Miksi se itsemurhaa hautovan ketju poistettiin?

Minä myös. Aloittaja: mieti vielä sun vanhempia ja pikkuveljeä ennen kuin teet itsellesi jotain. Päivystykseen kannattaa mennä jos on itsetuhoinen olo.

nuo on perseestä, huomiohuoraamista

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:23"]nuo on perseestä, huomiohuoraamista

[/quote] perseestä on, mutta itsemurhajutut pitää silti ottaa aina vakavasti.

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

Itsemurha on helvetin itsekäs teko.

Oma äitipuoleni teki itsemurhan. Sain nähdä liian läheltä, miten se vaikutti isääni ja naisen omiin lapsiin.

Hei. En tiedä miksi poistettiin. Ehkä vähän turhan rankka aihe puhua. Kiitos paljon kuitenkin! On vaan liikaa tämä kaikki. En ihan ehtinyt kaikille vastata. (se ketjun ap)

Poistettiinko? Ihanko tosi? Mun mielestä todella typerää. Täällä kuitenkin joku voi saada jonkun ihmisen muuttamaan mielipiteensä. Vaikka tuntuu, että täällä on pelkkiä ikäviä ja inhottavia ihmisiä, niin oikeasti välittäviäkin löytyy ja he voivat saada jotain positiivista aikaan.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:23"]

nuo on perseestä, huomiohuoraamista

[/quote]

Yök, miten rumaa kielenkäyttöä. Itse ehkä näin sen avauksen enemmän sellaisena viimeisenä kontaktin hakemisena. Me kaikki tarvitsemme yhteyttä muihin ihmisiin. Minusta se oli rohkea avaus.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Itsemurha on helvetin itsekäs teko.

Oma äitipuoleni teki itsemurhan. Sain nähdä liian läheltä, miten se vaikutti isääni ja naisen omiin lapsiin.

[/quote]

Minun äiti teki itsemurhan ja se oli helvetin itsekäs teko. Mutta vielä itsekäämpää olisi ollut minulta ja veljeltäni vaatia äitiä elämään elämää, joka oli ollut jo alusta asti vaikeaa ja kärsimystä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:30"]

Hei. En tiedä miksi poistettiin. Ehkä vähän turhan rankka aihe puhua. Kiitos paljon kuitenkin! On vaan liikaa tämä kaikki. En ihan ehtinyt kaikille vastata. (se ketjun ap)

[/quote]

Mikä kaikki? Minua itkettää sinun puolestasi. Jos voisin, halaisin sinua ja kuuntelisin. Istuttaisiin vaan yhdessä. Haluaisin taluttaa sinut tuskasi läpi. Voisitko kuitenkin vielä päättää elää?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

[/quote]

Sitä olen itsekin miettinyt, että miten antaa vastaus kaikkeen. En kuitenkaan osaa selostaa sitä hetkeä. Sehän on ihan absurdi. Mietin junaa, mutta sekin aiheuttaa ulkopuolisille traumoja. En halua, että kukaan läheinen minua löytää. Haluaisin sen näyttävän onnettomuudelta, jotta juuri kysymiäsi kysymyksiä ei tulisi. Olisi vain suru eikä sitä "miksi miksi" -ajattelua. (sama ent. ap)

Minkä ikäinen olet ap? Siis poistetun ketjun ap?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

[/quote]

Sitä olen itsekin miettinyt, että miten antaa vastaus kaikkeen. En kuitenkaan osaa selostaa sitä hetkeä. Sehän on ihan absurdi. Mietin junaa, mutta sekin aiheuttaa ulkopuolisille traumoja. En halua, että kukaan läheinen minua löytää. Haluaisin sen näyttävän onnettomuudelta, jotta juuri kysymiäsi kysymyksiä ei tulisi. Olisi vain suru eikä sitä "miksi miksi" -ajattelua. (sama ent. ap)

[/quote]

Voisitko ainakin kertoa läheisillesi (esim. kirjeitse), miten tärkeitä he ovat olleet ja mistä olet heille kiitollinen? Ja jotenkin ihan suoraan kertoen vapauttaa heidät heidän syyllisyydentunteistaan sanomalla, että he eivät olisi voineet tehdä muuta. Paitsi, jos ajattelet, että he voisivat tehdä jotakin auttaakseen, niin siinä tapauksessa voisitko sanoa heille suoraan, mitä nyt juuri tarvitset?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

[/quote]

Sitä olen itsekin miettinyt, että miten antaa vastaus kaikkeen. En kuitenkaan osaa selostaa sitä hetkeä. Sehän on ihan absurdi. Mietin junaa, mutta sekin aiheuttaa ulkopuolisille traumoja. En halua, että kukaan läheinen minua löytää. Haluaisin sen näyttävän onnettomuudelta, jotta juuri kysymiäsi kysymyksiä ei tulisi. Olisi vain suru eikä sitä "miksi miksi" -ajattelua. (sama ent. ap)

[/quote]

Voisitko ainakin kertoa läheisillesi (esim. kirjeitse), miten tärkeitä he ovat olleet ja mistä olet heille kiitollinen? Ja jotenkin ihan suoraan kertoen vapauttaa heidät heidän syyllisyydentunteistaan sanomalla, että he eivät olisi voineet tehdä muuta. Paitsi, jos ajattelet, että he voisivat tehdä jotakin auttaakseen, niin siinä tapauksessa voisitko sanoa heille suoraan, mitä nyt juuri tarvitset?

[/quote]

Tottakai. Lupaan kertoa kaiken ja kertoa vieläpä omissa, henkilökohtaisissa kirjeissä. Olen kirjoittanut niitä jo jonkin aikaa ja haluan saada sanottua niissä niin paljon ja hyvin ja kaiken kun vain voin. Koitan miettiä vain heidän ajatuksiensa kautta, että mitäköhän se saattavat jäädä miettimään, kantamaan vastauksettomia kysymyksiä mukanaan jne. Jatkaisin heidän vuokseen jos vain mitenkään voisin. Ei ole vain sitä mahdollisuutta.

Mutta jos peitän tilanteen onnettomuudeksi, en saa näitä kirjeitä heille. Siksi olen kahden vaiheilla. Onnettomuudesta olisi helpompi heidän toipua mitä varmimmin.

Olen 23-vuotias. (ent. ap)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

[/quote]

Sitä olen itsekin miettinyt, että miten antaa vastaus kaikkeen. En kuitenkaan osaa selostaa sitä hetkeä. Sehän on ihan absurdi. Mietin junaa, mutta sekin aiheuttaa ulkopuolisille traumoja. En halua, että kukaan läheinen minua löytää. Haluaisin sen näyttävän onnettomuudelta, jotta juuri kysymiäsi kysymyksiä ei tulisi. Olisi vain suru eikä sitä "miksi miksi" -ajattelua. (sama ent. ap)

[/quote] merellä kyn hyppää laivasta, niin ei tule rumaa jälkeä, tosin kukaan ei saa nähdä tai voi pilata toisten risteilyn. Eiku oikeasti, typerää jauhaa itsarista.

En ole lukenut sitä edellistä ketjua, jos vain millään sinulla on voimia, haluaisin kuulla miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun. Haluaisin myös auttaa. Missä kaupungissa asut? 

Mitä jos menisit vapaaehtoiseksi avustustyöntekijäksi jonnekin maailman kriisipesäkkeeseen? Vaikka ebola-sairaalaan Gazaan?

Voisit kuolla siellä eikä kukaan syyttäisi sinua itsekkääksi, päinvastoin

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]

Musta olisi ihanaa, jos voisin olla osa lohdutusoperaatiota, jonka avulla aloittaja voisikin nähdä elämänsä sen verran merkityksellisenä, että katsoisi vielä elämää eteenpäin ja antaisi elämälle ja itselleen mahdollisuuden.

Itseäni on aina myös kiehtonut juuri se hetki ihmisen ajasta, jolloin hän on päättänyt kuolinpäivänsä ja -tapansa ja mitä hän oikein ajattelee silloin. Se on aina jälkeen jääville se suurin mysteeri. Mitä tämä ihminen koki, mitä ajatteli itsestään ja elämästään. Mikä sai tekemään niin radikaalin päätöksen? Näitä olisin halunnut aloittajalta vielä kysyä.

[/quote]

Sitä olen itsekin miettinyt, että miten antaa vastaus kaikkeen. En kuitenkaan osaa selostaa sitä hetkeä. Sehän on ihan absurdi. Mietin junaa, mutta sekin aiheuttaa ulkopuolisille traumoja. En halua, että kukaan läheinen minua löytää. Haluaisin sen näyttävän onnettomuudelta, jotta juuri kysymiäsi kysymyksiä ei tulisi. Olisi vain suru eikä sitä "miksi miksi" -ajattelua. (sama ent. ap)

[/quote]

Voisitko ainakin kertoa läheisillesi (esim. kirjeitse), miten tärkeitä he ovat olleet ja mistä olet heille kiitollinen? Ja jotenkin ihan suoraan kertoen vapauttaa heidät heidän syyllisyydentunteistaan sanomalla, että he eivät olisi voineet tehdä muuta. Paitsi, jos ajattelet, että he voisivat tehdä jotakin auttaakseen, niin siinä tapauksessa voisitko sanoa heille suoraan, mitä nyt juuri tarvitset?

[/quote]

Tottakai. Lupaan kertoa kaiken ja kertoa vieläpä omissa, henkilökohtaisissa kirjeissä. Olen kirjoittanut niitä jo jonkin aikaa ja haluan saada sanottua niissä niin paljon ja hyvin ja kaiken kun vain voin. Koitan miettiä vain heidän ajatuksiensa kautta, että mitäköhän se saattavat jäädä miettimään, kantamaan vastauksettomia kysymyksiä mukanaan jne. Jatkaisin heidän vuokseen jos vain mitenkään voisin. Ei ole vain sitä mahdollisuutta.

Mutta jos peitän tilanteen onnettomuudeksi, en saa näitä kirjeitä heille. Siksi olen kahden vaiheilla. Onnettomuudesta olisi helpompi heidän toipua mitä varmimmin.

Olen 23-vuotias. (ent. ap)

[/quote]

Miksei ole vaihtoehtoa? Ainahan jotakin vaihtoehtoja on, kai?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:45"]

En ole lukenut sitä edellistä ketjua, jos vain millään sinulla on voimia, haluaisin kuulla miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun. Haluaisin myös auttaa. Missä kaupungissa asut? 

[/quote]

En ole koskaan ollut onnellinen. Siis en ikinä. En tiedä mitä se on. Olen selviytynyt vain eteenpäin ja jossain vaiheessa vaan tulee tämä olo, että saisinko jo levätä. En tiedä miksi minä en saanut kokea onnea tai oppia sitä. Olen pk-seudulta. (ent. ap)

Siksi, että tällä palstalla itsemurha on parempi vaihtoehto kuin avunhuuto..