset lapset aina tervetulleita kuin kotiinsa. Heillä on tietysti käytöstavat eikä mitään sikailua tietenkään tapahdu. Mutta jotenkin outoa että lapsen, vaikkakin aikuisen, pitäisi tulla äitinsä luokse kuin minkä tahansa vieraan kylään.
Miten ehdottaisit, että tällaiset pidemmät vierailut hoidetaan, jos välimatkaa aikuisen lapsen ja vanhemman välillä on esim. lentomatkan verran? Mitä luulet, haluaako lapsen isä tavata lastaan pari, kolme kertaa vuodessa? Jos se isän vaimo asuu sen isän kanssa, niin hankala sitä isää on kotonaan tavata ilman vaimoa...
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että aloitusviestin poika käyttäytyy huonosti