Taiteilijaksi?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 15:57"]

Oi, kuulostaa ihanalta tuo tilanne, että saat keskittyä taiteen tekemiseen ja olla muutenkin alalla. Olet ollut rohkea!

[/quote]

Tarkoititko minua (17) ?

Minulla on aina ollut taiteellisia taipumuksia mutta vanhempani halusivat että luen kunnon ammatin ja menen oikeisiin töihin. Mieheni rohkaisi minua kun olin kotona pienten lasten kanssa ja ystäväpiirini alkoi koostumaan samantyyppisistä ihmisistä joita tapasin kodin ulkopuolella, aluksi muista äideistä jotka toteuttivat taiteellisuuttaan lapsiarjessa miehen samalla tienatessa. Heidän kauttaan tutustuin muihin alan ihmisiin. Se on tuonut paljon myös meidän sosiaaliseen elämään ja mies tykkää myös vaikka itse ei ole todellakaan tippaakaan "taiteellinen" tykkää toki kovasti taiteesta ja näki minunkin tuotoksissani "sitä jotakin". Olin yli kolmekymppinen aloittaessani taiteilijan "urani".

Asiakkaat ovat tulleet milloin mistäkin:) Jossain vaiheessa taiteen tekemiseen liittyy aina myös luopuminen sekä arviointi sen mukaan kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan taiteestasi. Oma taiteenalani on valokuvaus. Aina ei ole inspistä, silloin ei tule tulosta. Se aika on hyvä käyttää markkinointiin eli toisin sanoen oikeiden suhteiden luomiseen. Esimerkiksi olen lahjoittanut yhden omasta mielestäni parhaimmista töistäni taiteilijapiireissä tunnetulle pariskunnalle jonka rouva ihaili kuvaa joskus meidän kotonamme. Sitä kautta olen saanut suurimman osan asiakkaistani. Nyt etsiskelen sopivaa galleriaa. Gallerian vuokraaminen maksaa ellei saa jotain stipendiä, apurahaa. Avajaisiin ja mainostamiseen menee myös rahaa. Ei halpaa. Ei kannata tuudittautua siihen että kun vaan on todella hyvä niin joku tarjoaa galleriaansa ilmaiseksi. Toisaalta voi kysyä ravintoloilta ja kahviloilta haluavatko ottaa seinilleen teoksia näytille.

Ap, tee niinkuin sydän sanoo. Itse olen 32-vuotias ja rupesin "kokopäivä taiteilijaksi" 3 vuotta sitten, enkä ole katunut. Kuulun erilaisiin taideyhdistyksiin ja saan tukirahaa. Pidän myös erilaisia kursseja, näyttelyitä 2-3 kertaa vuodessa. Teen pääsääntöisesti grafikkaa ja akryylimaalausta. Lisäksi myös koristemaalausta ja kalustentisöintiä. 

Jos raha ei ole se mitä elämässä tavoitelet, vaan onnellisuus, on tämä oikea valinta! Itse olen ollut myös "perusduunissa" välillä ahdisti niin paljon, että näin unta töistä. Oli sitten todella "rentouttavaa" mennä aamulla taas töihin, kun oli nähnut koko yön unta, että on töissä. Tässä hommassa on parasta se, että "vitutus" on poissa! Aamulla on ihana herätä uuteen päivään!

Välillä rahaa tulee "ikkunoista ja ovista" välillä saa laskea, että riittääkö rahat. Kannattaa elää pienellä budjetilla koko ajan, niin hiljaisina aikoina on aina vararahasto!

Tsemppiä! Usko itseesi! :) <3

Joo, tarkoitin :) kiva kuulla taiteilijan arjesta ja vieläpä ulkomailla. Omat haaveet tuntuvat välillä utopistisilta, mutta tällaisia tarinoita kuullessaan muistaa taas, että kaikki on itsestä kiinni. Olen kyllä kova tekemään töitä ja siksi haluaisinkin valjastaa energiani oikein :)

Kiitos myös sinulle "23" :) tässä ihan herkistyy näistä viesteistä!

Itse lopetin työt työuupumuksen vuoksi vuoden alussa. Olen vieläkin sairauslomalla. Jouduin samalla vaihtamaan paikkakuntaakin joten entinen työni on nyt sitten historiaa. Otan tämän nyt sitten mahdollisuutena kokeilla taiteen saralla, vaikka päätöksen tekeminen vuoden vaihteessa oli tosi rankkaa ja päätös piti tehdä nopeasti. Muutokset olivat henkisesti rankkoja mutta nyt olen ihan tyytyväinen.

En maalaa.

40vuotias olen. 

nyt alan olla parantumassa. Aion seuraavan vuoden omistaa taiteelleni, viimeistellä aloitettuja teoksia ja tuoda julki. Mielestäni netti on ihan hyvä paikka omalla alallani saavuttaa näkyvyyttä. Sinunkin kannattaa julkaista instagrammissa ym. 

Rahatilanne on se, että elän hyvin vähällä nyt, menot olen karsinut minimiin. Aion jossain välissä tehdä hanttihommia. Jos teokseni eivät menesty yhtään, opiskelen uuden ammatin tai hommaan kunnon työn.

Olen lapseton, perheetön, asuntoni maksettu joten tilanteeni on parempi kuin esimerkiksi perheellisellä ja asuntovelallisella. 

Taiteilijan työtä olen nähnyt läheltä. Pitäisi olla mediaseksikäs mutta samalla miellyttää kriitikoita, epävarma ei saisi olla. Hyvät suhteet totta tosiaan auttaa(kännääminen piireissä, valitettavasti). Taiteilijat ovat yleensä herkkiä mikä ei auta alalla. Rikas puoliso olisi hyväksi :) eläkkeelle pääsy ei ole itsestään selvyys.

Kiitos vinkeistä, tuo Instagram olisi varmasti yksi hyvä väylä. Tsemppiä sinulle taiteen tekemiseen ja toipumiseen. Hienoa, että luovuutesi säilyi uupumisesta huolimatta ja olet nyt parantumassa.

Tunnen alaa aika hyvin ja olen näitä tapauksia nähnyt. Valitettavasti suurin osa epäonnistuu. Suomen markkinat ovat niin pienet, että täällä ei meinaa taiteilijana pärjätä. Alalle on myös koulutettu liikaa porukkaa suhteessa tarpeeseen. Jos valmistut keski-ikäisenä kansanopistosta, ei kukaan taidealan ihminen pidä sinua suurena taiteilijana. Taide on myös sellaista, että sitä on täytynyt harrastaa jo lapsesta tai korkeintaan nuoresta saakka. Aikuisiällä muutamassa vuodessa ei saa koottua riittävää tieto-, taito- ja kokemusvarantoa.

Taidemaailma on rankka. On ihanan rauhallinen ja hymyilyttävä ajatus olla onnellinen taiteilija. Tiedänhän minä sen, se on tuttu ajatus itsellenikin, nuoruudesta. Moni ei lopulta kuitenkaan jaksa hakata päätään seinään vuodesta toiseen. Mieti, monet pitkälle koulutetut ammattilaisetkaan eivät jaksa tai pärjää täällä. Ja heitä on paljon. Miksi juuri sinä vasta alkavana taideopiskelijana pärjäisit taidekentällä`?

Oikeastaan en ole niin miettinyt pärjäämistä tai menestystä. Enemmän itsensä toteuttamista ja oikeassa paikassa olemista.

17 täällä taas.

Mun mielestäni sinun pitäisi ehdottomasti etsiytyä Orivedelle tai muualle jo pelkästään sen ilmapiirin vuoksi. Toki on vaikeaa jos ei omaa kovin hyvää silmää ihmisten suhteen nähdä että keneen kannattaa tutustua ja kuka sitten on tosiaan ihan vain taiteilija-nimellä esiintyvä juoppo. Nykyään mielestäni alkoholin kanssa läträäminen ei ole mikään selvyys taiteilijapiireissä. Ajat ovat muuttuneet ja taiteilijat nykyään usein normaalissa perheessä eläviä isejä ja äitejä. 

Taiteen menestys rahallisesti riippuu siitä löydätkö taiteellesi ihailijoita. Kaikki eivät tykkää ja kritiikki saattaa olla kovaa (varsinkin kilpailijoiden kohdalta!) mutta jos uskoo siihen omaan juttuun niin se riittää. Taiteen perusajatus on luoda ja kaupallisuuden ja rahan pitäisi olla aina aluksi sivuseikka. Suomessa taidetta ei osteta kovin paljon, ihaillaan enemmän Muumeja ja vanhaa Arabiaa mutta muualla Euroopassa asiakas on usein ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen joka ihastuu sun johonkin juttuun. Täällä ei olla niin juututtu kiinni johonkin Rembrandtiin, muukin taide kelpaa:)

Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi, realiteetit on hyvä tuntea :)

Tuo ilmapiiri ja muilta saatu palaute ja ohjaus olisi minulle tärkeää. Uskon myös siihen, että oma innostus ja usko asiaansa vie pitkälle, kunhan saa sen alkurohkeuden kokoon :)

Minä olen sekä tutkija että taiteilija, tosin en kuvataiteilija. 

En haluaisi olla tyly. Onhan mahdollista että onnistut. Mutta valitettavasti sen on epätodennäköistä. Kuvataide on hankalimmasta päästä hankkia elantoaan. En nyt puhu siitä että pitää hieman tinkiä elintasostaan, vaan tilanteista, joissa todella elät postia kantamalla ja teet taidetta jossain välissä jos jaksat. Aloittelevan (harrastaja)taiteilijan  on huomattavasti vaikeampaa esim.saada apurahoja kuin jatko-opiskelijan, ellei suorastaan mahdotonta. Kilpailu on erittäin kovaa, puhumattakaan siitä että itse taiteilijan työ on vaikeaa ja rankkaa. Siitä on haaveilu ja hymistely välillä hyvinkin kaukana koska sinun on oltava todella hyvä eikä siihen riitä pelkkä tahto. On vaikeaa kuvailla ammattitaiteilijaksi tulemisen vaativuutta ihmiselle, jolla ei ole sitä kokemusta. "Hei mä rupean taiteilijaksi" kuulostaa vähän samalta kuin "Hei olis kiva saada sellainen tohtorinhattu, mäpä teen väitöskirjan, vai pitääks ensin mennä yliopistoon?"

Äh. Nyt kuitenkin kuulostin tylyltä ja jopa ilkeältä. En oikeasti halunnut kuulostaa. Halusin vain kuvailla haastettasi realistisesti. Toisaalta on totta, että isotkin haveet voivat joskus toteutua! Ehkä sinun haaveesi toteutuu, ja sitten saat hymähdellä meidän skeptisyydellemme.    

Taiteilijuus on karrikoidusti sanottuna brändäystä ja huomiohuorausta - laaja tietotaito on hyväksi tässä leikissä.

Kiitos kommentistasi :) Arvostan kovasti kaikkia taiteilijoita ja joidenkin taidot ja kädenjälki ovat mykistävän upeita. Siksi ehkä täällä nimettömänä haaveilenkin, että tällaisten haaveiden ääneen sanominen on vähän noloa. Omat haaveeni liittyvät enemmän kuvien kautta omien ajatusten ja näkemysten esiin tuomiseen. En ollenkaan ajattelisi painivani ammattitaiteilijoiden sarjassa. Toisaalta en epäile, ettenkö 40-60-vuotiaana voisi omalla tasollani edistyä saman verran kuin 20-vuotiaasta tähän hetkeen olisin edistynyt. Tällä hetkellä vain mietin, että miten tämän ainoan elämänsä käyttäisi siten, että se olisi mahdollisimman antoisaa :)

No, tuo brändäys ja huomiohuoraus nyt on kyllä jo kyyninen arvio. Suurin osa taiteilijuudesta on työtä, usein arkistakin puurtamista. Ja alituista toimeentulon miettimistä. Ihan oikeasti. Toki on totta että raha ei saisi olla tärkein motiivi ja että muut asiat ovat elämässä tärkeämpiä, mutta jos haluaa uppoutua taiteen tekemiseen, on pakko ottaa huomioon se, että jollain on elettäväkin. On aikamoista luksusta saada uppoutua siihen kokopäivätoimisesti. Kannattaa googlata vaikka "taiteilijan toimeentulo". Siten löytyy helposti esim. selvitys nimeltä Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo, jnka Traja Cronberg on tehnyt vuonna 2010. Sen mukana kuvataiteilijan mediaanitulo oli tuolloin 3532 euroa vuodessa. Siis ammattilaisten. (Valokuvaajilla se on vielä pienempi, joten tuo edellä kirjoittanut taiteilija-kotirouva on todella onnistunut erityisen hyvin...) Jollei ole muuten erityisen varakas, ja jos on vaikkapa elätettäviä tai asuntovelkaa, niin toimeentulosta huolehtiminen on tuossa tuloluokassa ihan väistämätön realiteetti, ei mitään rahanahneutta. 

Vaikeinta siinä on se koska taiteen tekeminen vaatii keskittymistä ja aikaa. Itsensä markkinointi ja esille saamiseen tarvitaan rahaa, suhteita ja aikaa myös. On vaikea repiä itseään syventyneestä ja lähes unenomaisesta tilasta aktiivisen markkinoija rooliin.

Taiteilijaksi ei kannata ryhtyä apurahojen ja tukien toivossa. Se on nimenomaan kutsumusammatti ja siihen voi ryhtyä ihan milloin vain, kun siltä tuntuu vaikka sitten osa-aikataiteilijaksi. Ainoa elämä kannattaa käyttää niinkuin itsestä hyvältä tuntuu:)

Tiedän pari tatskaajaa, joilla on todella pienet tulot (sitä en tiedä tekevätkö kuinka paljon pimeästi). Varmaan vähän sama tilanne muillakin taiteilijoilla. Parhaimmillaan voi päästä suomalaisten keskiansioiden tasolle, ja sekin on melko harvinaista.

Nämä ovat kaikki mielenkiintoisia näkökulmia. Jokaisella on varmasti oma polkunsa ja toimintatyylinsä ja kovaa työtä vaatii. Lisäksi varmasti hyvällä tai huonolla tuurilla on aina osansa kaikessa työssä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 18:27"]

Minä olen sekä tutkija että taiteilija, tosin en kuvataiteilija. 

En haluaisi olla tyly. Onhan mahdollista että onnistut. Mutta valitettavasti sen on epätodennäköistä. Kuvataide on hankalimmasta päästä hankkia elantoaan. En nyt puhu siitä että pitää hieman tinkiä elintasostaan, vaan tilanteista, joissa todella elät postia kantamalla ja teet taidetta jossain välissä jos jaksat. Aloittelevan (harrastaja)taiteilijan  on huomattavasti vaikeampaa esim.saada apurahoja kuin jatko-opiskelijan, ellei suorastaan mahdotonta. Kilpailu on erittäin kovaa, puhumattakaan siitä että itse taiteilijan työ on vaikeaa ja rankkaa. Siitä on haaveilu ja hymistely välillä hyvinkin kaukana koska sinun on oltava todella hyvä eikä siihen riitä pelkkä tahto. On vaikeaa kuvailla ammattitaiteilijaksi tulemisen vaativuutta ihmiselle, jolla ei ole sitä kokemusta. "Hei mä rupean taiteilijaksi" kuulostaa vähän samalta kuin "Hei olis kiva saada sellainen tohtorinhattu, mäpä teen väitöskirjan, vai pitääks ensin mennä yliopistoon?"

Äh. Nyt kuitenkin kuulostin tylyltä ja jopa ilkeältä. En oikeasti halunnut kuulostaa. Halusin vain kuvailla haastettasi realistisesti. Toisaalta on totta, että isotkin haveet voivat joskus toteutua! Ehkä sinun haaveesi toteutuu, ja sitten saat hymähdellä meidän skeptisyydellemme.    

[/quote] Samaa mielta. Olen ollut visuaalisella alalla kauemmin kuin kehtaan sanoa ja huomannut etta useimmat haaveilijat ovat hyvia vain omassa paassaan. Kehottaisin sinua nayttamaan toitasi ainakin kolmelle alalla menestyneelle, heilta voit myos saada neuvoja mihin suuntaan sinun pitaisi kehitella taitojasi.

Mina tiesin olevani oikealla alalla kun opettajat rupesivat ostamaan toitani. Hyva kaverini, ihana ihminen luuli pystyvansa tekemaan uraa laittamalla lasipurkkiin murskattua lasia ja liimaamalla kanteen muovihelmia. Tama oli "happening" ja "kannanotto". Arvatkaa miten siina kavi.