Mikä on pahin loukkaus, jonka olet antanut miehellesi anteeksi?

Up

"Haista paska."

"Sä ällötät mua."

"Miks sun pitää tahallas tehdä ittestäs ällöttävä?" (Olen genderfluid ja mä haluan ilmaista sukupuoli-identiteettiäni.)

Joo, vaivaa edelleen, vaikka noista ei enää puhuta. Aika usein mietin eroa ja nuo tulee mieleen.

Pettäminen. Ei vaivaa enää. Vaivasi kyllä monta vuotta. Juttu on niin käsitelty ja puhuttu läpi moneen kertaan juurta jaksaen että pääsin siitä yli. Helppoahan se ei ollut mutta näin jälkikäteen ajateltuna tämä kriisi toi vaan hyvää suhteeseemme ja vahvisti välejämme. Molemmat tajuttiin kuinka paljon rakastamme toisiamme ja osaamme vaalia suhdettamme nyt paremmin.

pettämisen. Onneksi päätettiin jatkaa yhdessä, nyt meillä on omakotitalo ja kolme ihanaa lasta ja ollaan onnellisia, 14v yhdessä oltu, ei ole vaivannut enään lasten saannin jälkeen.

Hän vastasi rehellisesti kun kysyin, että näytänkö lihavalta uudessa koltussani.

Suuteli toista naista. Sekään ei kyllä ole niin paha kuin ne viestittelyt naisen kans. Oli kaikkea miten se nainen näyttää hyvältä joissain vaatteissa ja alkaa panettaa kun miettiikin ja suunnittelua mitä tekevät kun näkevät. Mies ei ollut ennen puhunut tuollaisia kuin mulle (ollaan toistemme eka) niin loukkasi todella paljon. Riidan yhteydessä on joskus sanonut etten välitä hänen murheistaan vaan pelkästään omistani, että olen itsekäs..

Että alapääni haju on turnoff.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:55"]Että alapääni haju on turnoff.

[/quote] niin ei vaivaa enää, koska haju on lieventynyt lactalilla.

Läskittely, huorittelu, mun vanhempien ja läheisten haukkuminen (siis mulle, ei heille päin naamaa) jne. En kyllä tajua miksi annoin anteeksi.

Pettäminen täälläkin, sai lapsen toisen kanssa. Asia käsitelty, ei vaivaa enää ja arki pyörii hyvin.

Pahimmat sanalliset loukkaukset ovat tulleet puheeksi pyynnöstäni, otan mieluummin vastaan kirvelevän totuuden kuin elän epätietoisuudessa. Mutta myönnetään, tuntui todella pahalta kuulla ettei mieheni halua minua enää, ei pidä minua kauniina ja seksimme on tylsää. Viimeinen loukkasi erityisen syvästi, koska olen itse ollut aina meistä se ennakkoluulottomampi ja spontaanimpi, mieheni taas konservatiivisen häveliäs ainakaikestakieltäytyjä. Mutta kun asia tuli ilmi, on sille ollut mahdollista tehdä jotain. Nyt asioita on korjattu urakalla ja parisuhde voi paremmin kuin koskaan.

Ei ole ollut mitään loukkausta. Siksi hän saakin olla mieheni :D. Exä kyllä löytyy, joka viljelee kaikenlaisia tuulestatemmattuja solvauksia omiin tarpeisiinsa. Hänelle en koe mitään tarvetta "antaa anteeksi" - pelätköön loppuikänsä, miten hänelle vielä käy :D.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:54"]

Ei ole ollut mitään loukkausta. Siksi hän saakin olla mieheni :D. Exä kyllä löytyy, joka viljelee kaikenlaisia tuulestatemmattuja solvauksia omiin tarpeisiinsa. Hänelle en koe mitään tarvetta "antaa anteeksi" - pelätköön loppuikänsä, miten hänelle vielä käy :D.

[/quote]

Vau! Joku saa olla miehesi.

Seinälle nostaminen ja huorittelu (ilman syytä), haukkumiset päästä vialliseksi, itsekkääksi ja sairaaksi, totaalinen välinpitämättömyys mm. vaikean raskauden aikana, torjunta seksuaalisesti täysin useiden vuosien ajan... jne. Yritän unohtaa, mutta vaivaahan ne joskus silti.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:06"]

Vaivaako asia silti yhä?

[/quote]

Se että mies loukkasi yksityisyyttäni lukemalla mun päiväkirjaa. Kyllä vaivaa,en uskalla enää kirjoittaa siihen mitään kovin henkilökohtaista.

Tästäkin ketjusta näkee sen miten tyhmiä naiset ovat, kun kaikkien pettämisten ja seinälle nostamisten jälkeenkin jäävät mieheen roikkumaan. "Mutku se on niiiiin ihana joskus..."

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:06"]

Vaivaako asia silti yhä?

[/quote]

Se että mies loukkasi yksityisyyttäni lukemalla mun päiväkirjaa. Kyllä vaivaa,en uskalla enää kirjoittaa siihen mitään kovin henkilökohtaista.

[/quote] täällä sama - siksi en kirjoita enää päiväkirjaa, vaan anonyymisti av:lla!

Mun mies jäi ns.rysänpäältä kiinni seksichattailusta vieraan naisen kanssa ja sain tietää että on harrastanut tuota koko suhteemme ajan, monien kanssa, lisäksi miehellä on profiili useammalla pornosivustolla, tuon harrastuksensa vuoksi tietty. On luvannut lopettaa, mutta toistuvasti jää kiinni jatkamisesta. En enää luota/kunnioita, mutta yhdessä ollaan, anteeks oon tavallaan antanu, mutta se miten toi mua satuttaa yhä joka päivä, ei mee kai ikinä ohi... :(

Onko se nyt niin vaikeeta jättää tollasset siat?? Älkää jääkö roikkumaa tollasee suhteeseen missä ei kunnoiteta toista.

Mies haukkui mun äitiyttä ja sanoi että lapset pitäis laittaa päiväkotiin, koska olin niin väsynyt että tiuskin ja itkin usein.

Lapset hoidan, tukat kammattu ja hampaat harjattu, on rutiinit ja ruoka miehelle valmiina, tiskit laitettu ja pyykit myös, miehen sukat noukin lattialta jakoirat lenkitän, aina on siistiä ja parhaani teen jotta lapsilla olisi hyvä. Mutta yli väsyessä ja itkuisena olenkin liian huono äiti ja pitäisi loman sijaan ottaa loparit...

Annoin anteeksi vaikka ei tainnut edes pyytää. Oli vihainen silloin, vieläkin silti vaivaa..

Hienosti huomaa miten ihmiset roikkuu huonoissa suhteissa. Valaiskaa mulle toki miks ihmeessä jaksatte tollasta?