Lue keskustelun säännöt.
Milloin kannattaa erota?
12.08.2014 |
Lapset 3,5v ja 6kk. Olen ihan loppu. Tajusin sen tänään kun romahdin vaan itkemään keittiön lattialle ilman syytä kun lapset menivät päiväunille. Miehen kanssa on kyllä puhuttu, puhuttu niin paljon ettei mitään uutta sanottavaa enää ole. Kumpikaan ei tiedä miksi tässä enää ollaan, mutta varsinkaan mies ei oikein halua erotakkaan. Minä en tiedä mitä haluan, tuntuu etten edes ehdi sitä miettimään. Koko päivän uhmaikäinen kiukuttelee ja raivoaa, vauva tarvitsee tietty huomiota paljon ja heräilee yöllä paljon. Jotenkin koko paska alkoi kaatumaan niskaan pari viikkoa sitten, siihen asti olin jaksanut työntää sitä vain taka-alalle, painokin on tippunut 5kg siinä vajaassa parissa viikossa. En jaksa edes syödä, eikä edes maistu. Lapsille tietysti teen ruuat normaalisti, mutta en vaan jaksa enää edes syödä siitä itse.. En ymmärrä miten päästin elämäni tälläiseksi..
Kommentit (5)
Ilmeisesti näiden yhdistelmässä, mutta silti koen että enemmän parisuhteessa.. ei ole sitä parisuhdetta joka auttaisi kantamaan tämän läpi. Kaikkialla sanotaan että vauvavuonna ei kannata erota, joten en tiedä olenko idiootti jos harkitsen eroamista nyt.. kyllähän ne yövalvomisetkin loppuu, ehkä se jo parantaisi tilannetta? tai sitten ei.. kun en voi tietää..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mahdollista saada lastenhoitoapua, tai vaikka ihan mies vaan hoitaisi? Nukut koko yön tai vaikka vuorokaudenkin. Unen puute saa ihmisen hulluksi. Muistan itsekin miten väsyneenä kaikki tuntui maailmanlopulta. Mulla oli ihan samanlaista esikoisen ollessa saman ikäinen!
Ei kannata tuossa vaihessa erota. Yritä löytää itsellesi hengähdystaukoja ja pyydä apua lastenhoitoon, jos vaan on tukiverkkoja lähellä.
No tietenkin riippuu paljon siitä, että mikä teillä mättää. Et kertonut oikeastaan yhtään mitään suhteestanne. Vain sen käsityksen sai, että olet aivan uupunut lähinnä lapsiin. Mielestäni sillä ei pitäisi olla kovin suurta merkitystä minkä ikäisiä lapsia on, kun miettii erotako vai ei. Jokainen tietää että pikkulapsi aika rasittaa omalla tavallaan suhdetta, mutta pitäisi myös pystyä erottamaan, että onko suhteessa muita ongelmia.
Itse erosin kun esikoiseni oli 1-vuotias. Parisuhdetta ja eroa työstettiin koko vauvavuosi. Meillä oli kyllä tosi helppohoitoinen vauva, joten se ei ollut syynä eroon. Vaan se, että vasta kun lopetettiin kavereiden kanssa juhliminen ja oltiin enemmän kotona ja kahdestaan, niin huomasin ettei minulla ja miehellä ollut yhtään mitään yhteistä ja olimme aivan eri aaltopituuksilla lähes kaikessa. Myöskään seksiä ei ollut miehen haluttomuuden takia oikeastaan yhtään ja kun en enää jaksanut itsekään tehdä aloitetta, niin viimeinen vuosi yhdessä oli käytännössä täysin seksitön. Oltiin 25-vuotiaita eikä kumpikaan vissiin sitten tiedetty mitä parisuhteelta haluttiin, mutta ainakaan emme sitä toisistamme löytäneet. Ero oli elämäni paras ratkaisu.
Jos olet oikeasti käsi sydämellä varma, että olet kaikkesi tehnyt ja yrittänyt eikä suhde toimi (enkä nyt tarkoita mitään parin kuukauden yrittämistä) niin ero on oikea ratkaisu. Jos taas epäilet että suhde voi huonosti vain koska olet niin uupunut tämänhetkiseen tilanteeseen, niin hae apua ja yritä vielä.
Onko ongelma parisuhteessa vai uupumuksessa vai näiden yhdistelmässä?