Tyttäreni on "isän tyttö", harmittaa...
Onko muita, joiden lapsella on isään paljon paremmat välit kuin äitiinsä? Tässä tapauksessa minuun. Meillä on 2v. tyttö, joka on varsinainen isän tyttö. Isä ja tytär tekevät tosi paljon asioita yhdessä, ja minä jään rannalle ruikuttamaan. Tämä ei sinänsä haittaa minua, mutta luonnollisesti haluaisin itsekin olla joskus "se ykkönen" tytölle. Jos teillä on lapsi pienenä ollut kovin kiintynyt toiseen vanhempaan, onko näin ollut vanhempanakin?
Kommentit (18)
Oma tyttö oli juurikin 2-3 vuotiaana isin tyttö, äiti ei kelvannut mihinkään, juuri ja juuri vain silloin kun isi ei sattunut olemaan paikalla.
Nyt lapsi on 5 ja tällä hetkellä isi ei kelpaa mihinkään vaan ainoastaan minä kelpaan, alkanut kyllä jo merkkejä näkymään että tasottuisi niin että molemmat kelvattaisiin tasaisesti lähitulevaisuudessa.
Käsittääkseni ihan normaali kierto pikkulapsilla isään tai äitiin leimaantuminen jaksottain eli pian saat harmitella sitä että isi ei kelpaa mihinkään vaan sinä joudut olemaan 110% lapsellesi.
Meillä tytöllä on noi kaudet vaihdelleet tasaisesti. Milloin on ollut äidin ja milloin isin tyttö. Nyt teini-ikäinen ja välit molempiin vanhempiin on hyvät. Voisin ajatella, että nuo tiiviit kaudet molempien vanhempien kanssa ovat edesauttaneet tuossa, että keskusteluyhteys on hyvänä säilynyt. Niin ja sivuhuomiona, että olen eronnut lapsen isästä kymmenisen vuotta sitten. Ollaan ex-miehen kanssa molemmat yhtä paljon lähi- kuin etävanhempia (ja tarkoitan tällä käytäntöä, en virallisia nimikkeitä).
Ehkäpä syy nimenomaan on siinä että isi touhuaa tytön kanssa enemmän? Meillä 3,5v tyttö "pitää ykkösenä" sitä jonka kanssa on enemmän ollut. kun isi oli töissä ja minä tyttären kanssa kotona, oli äiti tärkein ja aina piti äidin tehdä kaikki jutut tytön kanssa.. nyt kun isi on kesän (3,5kk) ollu tytön kanssa lomalla ja äiskä töissä, niin kyllä se isi on se paras, hauskin ja tärkein.. :) se on normaalia ja tervettä että lapsi kiintyy. Vaikka isi on tällä hetkellä "ykkönen", niin kyllä äitin pitää hampaat pestä, tulla pyyhkimään, lukea kirjat iltaisin... haleja ja pusuja vaihdetaan koko pienen perheen kesken eikä kukaan varmasti jää ilman :) ♡
Tytölle suhden isään on erittäin tärkeä asia. Tuo merkkaa sitä, että hänen ei tarvitse aikuisena etsiä epätoivoisesti hyväksyntää miehiltä esim. seksin muodossa. Ole tyytyväinen, äläkä ainakaan ala marttyyriksi tuollaisen takia. Sinä olet varmasti myös tärkeä, se vain ilmenee eri tavalla.
Meillä tyttö on myös isän tyttö. Esikoinen, poika, taas on enemmän mun perään.
Luonne-erotkin vaikuttavat. Ihminen hakeutuu luonnollisesti samanlaisten ihmisten seuraan, eikä vanhemmuus välttämättä tarkoita, että olisi mitään "yhteistä" lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:47"]
Onko muita, joiden lapsella on isään paljon paremmat välit kuin äitiinsä? Tässä tapauksessa minuun. Meillä on 2v. tyttö, joka on varsinainen isän tyttö. Isä ja tytär tekevät tosi paljon asioita yhdessä, ja minä jään rannalle ruikuttamaan. Tämä ei sinänsä haittaa minua, mutta luonnollisesti haluaisin itsekin olla joskus "se ykkönen" tytölle. Jos teillä on lapsi pienenä ollut kovin kiintynyt toiseen vanhempaan, onko näin ollut vanhempanakin?
[/quote]
tee poika, niin siitä tulee äidin poika, naiset muuten imettää poikilapsia pidempään
Ohis: Tilastojen mukaan poikalapsia imetetään _vähemmän_ aikaa kuin tyttölapsia.
Ei kannata tehdä tuollaista joettelua. Se voi olla nyt sellainen aika, että isä on kiinnostavampai, mutta sinä oelt tärkeä myös.
Meillä oli juuri sellaista ihmeellistä jaottelua ja kaikki lapset kärsivät oli kenen tyttöjä tahansa.
Lapsenlapsia alkoi äitini myös jaottelemaan.
mrillä oli sellainrn vaihe, että isi vain kelpasi, tulin todella surulliseksi siitä. oli juuri tuossa kahden vuoden aikoihin. nyt 4 v ja äidin tyttö, toki innoissaan isistä myös.
Meillä tuo on vaihdellut, paljonkin. Isän tyttö oli pienenä, kun mies hoiti häntä kotona, välillä ripustautui minuun kovastikin. Nyt 10v. tekee paljon molempien vanhempien kanssa, eikä kumpikaan ole mitenkään selvemmin "ykkönen" lapselle - isä hoitaa pääasiassa kolhut, murheet ja harrastukset lapsen kanssa, äiti läksyt, yhdessä leikkimisen/touhuamisen/leipomisen, kynsihoidot ja hiukset, shoppailut jne. Hyvin toimii meillä tämä itsestään tullut "työnjako", jossa molemmat voivat tehdä mieluisiaan juttuja tytön kanssa tasapuolisesti. Omasta ajastakin osaa nauttia.
No eikös tuon ikäisille tule oidipaalinen vaihe. Ohimenevää. Ihanaahan se on, jos tytöllä on lämmin suhde isään.
Isä keksii kivaa tekemistä, sinä et? Etkö voisi olla luovempi?
Meillä taas 3v tyttö roikkuu mussa kiinni koko ajan. Isänsä kyllä hänen kanssaan yrittää touhuta ja meneekin hyvin, mutta jos mä lähtisin yksin esim lenkille, alkaa tyttö huutamaan perään.
Sitten kun muistelen omaa lapsuutta, mä olin aina äidin tyttö, pienestä asti ja ihan teininäkin vielä. Kun taas sisko oli ihan aina isin tyttö. Eli ton perusteella se ehkä on sitä isompanakin. Toki me ihmiset ollaan yksilöitä, joten aikahan sen vasta näyttää :)
Mä oon itse isin tyttö. Tykkäsin kyllä äidistänikin, mutta äiti päätti eron yhteydessä että olen valintani tehnyt eivätkä välit koskaan lämmenneet.
Vinkki sinulle ap, älä koskaan anna harmisi näkyä tyttärelle. Lasten ei pidä joutua koskaan siihen tilanteeseen, että heidän on valittava vanhempien välillä. Älä katkeroidu, vaan opettele rakastamaan lastasi isän tyttönä. Ei kannata ruveta kilpailemaankaan, tyttö kyllä rakastaa sinua sellaisena äitinä kuin olet, kunhan olet reilu. Joskus tytöstä saattaakin tulla taas enemmän äidin tyttö, eivät lapset ajattele asioita lopullisesti.
Mäkin olin ja olen isän tyttö. Äiti oli aika vaikea kun olin lapsi, huonotuulinen ja raivoava. Sille on syynsä mutta isä olo se johon voin tukeutua. Kun veli syntyi äiti sitten omi niinkun sen. Tervettä? En nyt sanoisi mutta näillä mennään.. Toimeen tietysti tullaan mutta u know.
Ole iloinen. Tyttären hyvä ja läheinen suhde isän kanssa ennustaa hyvää tytön miessuhteille aikuisena.
Tyttö on vasta 3kk mutta näemmä tuosta tulee isän tyttö. Ei kyllä haittaa, mulla ei ollu koskaan mitään vauvakuumetta, mutta mies halusi pitkään lasta kovasti. Syntymästä alkaen hän on sitten ollut tosi tiiviisti tytössä kiinni, ei ole tarvinnu koskaan edes pyytä että katsoisiko/hoitaisiko. Pelkäsin vähän ennen synnytystä että jäisikö lapsen hoito sitte vaan mulle, mutta mies on osoittautunut aivan täydelliseksi kultakimpaleeksi sittenkin. Toki minäkin rakastan tyttöäni yli kaiken, mutta kun on kasvatettu tunnekylmäksi ihmiseksi on todella vaikeaa sitten opetella tunteita uusiksi, ja osoittaa niitä myös ulospäin.
Rakastakaa lapsianne niin että myös näytätte sen.