Lue keskustelun säännöt.
Olen sairaanhoitaja ja rakastan työtäni
02.08.2014 |
Meillä on erinomainen työyhteisö, vanhemmilta hoitajilta saa tukea ja neuvoja ammattikuntaan katsomatta. Hierarkiaa ei juurikaan ole, työt tehdään yhdessä ammattikunnasta riippumatta.
Ja potilaat, ne tärkeimmät. En väitä, etteikö haastavia potilaita olisi, mutta ennenkaikkea potilaita ajatellessa tulee hyvä fiilis siitä, että saa olla tekemässä tätä työtä ja hetken mukana heidän elämässään.
Välillä ollaan todella ikävien, surullisten asioiden äärellä, kuten varmaan hoitotyössä aina. Yleisfiilis on silti positiivinen ja rakastan tehdä työtäni. Epävarmuutta on kaikesta, alkaen siitä, vähenevätkö paikat ja sitä myöten hoitajat, mutta sen ja muut kestää kun saa tehdä rakastamaansa työtä ja tuntea olevansa siinä hyvä.
En tarkoita loukata niitä joilla asiat eivät näin hyvin ole, tahdoin vain tuoda esiin toisen näkökulman hoitotyöstä. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, mutta pahalta ei sitten aikanaan tunnu töihinpaluukaan :)
Kommentit (2)
Se on se kutsumus, joka elättää ;) Tottahan palkka on huono suhteessa työn vaativuuteen ja vuoroihin, joita tehdään monessa paikassa, mutta olen näin sen ajatellut, että oman hyvinvoinnin kannalta on parempi tehdä pienemmällä palkalla hyvässä työpaikassa, kuin saada jokunen satku enemmän ja olla onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon prosessinohjaaja ja vihaan työtäni.Koko yö vaan tietokoneiden kans eikä ihmisiä näy missään.Voisin harkita hoitoalalle siirtymistä että sais tehä ihmisten kans töitä tosin selvästi pienemmällä palkalla.