Kiva, anoppi inhoaa minua entuudestaan.
Ensiksi sanon, että tiedän, ettei kyseessä ole ainakaan vielä oikea anoppi. Olin siis opiskelujeni aikana eräässä firmassa harjoittelussa. Tämä "anoppini" toimi siellä siivoojana. Keskustelin toisen harjoittelijan kanssa kesätöistä. Sanoin jotain, että haluaisin kyllä kesätöitä, mutta en ainakaan siivoojan hommia tahtoisi tehdä. Tarkoitin tuon kommentin sillä, että tahtoisin oman alani töitä, enkä siivota niinkuin edellistä kesää. Tämä "anoppi" kuuli tuon ja käsitti sanomiseni niin, että en arvosta siivoojia ollenkaan, vaan haluaisin jonkun muka arvokkaamman työn. Siinä ei paljon selittelyt auttanut, vaikka yritin. Sen jälkeen olemme tavanneet sattumalta kaupungilla muutaman kerran ja hän on vain mulkoillut minua. Nyt sain tietää, että tämä siivooja onkin mieheni äiti, kun mies näytti äitinsä Facebookista. Miehelle kerroin tuon tarinan ja hän lähinnä naurahti. Suhteemme alkaa olla jo niin vakavalla pohjalla, että vanhempien esittely alkaa tulla ajankohtaiseksi, mutta pelottaa tavata tuo miehen äiti. Eniten harmittaa, kun kyseessä oli oikeasti väärinkäsitys... Mitä mä teen? :( yleensä tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, niin surettaa kun välit tuntuu olevan mennyt anoppiin jo tässä vaiheessa.
Kommentit (20)
Voivoivoi mikä tilanne... Et taida olla ainakaan kärkipäässä miniäehdokkaaksi. :D
Saatatte anopin kanssa tälle muutaman vuoden kuluttua yhdessä nauraa. :) väärinkäsitys kun oli niin kyllä ajan kanssa viimeistään sinuun tutustuessaan että et tarkoittanut loukata.
En voi minkään mutta tää nauratti mua :D Taidatte asua aika pienellä paikkakunnalla?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 18:21"]En voi minkään mutta tää nauratti mua :D Taidatte asua aika pienellä paikkakunnalla?
[/quote]
Ei edes ole kovin pieni paikkakunta... Suomen 10 suurimman kaupungin joukosta löytyy. Aika koomiseltahan tämä varmaan kuulostaa, mutta voi että kun harmittaa.
Ap
No kyllä nyt pitäisi ymmärtää, jos selität miten asia oikeasti oli. Jos taas jatkaa vihoittelua, mielestäni kertoo aika paljon ihmisestä ja olisi luultavasti vetäissyt myöhemmin jostain muusta herneen nenäänsä.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:09"]
No kyllä nyt pitäisi ymmärtää, jos selität miten asia oikeasti oli. Jos taas jatkaa vihoittelua, mielestäni kertoo aika paljon ihmisestä ja olisi luultavasti vetäissyt myöhemmin jostain muusta herneen nenäänsä.
[/quote]
Juuri näin.
Ehkä se ei muista sua? Vaihda hiustyyliä ainakin ennen kuin tapaatte?
Jos kyseessä on väärinkäsitys eikä suostunut silti ymmärtämään, kuulostaa taas vähän oudolta. Itse olen lähihoitaja ja se kyllä loukkaa, kun arvostellaan työtä, kun ei muka ole niin tärkeässä ammatissa...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:21"]Jos kyseessä on väärinkäsitys eikä suostunut silti ymmärtämään, kuulostaa taas vähän oudolta. Itse olen lähihoitaja ja se kyllä loukkaa, kun arvostellaan työtä, kun ei muka ole niin tärkeässä ammatissa...
[/quote]
Ketkä arvostelevat? Sairaanhoitajat?
Sano "anopille" että kyllä tulikin oltua silloin nuorena opiskelijana tyhmä ja lapsellinen ja kommentoitua mitä sylki suuhun toi. Ja että olet nyt kypsynyt ja pahoittelet väärinkäsitystä, joka johtui näistä lapsellisista puheistasi. Selittely ei ikinä auta, vilpitön pahoittelu voi auttaakin.
Siivooja on niin aliarvostettu ammatti, että monet siivoojat loukkaantuvat, jos yhtään vihjaisee siihen suuntaan, että työ ei välttämättä olisi niin mieluista. Outoa, korkeammin koulutettuja saa kyllä arvostella ja se on ihan ok.
juuri toi, että siivoojan työtä ei todellakaan arvosteta, sai anoppikokelaan varmasti loukkaantumaan. ymmärrän hyvin koska munsta on ihan sairasta, ettei siivoojan kovaa ja tärkeätä työtä arvosteta. ihminen kokee itsensä arvottomaksi ja itsetunto ei välttämättä ole kovin korkealla. tiedän tuon tunteen koska olen itse 13v ollut puhelinmyyjänä, sehän on melkeen viellä arvottomampi duuni kuin siivoojan työ. jos mun kuullen joku nuori olis sanonu samanlailla, en mä tasan tarkkaan olis sitä unohtanut. ja kun myöhemmin olis yrittänyt tilannetta korjata olisin pitänyt selittelynä. ap kaikkein paras kun et ala selittelemään mitään, suora anteeksipyyntö ensin ja sitten lyhyesti kerrot, ettet sitä niin tarkoittanut kuin hän sen ymmärsi. kyllä mä ajattelisin ennemmin poikani onnea kuin itseäni, asia olis sillä korjattu enkä loppuelämäni kaunaa kantaisi.
Olen ehkä kamala, mutta nauratti :D
Kuinka olisi tällainen: kun sitten tapaatte, niin voit muistella, koska äidin näit: niin se oli sitä aikaa, kun oli hirveät selkäkivut, jalkavamma urheilun tähden yms ja sinulla oli pelko, ettet saisi seuraavaksi kesäksi muita kuin hyvää fyysistä kuntoa vaativia siivoustöitä ja niitä et olisi voinut ottaa tuolloin vastaan. Sitten kysyt, että miten on anoppi pysynyt niin hyvässä kunnossa ja tuleeko joskus jotain kipuja yms.
Saat siitä kaihuanopin part 83728292628192727
Pakko myöntää, että olisin itsekin loukkaantunut, vaikka en siivooja olekkaan. Toisaalta outoa, jos ei suostuisi edes ottamaan anteeksipyyntöä vastaan.
Täällä näköjään alapeukuttaa joku, kuka ei pidä siivoojan ammattia missään arvossa.
Noloa suuttua. Olisit voinut hyvin sanoa, ettet halua olla esim lääkäri!
Etpä paljon voi tehdä. Joko anoppi antaa anteeksi tai ei. Mun äitini on sen verran pitkävihainen ettei ikinä antaisi anteeksi tollaista, vaikka kuulisikin selityksen.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 17:56"]
Ensiksi sanon, että tiedän, ettei kyseessä ole ainakaan vielä oikea anoppi. Olin siis opiskelujeni aikana eräässä firmassa harjoittelussa. Tämä "anoppini" toimi siellä siivoojana. Keskustelin toisen harjoittelijan kanssa kesätöistä. Sanoin jotain, että haluaisin kyllä kesätöitä, mutta en ainakaan siivoojan hommia tahtoisi tehdä. Tarkoitin tuon kommentin sillä, että tahtoisin oman alani töitä, enkä siivota niinkuin edellistä kesää. Tämä "anoppi" kuuli tuon ja käsitti sanomiseni niin, että en arvosta siivoojia ollenkaan, vaan haluaisin jonkun muka arvokkaamman työn. Siinä ei paljon selittelyt auttanut, vaikka yritin. Sen jälkeen olemme tavanneet sattumalta kaupungilla muutaman kerran ja hän on vain mulkoillut minua. Nyt sain tietää, että tämä siivooja onkin mieheni äiti, kun mies näytti äitinsä Facebookista. Miehelle kerroin tuon tarinan ja hän lähinnä naurahti. Suhteemme alkaa olla jo niin vakavalla pohjalla, että vanhempien esittely alkaa tulla ajankohtaiseksi, mutta pelottaa tavata tuo miehen äiti. Eniten harmittaa, kun kyseessä oli oikeasti väärinkäsitys... Mitä mä teen? :( yleensä tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, niin surettaa kun välit tuntuu olevan mennyt anoppiin jo tässä vaiheessa.
[/quote]