Yläasteen aloittava tyttäreni on todella kaunis

Onpas täällä ilkeän sävytteisiä kommentteja tullut. Kateellisuutta kenties? Hienoa, että pidät tytärtäsi kauniina ja varmasti sitä myös on. Itse olen myös salaa ylpeä kauniista tytöistäni. Ei siitä kuitenkaan viitsi paljoa muiden kuullen huudella. Toki ovat mielestäni muutenkin ihania tyttöjä! Luonnehan se on mikä lopulta ratkaisee.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:45"]Onnea, minun tyttäreni on jo aikuinen, korkeasti kouluttautunut kaunotar. Ja hänellä on makua ja rahaa ostaa kauniita, laadukkaita klassisia vaatteita. Hoikka on ja pitää kunnostaan huolta.

Mikä parasta, on rakastava, ystävällinen ja huolehtiva vaimo, äiti, tytär ja sisar veljelleen. Kovasti tuntuu olevan tykätty myös työssään, esimies ja oppilaat ja heidän vanhempansa ovat kertoneet. Kovasti on tytär kuulema äitinsä nököinen, otan kohteliaisuutena.

[/quote]

Ja kateelliset valaat alapeukuttaa! Eipä haittaa, meillä menee hyvin.

Mä en oo :'(

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:31"]

Viimeinenkin lapsenpyöreys alkaa olla kadonnut. Tytöllä on pituutta, upeat hiukset ja kasvonpiirteet. Rumaksi aikoinaan haukuttuna olen onnellinen hänen puolesta. Ehkä teini-ikä on hänelle helpompaa kuin minulle, toivottavasti.

[/quote]

Olet kieli pitkällä odottanut, että koska kaunistuu ja nyt kelpaa?

Itse olin lapsenpyöreä vielä päälle parikymppiseksi. Tosin nykyään olen kauniimpi, kuin ne yläasteen hottikset.

Muista aloittaja sanoakin tuo tyttärellesi, ainakin joskus. Oma äitini ei koskaan sanonut mitään positiivista ulkonäöstäni kun olin nuori, paras oli ''olethan sinä nyt ihan tavallisennäköinen ihminen''. Muutenkin huonoitsetuntoiselle, yhdessä kohtaa hieman kiusatullekin heppatytölle oli kova paikka, ettei edes oma äiti voinut pitää nättinä. Myöhemmin, kun olin jo reilusti päälle parikymmenen, kertoi sitten, että pitää minua uskomattoman kauniina, mutta oli varma että teininä sen tiesin itsekin, eikä halunnut kehua etten ylpistyisi. Oli luullut, että kaikki muut kehuvat jo (eivät todellakaan kehuneet). Että näinkin voi joskus mennä - olisi silloin joskus merkinnyt paljon se yksikin kehu, nykyään ei enää väliä.