Miksi se itsemurhaa hautovan ketju poistettiin?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:47"]

Mitä jos menisit vapaaehtoiseksi avustustyöntekijäksi jonnekin maailman kriisipesäkkeeseen? Vaikka ebola-sairaalaan Gazaan?

Voisit kuolla siellä eikä kukaan syyttäisi sinua itsekkääksi, päinvastoin

[/quote]

Totta. Mistä kerään voimat tähän? Olisi kai jaksettava nousta edes sängystä. (se ap)

Mitkä ovat asioita, joiden vuoksi voisit haluta elää?

Luulen että minkäänlainen kirje ei ole omaisille tarpeeksi. Aina jää aukkokohtia ja kysymyksiä. Isosisko teki itsemurhan 6 vuotta sitten ja hän jätti meille kaikille monisivuiset kirjeet, missä kertoi asioista. Ei riittänyt. Tuntui että jokainen yksittäinen lause niistä kirjeistä aiheutti kymmenen kysymystä tai asiaa lisää.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:03"]

Luulen että minkäänlainen kirje ei ole omaisille tarpeeksi. Aina jää aukkokohtia ja kysymyksiä. Isosisko teki itsemurhan 6 vuotta sitten ja hän jätti meille kaikille monisivuiset kirjeet, missä kertoi asioista. Ei riittänyt. Tuntui että jokainen yksittäinen lause niistä kirjeistä aiheutti kymmenen kysymystä tai asiaa lisää.

[/quote]

Yksi idea olisi, että kertoisit heille, että voit tosi pahoin ja suunnittelet itsemurhaa ja he voisivat itse kysyä sinulta ne kysymykset, jotka he haluavat.

Sinä olet vielä niin nuorikin. Vaikka sanot, ettet ole koskaan ollut onnellinen, niin mikä on siitä huolimatta ollut elämäsi parasta aikaa? Milloin olet nauttinut elämästä edes vähän?

Oletko koskaan kokeillut mielialalääkkeitä? Jospa sinulla on aivoaineenvaihdunnan häiriö ja siksi alakuloa?

Kerro heille nyt, että olet niin uupunut ja masentunut, että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Anna heille tilaisuus puhua sinulle nyt, ihan riippumatta siitä, uskotko heidän pystyvän estämään itsemurhaasi vai et. Se, että uskoudut heille huolinesi nyt kun vielä olet elossa, on heille arvokkaampaa kuin tuhatkaan kirjettä, joita voisit jättää jälkeesi.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:45"]

En ole lukenut sitä edellistä ketjua, jos vain millään sinulla on voimia, haluaisin kuulla miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun. Haluaisin myös auttaa. Missä kaupungissa asut? 

[/quote]

En ole koskaan ollut onnellinen. Siis en ikinä. En tiedä mitä se on. Olen selviytynyt vain eteenpäin ja jossain vaiheessa vaan tulee tämä olo, että saisinko jo levätä. En tiedä miksi minä en saanut kokea onnea tai oppia sitä. Olen pk-seudulta. (ent. ap)

[/quote]

Olisiko jokin muu tapa levätä kuin haudassa? Mikä voisi tuoda tähän hetkeen sitä mielenrauhaa?

Olen niin säälittävä, että itken täällä useinkin tätä halua. Aivan taatusti osa teistä tietääkin kuka olen. En vaan ole saanut aikaiseksi sitä kuolemaa, vaikka olen yrittänyt. On niin ristiriitainen olo!!! Ei ole ketään kelle puhua näin niin kuin voin tänne kirjoittaa... Mitä vaan ja ilman estoja.

Minulla on kolme auttavaa tahoa. Syön kolmea eri lääkettä. Teen suunnitelmia, jotka kaatuvat omaan jaksamattomuuteeni. Jos suunnittelen jotain, mieleni kääntyy heti siihen, että ei - en jaksa. Joten nyt olen alkanut hyvästellä asioita pikkuhiljaa. Ei minulla mikään kiire ole kuolla. Käyn hyvästelemässä paikkoja, tervehtimässä ihmisiä, muistelemassa ja haikailemassa.

Miten vain saisin pelastettua loppuelämät elämäni ihmisiltä? Miten saisin selitettyä, että tämä on kuin loputon unettomuus? En jaksa vain enää mitään. TIEDÄN TÄYSIN kuinka itsekästä ja surullista on tällainen päätös, mutta eikö sekin ole kauheaa laittaa ihminen kärsimään kuin jossain häkissä vain koska ei voi luopua? Olen ihan ikuisessa häkissä ja en näe enää mitään värejä tässä elämässä. Ihan kuin en olisi olemassa enää ollenkaan. (ent. ap)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:34"]

Olen niin säälittävä, että itken täällä useinkin tätä halua. Aivan taatusti osa teistä tietääkin kuka olen. En vaan ole saanut aikaiseksi sitä kuolemaa, vaikka olen yrittänyt. On niin ristiriitainen olo!!! Ei ole ketään kelle puhua näin niin kuin voin tänne kirjoittaa... Mitä vaan ja ilman estoja.

Minulla on kolme auttavaa tahoa. Syön kolmea eri lääkettä. Teen suunnitelmia, jotka kaatuvat omaan jaksamattomuuteeni. Jos suunnittelen jotain, mieleni kääntyy heti siihen, että ei - en jaksa. Joten nyt olen alkanut hyvästellä asioita pikkuhiljaa. Ei minulla mikään kiire ole kuolla. Käyn hyvästelemässä paikkoja, tervehtimässä ihmisiä, muistelemassa ja haikailemassa.

Miten vain saisin pelastettua loppuelämät elämäni ihmisiltä? Miten saisin selitettyä, että tämä on kuin loputon unettomuus? En jaksa vain enää mitään. TIEDÄN TÄYSIN kuinka itsekästä ja surullista on tällainen päätös, mutta eikö sekin ole kauheaa laittaa ihminen kärsimään kuin jossain häkissä vain koska ei voi luopua? Olen ihan ikuisessa häkissä ja en näe enää mitään värejä tässä elämässä. Ihan kuin en olisi olemassa enää ollenkaan. (ent. ap)

[/quote]

Onko nuo kuolema-ajatukset sulle jonkinlainen pakopaikka tästä arjesta? Jollain kummallisella tavalla ne tuovat voimaa jatkaa eteenpäin, ehkä? Saatko kiinni, mitä ajattelen?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:03"]

Luulen että minkäänlainen kirje ei ole omaisille tarpeeksi. Aina jää aukkokohtia ja kysymyksiä. Isosisko teki itsemurhan 6 vuotta sitten ja hän jätti meille kaikille monisivuiset kirjeet, missä kertoi asioista. Ei riittänyt. Tuntui että jokainen yksittäinen lause niistä kirjeistä aiheutti kymmenen kysymystä tai asiaa lisää.

[/quote]

Otan osaa, ihan älyttömän paljon. Niin hirveän kaksinaismoralistiselta kuin se kuulostaakin. Mutta ehkä voin avata siskosi (mahdollisia) ajatuksia tässä. Kun olo on sietämätön, kärsimys liikaa, se ei silti aja koskaan yli sen rakkauden jota kokee läheisiään kohtaan. Mutta siskosi välitti, rakasti teitä varmasti ja koki kai samaa häpeää ja syyllisyyttä jo etukäteen teostaan. Toivon, ettet tuomitse häntä täysin. On mahdotonta selittää ihmiselle, joka on terve, miltä tuntuu pakonomainen tarve kuolla. Se tuntuu hirveän suurelta päämäärältä ja onnelta kun ei mikään vain tunnu enää miltään, vaikka tuntuukin.

Ähh, näitä on mahdotonta selittää. Ei kai vaan kuolemaa haluavat ihmiset katsele maailmaa ollenkaan samoin kuin muut. :(

Silti, otan osaa ja minä vielä koitan jaksaa. Edes nämä muutamat päivät. Tehdä jotain hyviä valintoja. Olen pahoillani, että siskosi joutui tähän<3. (ent. ap)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:34"]

Olen niin säälittävä, että itken täällä useinkin tätä halua. Aivan taatusti osa teistä tietääkin kuka olen. En vaan ole saanut aikaiseksi sitä kuolemaa, vaikka olen yrittänyt. On niin ristiriitainen olo!!! Ei ole ketään kelle puhua näin niin kuin voin tänne kirjoittaa... Mitä vaan ja ilman estoja.

Minulla on kolme auttavaa tahoa. Syön kolmea eri lääkettä. Teen suunnitelmia, jotka kaatuvat omaan jaksamattomuuteeni. Jos suunnittelen jotain, mieleni kääntyy heti siihen, että ei - en jaksa. Joten nyt olen alkanut hyvästellä asioita pikkuhiljaa. Ei minulla mikään kiire ole kuolla. Käyn hyvästelemässä paikkoja, tervehtimässä ihmisiä, muistelemassa ja haikailemassa.

Miten vain saisin pelastettua loppuelämät elämäni ihmisiltä? Miten saisin selitettyä, että tämä on kuin loputon unettomuus? En jaksa vain enää mitään. TIEDÄN TÄYSIN kuinka itsekästä ja surullista on tällainen päätös, mutta eikö sekin ole kauheaa laittaa ihminen kärsimään kuin jossain häkissä vain koska ei voi luopua? Olen ihan ikuisessa häkissä ja en näe enää mitään värejä tässä elämässä. Ihan kuin en olisi olemassa enää ollenkaan. (ent. ap)

[/quote]

Onko nuo kuolema-ajatukset sulle jonkinlainen pakopaikka tästä arjesta? Jollain kummallisella tavalla ne tuovat voimaa jatkaa eteenpäin, ehkä? Saatko kiinni, mitä ajattelen?

[/quote]

Ovat. Olet ihan oikeassa. En ole mikään tyypillinen itsemurhaihminen, päättäväinen ja ryhtyväinen, vaikka olenkin jo kahdesti yrittänyt. Haluan karkuun elämää kuoleman puolelle. (ent. ap)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:03"]

Luulen että minkäänlainen kirje ei ole omaisille tarpeeksi. Aina jää aukkokohtia ja kysymyksiä. Isosisko teki itsemurhan 6 vuotta sitten ja hän jätti meille kaikille monisivuiset kirjeet, missä kertoi asioista. Ei riittänyt. Tuntui että jokainen yksittäinen lause niistä kirjeistä aiheutti kymmenen kysymystä tai asiaa lisää.

[/quote]

Otan osaa, ihan älyttömän paljon. Niin hirveän kaksinaismoralistiselta kuin se kuulostaakin. Mutta ehkä voin avata siskosi (mahdollisia) ajatuksia tässä. Kun olo on sietämätön, kärsimys liikaa, se ei silti aja koskaan yli sen rakkauden jota kokee läheisiään kohtaan. Mutta siskosi välitti, rakasti teitä varmasti ja koki kai samaa häpeää ja syyllisyyttä jo etukäteen teostaan. Toivon, ettet tuomitse häntä täysin. On mahdotonta selittää ihmiselle, joka on terve, miltä tuntuu pakonomainen tarve kuolla. Se tuntuu hirveän suurelta päämäärältä ja onnelta kun ei mikään vain tunnu enää miltään, vaikka tuntuukin.

Ähh, näitä on mahdotonta selittää. Ei kai vaan kuolemaa haluavat ihmiset katsele maailmaa ollenkaan samoin kuin muut. :(

Silti, otan osaa ja minä vielä koitan jaksaa. Edes nämä muutamat päivät. Tehdä jotain hyviä valintoja. Olen pahoillani, että siskosi joutui tähän<3. (ent. ap)

[/quote]

Hei kerro vielä niistä sun ominaisuuksistasi, joita muut sinussa arvostavat ja miten he sinua hautajaisissasi ehkä kuvailisivat? Ainakin empaattinen sinä osaat olla <3

Mitä sinä ajattelet olevan kuoleman jälkeen?

Ap, koita saada käsiisi LSD:tä, MDMA:ta tai sieniä. Psykedeelit voivat muuttaa käsityksesi elämästä lopullisesti parempaan suuntaan. Eikä sulla mitään menetettävääkään ole. Tiedän tasan mitä käyt läpi ja lupaan että pääset siitä yli. Yritä jaksaa.

Uskomatonta, että edellinen ketju poistettiin, se oli täynnä kannustusta ja auttamaan haluavia ihmisiä..Mutta jatketaanko tässä..

Voi ap kulta. Sinä olet vielä niin hirvittävän nuori. Elämäsi ei oikeastaan ole alkanutkaan vielä. Sinulla on vielä monta kulmaa käännyttävänä ja monta ovea avattavana..Jokaisen kulman ja jokaisen oven takana voi olla se käänne onnelliseen elämään. Älä luovuta vielä, älä näin alkuun.

Mene terveyskeskukseen, sano siellä että aiot tehdä itsemurhan. Sieltä saat toivottavasti pikaisen lähetteen avun piiriin. Käy kaikki apu läpi, mikä sinulle vaan annetaan, mutta älä vain luovuta vielä..

No et todellakaan ala vetämään mitään huumeita, olipa typerä viesti edelliseltä kirjoittajalta.

Mulle tuli myös mieleen että mitä jos lähtisit hetkeksi jonnekin vapaaehtoistyöhön? Esimerkiksi Afrikkaan? Et tekemään itsemurhaa vaan auttamaan ja etsimään samalla omaan elämääsi tarkoitusta. Usein omat silmät avautuvat vasta sitten kun konkreettisesti ymmärtää miten paljon itsellä onkaan asioita joista jotkut vain uneksivat(turvallinen kotimaa, perhe, koti, lukutaito ja koulutus) ja miten paljon hyvää yksi ihminen voi elämällään maailmassa tehdä jos haluaa. Et menetä mitään jos kokeilet. 

Netissä on paljon hyviä vinkkejä itsaria aikoville

Minun koko elämäni kestäneen masennuksen LSD paransi, koko elämä muuttui kertaheitolla kun tajusin olevani tärkeä ja että elämä voi olla ihanaa. Ennen trippiä oli itsemurhan päiväkin suunniteltu. Sen jälkeen sain taas valon tunnelin päähän ja jaksoin hoitaa itseni kuntoon. Nykyään minulla on perhe ja elämä hymyilee. Samanlaisia vaikeuksia on kuin ennen mutta ne eivät tunnu musertavilta enää. Kannattaa lukea LSD:n ym. vaikutuksista eikä vain niputtaa niitä yhteen muiden huumeiden kanssa. Mitään alkoholia, heroiinia ym. ei kannata vetää mutta psykedeeleihin ei voi periaatteessa edes jäädä koukkuun. Jos tosiaan on noin paha tilanne niin kai se on parempi kokeilla huumetta kuin tappaa itsensä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:48"]Mitä sinä ajattelet olevan kuoleman jälkeen?

[/quote] Ööö.. aika hiljasta ?