Mun tytär aloitti koulun eikä saanut yhtää ystävää.

Varmasti löytää:) mun pojalla ei ollut myöskään yhtään ystävää niin mietittiin yhdessä minkä harrastuksen voisi aloittaa jos sitä kautta tulisi. Poika aloitti salibandyn ja nyt on ystäviä ja helppo tutustua:)

Ei sitä ekan päivän perusteella kannata huolestua! 

Meillä kanssa uuteen kouluun siirtyessä ystävien saamista helpotti harrastukset. Uudesta joukkueesta sai helposti kavereita.

Tyttö lähti todella surullisena kouluun.Kaverit ovat tärkeitä, joten toivottavasti löytää! Mä en oikein pysty keskittymään edes töihin, kun mietin ja toivon kaiken menevän hyvin ja että kotiin tulee iloinen tyttö.

Luulin että vain lapsi voi luulla että ensimmäisen päivänä pitää tutustua tai peli on menetetty. Eka päivä menee jännittäessä eikä tuttavuuksia hieroessa. Ensi viikolla varmaan alkaa tutustua. Anna neuvoksi sanoa aamuisin moi kaikille luokkakavereille ja joskus pyytää pääseekö mukaan välitunnilla.

Kuka nyt yhdessä päivässä ystäviä saakaan? C'moon.

Myöhäistä nyt, mutta ehkä olis kannattanut yrittää tutustua johonkuhun jo ennen koulun alkua.

Me tehtiin niin, että kun oltiin keväällä tutustumassa kouluun, otin yhden äidin kanssa puheeksi, että teidän Emmahan asuu meidän suunnalla, voisiko tulla leikkimään joku päivä ja niin tytöt leikki koko kesän jo ennen kuin koulu alkoi. Ennestää tuttuja ei alueella ollut, koska kävi eskarin muualla.

Kyllä hän vielä siletä kaverit löytää. Eka päivä on kaikille uutta ja ihmellistä, ei silloin pysty kavereihin keskittymään.

Jos asia vaivaa teitä, voit kertoa opettajalle, että tyttöä vaivaa kaverittomuus. Alaluokilla on vielä pitkälle openkin tehtävä katsoa, että kaikki pääsee juttuihin mukaan eikä jää yksin.

Niin, ei mun varmaan kannata huolestua yhdestä päivästä. Tyttö oli vain niin äärettömän surullinen ja varma ettei saa kavereita, että mäkin oikeasti aloin murehtimaan. En tietenkään näyttänyt sitä, vaan kannustin, kehuin ja juttelin hänen kanssaaan asiasta positiiviseen sävyyn.

ap

Lasten kaverisuhteet muuttuu ekana vuonna nopeasti. Voi olla, että jo toisena päivänä ollaan kaveria jo jonkun toisen kanssa.

Ap, pidä sinä aikuisena yllä positiivista mielialaa. Lapsi herkästi aistii sun pettymyksen ja pelon ja se vaan pahentaa tilannetta. Liittyykö sun ajatukset omiin kouluaikaisiin kokemuksiin?

Ei yhden päivän jälkeen voi tehdä päätelmiä, mietipä lapsia jotka vaihtavat myöhemmin koulua, hyvin ainakin itse sain myöhemminkin kavereita, tuskin kuitenkaan ekana päivänä.

Mun poika jäi tänään koulun pihalle yksin seisomaan ku muut leikki kavereidensa kanssa... kyllä sydäntä särki ku toinen katteli muiden leikkejä ja kukaan ei halunnu poikaani mukaan leikkiin vaikka kysyikin saako tulla mukaan leikkimään...

Onneksi ei käy kuin kaksi vuotta tätä koulua ja siirtyy sitten isompaan kouluun, toivottavasti viimeistään silloin löytää kavereita

Meillä kävi ihan samoin, vaikka oli myös tuttuja samalla luokalla.

Jäi yksin ensimmäisenä joulupäivänä ja kyllä se vain raastoi myös minua, kun näin kuinka surullinen ja vaisu tyttö oli koulun jälkeen.

Toki kavereita saa myöhemmin, mutta on se silti kauhea katsoa, kun pienen lapsen into koulusta, muuttuu suruksi ja epävarmuudeksi.

Kaverit kuitenkin tämänikäisille on aika lailla kaikki kaikessa.

Toivotaan, että asiat järjestyy ja saamme iloisia koululaisia jatkossa kotiin!.

Minä sain turhankin paljon. Olen ainoa tyttö it-alalla ja täällä on yhteensä lähemmäks 60 poikaa opiskelemassa :)

t. 16-v

Mä olen ollut pienenä todella ujo, jolen sitä vieläkin, mutta jostain kumman syystä mulla on aina ollut kavereita.

Tietysti pysyn positiivisena! Olenkin varma, että jos lapsi vain pystyy kasaamaan itsensä, niin saa kavereita, mutta jos menee oikeasti surulliseksi ja pelkää alkavansa itkemään, niin sitten jää jonnekin syrjään ja tilanne vain menee pahemmaksi.

13. Mä toivon todella, että lapsesi saa kavereita! Se on todella harmillista, kun jää ilman yhtäkään kaveria eikä mitään syytäkään siihen. Enkä nyt tarkoita, että ketään saa jättää yksin, jos siihen on jokin syy.

Hei, jos ei poika ole koko pivänä päässyt mukaan, niin mene huomenna ja pyytämisen sijaan määrää, että ottavat mukaan leikkiin. Sanot vaan röyhkeesti, että meidän poika tulee nyt mukaan!  Ei se ole niiltä mitään pois. Pian ne unohtavat, että sillä on pelottava äiti ja jatkossa on helpompi änkeä mukaan. On parempi änkeä ja vaatia kuin kiltisti hyväksyä yksinjääminen. 

Meinaatko oikeasti 17, että pelottelemalla lapsi saa kavereita?

Mä taidankin vielä painottaa omalle lapselle että kaikki pitää ottaa leikkiin ja huomioida. Hän joutui eri luokalle kun tutut. Kaveri oli kuulemma jo löytynyt. On onneksi empaattinen ja sosiaalinen lapsi.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 09:43"]

Mä taidankin vielä painottaa omalle lapselle että kaikki pitää ottaa leikkiin ja huomioida. Hän joutui eri luokalle kun tutut. Kaveri oli kuulemma jo löytynyt. On onneksi empaattinen ja sosiaalinen lapsi.

[/quote]

Ihanaa, jos noin teet! <3 Tuo saa ehkä jonkun surullisen lapsen iloitsemaan siitä loppuelämänsä.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 09:43"]

Mä taidankin vielä painottaa omalle lapselle että kaikki pitää ottaa leikkiin ja huomioida. Hän joutui eri luokalle kun tutut. Kaveri oli kuulemma jo löytynyt. On onneksi empaattinen ja sosiaalinen lapsi.

[/quote]

Ihanaa, jos noin teet!