Vihaan melkein kaikkia ihmisiä. Kysyttävää?

:D Olet niin söpö että tekisi mieli nipistää poskesta. Ihanaa kesänjatkoa hanipuppeli! Älä saa hengenahdistusta kaikesta tuosta vihaamisesta!

Sama mulla. Kaikkia poikaystäviänikin olen enemmän vihannut kuin rakastanut. Olen elämässä pettynyt katkera paska. 

Mistä löydät energiaa pitääksesi tuota tunnetilaa yllä?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:56"]Mistä löydät energiaa pitääksesi tuota tunnetilaa yllä?

[/quote]

Ei se vie energiaa vaan antaa sitä.

itteäki monesti vituttaa ihmiset

nykyään melkein kaikki ovat somessa ja vituttaa kun kaikki kuvaavat omaa pärstäänsä (kokoajan) 

 ja vituttaa vaa ku kaikki on niin vitun täynnä itseään ja eivät välitä muista

 oravanpyörästä nauttivat ovat dorkia ja melkein nään kun he luulevat olevansa onnellisia

''tee töitä osta kulta kuole''

vituttaa ku tässä pahassa mailmassa öky perheisii syntyneet lapset ei osaa tehä mitää ja rellestävät vanhempiensa masseilla ja elävät ''luksus'' elämää ei vittu mitä nössöjä kultalusikat perseessä 

eivät osaa ees persettään varmaa pyyhkiä 

ja nyky lapset koko niitten elämä pyörii teknologian ympäril ja käyttävät sitä väärin

vitun dorkat omaisuudellaan vouhkivat moukat

siis missä vitun vaiheessa pudottiin kärryiltä

huhhuh

Täällä yksi ihmisvihaaja kans! Vihaan lähes kaikkia. Suurinosa ihmisistä on vaan niin idiootteja, että sietäisivät kuolla. Kumpa voisinki vaan olla vihaamatta ja välittämättä. Toivon lähes jokaisen tuntemani ihmisen kuolemaa (rakasta perhettäni lukuunottamatta), pelkästään koska he on erilaisia ko minä ja heän mielipiteet ja olemus vituttaa minua.

Minä tykkään itsestäni. Kävelytyylistäni, kevyt ylimielisyys, miehekkyys, puhetyyli, katse, olen suht älykäs, melko pitkä 183 cm, mutta jalat ovat pitkät ja kauniit, käteni on myös kauniit. En juuri reagoi muiden olemassa oloon. Olen aina ollut hyvä tappeleen, en voi kerrassaan hävitä. Olen täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:17"]Koen usein samoin, mielelläni asuisin jossakin korvessa ja tekisin etätyötä, ettei tarvitsisi olla kenenkään kanssa tekemisissä. Viihdyn parhaiten yksin.

Samat sanat sillä erolla että viihdyn puolisoni seurassa. Juuri muita ihmisiä en siedä. Ja massoina ihmiset ovat todella vihattavia. Tätä palstaa lukiessa huomaan, että muiden ihmisten vastoinkäymiset huvittavat minua ja joillekin keskustelijoille toivon usein pahaa, joskus jopa kuolemaa.

Henkilökohtaisesti en toivo kenellekään pahaa (oma elämäni on ollut täynnä vastoinkäymisiä aina) ja suhtaudun jopa empaattisesti ikäviä asioita kokeneihin. Ihmisten yksinkertaisuus, pinnallisuus, juurikin toisten satuttaminen ym. ominaisuudet saavat voimaan pahoin. Olen usein turhautunut ja saan fyysisiä oireita jos joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä pidempään kuin olisi tarkoitus. Ja juurikin ihmisjoukot ovat vastenmielisiä. Esim. kaupassa jonottaminen on vastenmielistä, kyse ei ole sosiaalisten tilanteiden pelosta tms. vaan yleisestä vitutuksesta ihmisiä kohtaan. En myöskään yhtää ihmettele, miksi kukaan ei halua tutustua tms. mutta en voi ajatusmaailmalleni mitään.

Sama. 

Miten ne harvat ihmiset, joita et vihaa, eroavat näistä ihmisistä, joita vihaat?